Blogi

Hmmm... Onkohan syynä kevät? Vai väsymys? Nimittäin meikäläisen takelteluun. Viime aikoina on useammankin kerran sattunut, että puheeni on änkytystä ja takeltua. Eikä se ole normaalia mun puhetyyliä :) Ja se ärsyttää, kun itse kiinnittää siihen sitten kohtuuttomasti huomiota, mikä puolestaan lisää takeltelua.

Onkohan mulla liian paljon asiaa, joten sanat tulee ulos sekasikiöisena takelteluna? Vai onko asiaa niin vähän, että pitää takellella, jotta vaikuttaisi oikeasti sanovan jotain?

Tai ehkä pitää vaan keskittyä ajatuksiinsa paremmin ja hillitysti kertoa ne :) Ettei pitäisi niin kiirettä niiden maatamullistavien sanomistensa kanssa...

Niin tai näin, toivon että huomenna on paremmin.

- Lilli -

On mukavaa, kun voi olla ylpeä itsestään. Mä oon ylpeä siitä, että en tavanomaisen maanantai-käyttäytymiseni mukaan maannutkaan koko päivää punaisella sohvallani, vaan kävin jopa kaupassa ja tein töitäkin. Eipä se varmaan monenkaan mielestä ylpeyden aihe ole, mutta mulle on :) Näin laiskalle ihmiselle toi on suunnaton saavutus...

Ja mä oon harvoin ylpeä itsestäni. Mikähän siinäkin on? Ehkä ylpeä on vaan niin vaativa sana, että mä mieluummin ja useammin taidan käyttää sanaa tyytyväinen. Se sopii mulle paremmin.

Mut siis tänään ja ainoastaan tänään minä olen vähästä ylpeä. On hienoa olla minä. Näin energinen.

Nyt kirjan pariin tai sitten Vareksen kanssa etsimään.

- Lilli -

Tämän päivän SE hetki on ollut silloin, kun mä tajusin, että mä haluan jotain muutosta. Ei ole hajuakaan, mihin se liittyy, kunhan jokin tulee muuttumaan. SE hetki tuli, kun kävelin töihin, aurinko paistoi, kevätkatu kuuma, ohitin pornokaupan ja pysähdyin liikennevaloihin.

Eli. Pitäiskö alkaa kuntoilemaan? Vai harrastaan pikasuhteita? Tai hakemaan uudelleen opiskelemaan? Hakemaan vakituisempaa työtä? Muuttamaan paikkakuntaa? Sisustamaan kämppä uusiksi? Heittäytymään juopoksi? Vaihtamaan hiustyyliä? Kirjoittamaan romaanin? Alkamaan paremmaksi ihmiseksi? Syömään terveellisemmin?

Sulkemaan koneen iltaisin jo 21.00? Olemaan cityssä vain puoli tuntia päivässä?

Niin, muutosta. Mitä se onkaan, milloin se tapahtuukaan, se nähtäköön.

- Lilli -

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen jouduin hakemaan reseptilääkkeitä. Ja yllätys yllätys! Oli lääkäri määrännyt melkein sata euroa maksavan lääkkeen... Onneksi apteekin avulias työntekijä ehdotti vaihtoa halvempaan, joka maksoikin sit alle viiskymppiä. Osa-aikatyöläiselle toi sata euroa 20 tabletin pakkauksesta on vaan vähän liikaa, huh.

Myöhemmin päivä parani myös toisen käden puheitten kautta. Työkaveri kertoi, että yksi miespuolinen henkilö oli kehunut mua hyväksi tyypiksi. On se vaan kivaa kuulla positiivisia kommentteja itsestään :)

Myöhemmin sitten hieman sähläsin töitten kanssa, mutta nekin mokat unohtui, kun mietti tuota kohteliaisuutta :)

Kyllä sitä liian vähän kuulee positiivisia juttuja itsestään, kun se yksi harva kerta pelastaa koko viikon. Miksi sitä onkin niin vaikeaa sanoa toiselle ihmiselle kohteliaisuus, esim. kiitos hyvästä työstä?

- Lilli -

Otsikko jo sen sanoo. Mun pitää jättää työporukan kanssa juhlimiset väliin. Nytkin on vielä heikko olo ja tää koko päivä on ollut puoliunessa toilailua. Ja asiaahan ei paranna se, että hukkasin meiningeissä kännykkänikin... Olin suht varma, että se löytyy työpaikalta, jossa siis aloteltiin, joten väännyin sinne. Ei se siellä ollut, mutta löytyi se kuitenkin. Oli päätynyt yhden työkaverin mukaan, ja se oli jo muut työkaverit soitellu läpi ja valittanut, ku hänellä on jonkun toisen kännykkä eikä hajuakaan että kenen :)

Kyllä meillä on riittänyt naurua tuon jutun kanssa. Varsinkin, ku meistä ei kumpikaan (minä kännykän hukkaaja, kaveri kännykän löytäjä) tiedä, miten tää mystinen juttu on oikeasti tapahtunut. No, sitä emme saa koskaan tietää...

