Köh Köh

Oletteko huomanneet, että kun tekee pitkää päivää, ei ehdi edes sairastua. Jotenkin ei anna itselleen lupaa sairastua, koska sitten kaatuu koko maailma - tai ainakin melkein. Ja sitten kun pahin ryysis töitten suhteen on ohi, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Flunssa, köhä, mikälie...

Niin kuin se olisi vain odottanut vuoroaan, sitä hetkeä, kun ihminen vihdoin ja viimein hellittää ja rentoutuu. Ja nyt ei sitten voi tehdä mitään, vain kakoa ja yskiä keuhkonsa pihalle ja syödä buranaa ja juoda teetä ja ahmia tyhmiä pastilleja.

Mut täytyy myöntää, että osin tämä on itseaiheutettua. Ei pitäisi mennä puhumaan ja keskustelemaan vilkkaasti silloin, kun on kurkku jo ennestäänkin kipeä. Milloinkohan sitä oppii?

Ja niinku mullakaan nyt niin paljon sanottavaa kellekään ois, etteikö vois olla joskus hiljaakin.

Nyt toivon vaan, että tää menee pian ohi. Ennen joululomaa on kuitenkin helvetisti hommia.

Köh.

Kirjoitettaessa soi Kaikki rakastavat Raymondia