Viimeaikaiset merkintäni ovat olleet itselleni epätyypilliseen tapaan suorastaan yltiöpositiivisia. Olen jo ihmetellyt, että koskahan pääsisin taas normaaliin, kyynisempään olotilaani jonkun epäonnisen tapahtuman myötä. Nyt pääsen vihdoin lopettamaan hehkutuspostaukset ja palaamaan angstien tielle.
Kolme kuukautta selvisin ilman pahempia ongelmia, mutta nyt ne vihdoin iskivät. Gringolämmöt. Viime kuukausina varsin paljon jenkkien kanssa henganneena olen todennut, että stereotypia mukavuudenhaluisista ja pilalle hemmotelluista jenkeistä pitää usein paikkansa. Varsin monella nousee kupla otsaan pienimmästäkin ongelmasta, mitä matkustaessa tulee vastaan. Itseäni pidän kohtalaisen avarakatseisena matkustajana, ja kaikki vuosien varrella tapahtunut pöpeliköissä rämpiminen ja bungaloweissa nukkuminen on johtanut melko hyvään vastustuskykyyn gringolämpöjen ottamista kohtaan. Jos bussit eivät kulje ajallaan, ruoasta löytyy sattumia, lattialla lyllertää liskoja ja torakoita tai ylipäätään melkein mikä tahansa elämässä ei kohtaa länsimaalaisia standardeja, niin eihän siitä nyt voi kukaan järkevä ihminen suuttua. Erilaisia kokemuksia vartenhan tässä matkalla ollaan. Monesti parhaat reissut ovat olleet juuri sellaisia, kun veneestä hajoaa moottori puolivälissä saarihyppelyä tai juna on hyytynyt random-pellolle keskelle ei mitään.
Viime päivinä Meksiko on kuitenkin koetellut allekirjoittaneenkin hermoja kovalla kädellä. Kaikki alkoi viime lauantaina, kun tähän asti hyvin toiminut netti hyytyi kesken kaiken. Olin onneksi juuri lopettanut pelisessioni, joten taloudellisia tappioita ei tullut. Sunnuntaina se sitten katkesi jo kesken session aiheuttaen muutaman satasen syöksyt, mutta palautui onneksi kuitenkin kriittisellä hetkellä pelastaen suurimman osan tilanteesta. Maanantaina ja tiistaina netti oli katki suurimman osan päivästä. Eilen se toimi aamulla normaalisti, joten käynnistin normaalin pelisession ja ostin reilulla neljällä tonnilla sisään pokeriturnauksiin. Tämän jälkeen netti katkesi aivan kriittisimmällä hetkellä, niin minulta kuin käytännössä koko kaupungilta. Juoksin kaverilta toiselle, ja kenelläkään se ei toiminut. Vettä tuli kuin esterin perseestä, ja läppäri kädessä lainehtivia katuja juokseminen ei mennyt tällä kertaa kategoriaan "hauskat kommellukset". Kun lopulta pääsin kaverilleni Felixille, jonka netti jopa toimi jotenkuten, oli jo aivan liian myöhäistä. Neljä tonnia kankkulan kaivoon.
Tämäkin nyt sinänsä olisi vielä jollain tavalla ihan ok. Mikä minulle sai lämmöt aikaan on vuokratoimisto, josta tämänhetkinen kämppä on. Olen käynyt siellä joka päivä valittamassa, ja aina sieltä yritetään jotenkin vierittää syy allekirjoittaneen niskoille. En kuulemma osaa yhdistää läppäriäni nettiin ja niin edelleen. Tänään vuokraemäntä sanoi, että ei viitsi auttaa koska emme jatka vuokrasopimustamme. Auttamishalukkuus kuulemma kasvaisi suuresti, jos jäisimme toiseksi kuukaudeksi. Olen myös käynyt päivittäin kitisemässä nettifirma Cablemasin toimistossa, jossa taas luvataan perinteistä mañanaa päivästä toiseen. Toistaiseksi kukaan ei ole vielä tehnyt mitään ongelman korjaamiseksi.
Samaan aikaan kun olen pyöritellyt peukaloitani ja ihmetellyt, että koskahan tässä pääsee taas tekemään töitä, on PDC:ssä ollut myös todella surkeat säät. Okei, Suomen sääennusteita katsottuani en kai voi valittaa, mutta vähän vaikea täälläkään on loputtomassa rankkasateessa kauheasti tehdä mitään. PDC on sen verran pieni paikka, että huonon sään aikaan koko kaupunki kuolee. Nuo hetket olen tähän asti täyttänyt pokeria pelaten, ja elämä on ollut erinomaisesti balanssissa lomailun ja pelaamisen välissä. Mutta nyt kun en ole voinut sen kummemmin lomailla kuin pelatakaan, on kupla ollut allekirjoittaneenkin otsassa käytännössä non-stopina. Olen käynyt neljä kertaa hieronnassa, neljä kertaa salilla ja katsonut noin 60 jaksoa tv-sarjoja lievittääkseni tylsyyttä.