Mutta kyllä oli hyvää ruokaa juhlissa. Ja vielä tänäänkin sai mansikkakermavaahtotäytekakkua, nam :D

Huomenna taas töihin. Onneksi aloitan huomenna myös antibioottikuurin, eipähän tarvitse liikoja juoda seuraavan kahden viikon aikana.

- Lilli -

Mulla on jo toisen kerran viikon sisään hame päällä. Herrajumala, mikähän mulle on tullu :) Kyllähän mulla hameita on kaapissa ollu jo useampikin vuosia, mutta jotenkin niitä ei talviaikaan saa käytettyä. Ja kun mä kävelen paljon (töihin ja takaisin), niin hame ei oo kovin käytännöllinen. Ehkäpä nyt tää sää on oikeesti niin keväinen, että mussakin on herännyt hameenkäyttäjä. Asiaa auttanee sekin, että mulla on vihdoinkin sellaset saappaat, joitten kanssa on hyvä käyttää hameita.

Ei tässä mitään muuta, mutta kun kaikki sitten kiinnittää mun hameeseen huomiota, kun ei ne oo tottuneet näkemään mulla hametta :) "Hei, sulla on hame!" "Mitä! Neidillä on hame päällä!" "Hienoa, kerrankin sun päällä näkee hameen :)"

Tällaista tänään. Nyt pitää lähteä proffan juhliin. Ja keksinpäs sitten muutaman muun kanssa hienon lahjankin :)

- Lilli -

Olen yrittänyt miettiä proffalle lahjaa, kun sillä on tässä lähipäivinä juhlat. Jotain todella pientä ja edullista sen pitäisi olla. Ja oikeesti - on tosi vaikea keksiä lahjaa omalle ohjaajalleen! Tosin mulla on vaikeuksia senkin takia, että mun aivot on viime ajat olleet jotenkin jähmeät: ajatuksia on, mutta ne liikkuvat normaalia hitaammin ja ovat myös normaalia sekavammat, mikä on paha juttu, koska ne on normaalistikin tosi sekavat...

Kaktusta mietin. Samoin professorin selviytymispakkausta, johon kuuluu ainakin minipullo viinaa ja hengenraikastuspastilleja. Huvittavaa on, että mulla on jo korttiin valmiiksi haettuna loistava värssykin - nyt vaan tosiaan pitäis saada värssylle arvoisensa lahja.

Ja olen taas tämänkin asian jättänyt lahjakkaasti viime tinkaan. Ei sitä opi, ei sitten millään.

Lahjaideoita? Tosin eipä olisi ensimmäinen kerta, kun meikäläinen menee joihinkin juhliin ilman mitään annettavaa :)

- Lilli -

Aurinko tunkeutuu kainostellen verhojen lomitse. Muuten on hämärä kämppä. Tiskialtaat täynnä likaisia aarteita ja sukkia kaipaavat varpaat. Muuten lämmin olo. Eilinen viina ei valu pyttyyn ja silmätkin näkevät. Näkevät rauhan, ei töitä. Kevätsunnuntai. Tukka takussa.

- Lilli -

Nyt olen huomannut yhden ominaisuuden lisää tyypeissä, jotka mua sattuvat matchaamaan. Ne on urheilijoita, liikkujoita! Järkiään kaikilla, jotka ovat harrastuksia maininneet, on harrastuksena joku urheilulaji tai ne ylipäätään harrastaa jotain liiikuntaa.

Ja jos ajatellaan, että näissä matchauksissa olisi edes jotain tavoitetta takana, tätä ei voi ymmärtää. Kuka haluaa naisen, joka ilmoittaa harrastuksekseen haaveilemisen ja kahvin juomisen - eihän sellainen edes ajattele liikuntaa!? Vai haluaako miehet oikeasti täydellistä vastakohtaa? I don't think so...

Eli enköhän mä, pehmeän puristeltava :), sovi paremmin sellaiselle miehelle, joka ei hikipanta päässä juokse ympäri urheilukenttää :D

*hohhoijaa, pitäisköhän alkaa miettiä jotain fiksumpaa*

Kuten: tekisi mieleni siideriä, löytyisköhän kaapista...

- Lilli -

Piruvie. Katsoin Joka kodin asuntomarkkinoiden jaksoa tänään ja eiköhän siinä ollut äänestetty neljästä talomallista just se, josta mä en tykännyt. Aloin sitten miettiä, olisko mun äänellä ollut merkitystä. Toisaalta, paha mun on valittaa, kun en kerta edes yrittänyt vaikuttaa lopputulokseen.

Mutta kuitenkin... Mä en vaan usko, että yksi ääni vaikuttaa.
Se on jotenkin mahdoton ajatus. Ja mun mielestä on turha vedota kansalaisvelvollisuuteen tai johonkin sen tapaiseen; kansalaisvelvollisuus on kuitenkin loppujen lopuksi jotain sellaista, jonka jokainen itse määrittelee. Samoin kuin myös kuinka aktiivinen on.

Mun ääneni ainakin hukkuu valtameren kuohuihin.

- Lilli -