Nettiongelmien vaivatessa olen yrittänyt samanaikaisesti hommata kämppää, koska nykyisestä loppuu vuokrasopimus kymmenen päivän päästä ja sitä emme helvetissä ole uusimassa. Sekin olisi vähän helpompaa jos voisi käyttää nettiä ja mailata asunnonvälittäjille, mutta nyt olen joutunut juoksemaan ympäri kaupunkia (loputtomassa rankkasateessa) välittäjältä toiselle ja esittelystä seuraavaan. Pari päivää sitten löysin vihdoin sopivan kämpän, josta allekirjoitimme jo paperit ja sovimme hinnaksi 20 000 pesoa (noin 1100 euroa) kuussa isosta kolmiosta merinäköalalla. Olin jo suht kickseissä, ja ajattelin että eiköhän nämä loput 10 päivää kestä vaikka netti ei toimisikaan.
No, vuorokautta myöhemmin välittäjä sitten ilmoitti, että on ilmennyt väärinkäsitys ja hinta onkin 27 000 pesoa. Ilmeisesti olin ollut niin tyytyväinen ja innokas sopimusta tehdessä, että välittäjä näki sopivan källisauman. Vaikka ylimääräiset 300 euroa kahdella jaettuna nyt eivät juuri talouteeni vaikuta, niin en vain kertakaikkiaan pysty tukemaan källääjävälittäjiä. Sanoin maksavani joko sovitut 20 000, tai kaupat puretaan. Välittäjä sanoi että no worries, puretaan sitten, uusi asukas löytyi jo joka maksaa mielellään tuon 27 000. Tämä siis sen jälkeen, kun nimet ovat jo paperissa, mutta ala tässä nyt sitten haastamaan ketään oikeuteen.
Yllämainitun episodin jälkeen taas en ole onnistunut löytämään oikein mitään järkevää. Kaikki kämpät ovat niin ylihintaisia, ettei luonne anna periksi maksaa, kun 98% kaupungista on taas loppuunmyyty ja lopuilta yritetään nyhtää tuhkatkin pesästä. Ja koska edellämainittu, erittäin epäluotettava Cablemas on ainoa kaupungissa operoiva nettifirma, alkaa Playa del Carmeniin jääminen tuntua päivä päivältä huonommalta vaihtoehdolta. Myönnän, kohta viikon pilvessä olleella auringolla saattaa olla osansa asiaan.
Vaikka täällä on loistavat kaverit ja yleisesti ottaen todella hauskaa, haluanko todella maksaa Suomen hintoja kämpästä vain todetakseni, että netti katkeaa joka toinen päivä enkä taaskaan pysty edes harjoittamaan ammattiani? Vaikka juuri nämä lausahdukset ärsyttävät itseäni muiden sanomina enemmän kuin mikään, niin pakko se on sanoa. Helvetti, että vituttaa se, ettei netti toimi kuten vaikkapa Suomessa eikä kiinteistönvälittäjiin voi luottaa. Gringolämmöt.
Tällä hetkellä harkitsen ihan tosissani jatkavani matkaa johonkin muualle 10. päivä, kun vuokrasopimus loppuu. Ainoa ongelma on se, etten tiedä mihin oikein menisin. Joka paikassa on suunnilleen yhtä paljon ongelmia kuin PDC:hen jäämisessäkin.
Yhdysvallat: Olisin jo New Yorkissa, mutta koko maassa on nettipokeribanni ja pelaaminen mahdotonta.
Kanada: Mielenkiintoinen maa, ja tunnen myös ihmisiä sekä Torontosta että Vancouverista. Ainoa ongelma on kylmyys, sillä ilmasto on melkein Suomen tasolla. Haluanko todella mennä takaisin kylmyyteen talvenpakenemismatkallani?
Väli-Amerikan ja Karibian maat: Hienoja paikkoja varmasti kaikki, ja haluaisin todella kiertää jokaisen näistä maista. Ikävä kyllä en tunne yhdestäkään juuri ketään muutamaa Costa Ricassa asuvaa kaveria lukuunottamatta, ja tämän kategorian maissa netti lienee oletusarvoisesti vieläkin epävakaampi.
Eurooppa: Liian eurooppalainen. Palataan asiaan toukokuussa.
Etelä-Amerikka: Esimerkiksi Brasilia olisi todella potentiaalinen veto, jos vain tuntisin jonkun jostain. Lisäksi vuoden 2014 MM-kisojen ajaksi villan vuokraamisesta on jo ollut puhetta, joten en oikein tiedä haluanko juuri nyt lähteä yksin johonkin random-kämppään pelaamaan. Jos saisin jonkun lähtemään messiin, niin lähtisin luultavasti aika nopeasti.
Australia: Tänne olen halunnut koko ajan palata, mutta ongelmana on loputtoman pitkä lento (ja toinen vastaava aikanaan Suomeen) ja kalleus. Lennotkin maksavat jo törkeästi, ja ausseissa on muutenkin kallista.
Aasia: Suurimmassa osassa maista nettipokeri on blokattu. En ole aivan kartalla kaikkien Kaakkois-Aasian maiden lainsäädännöistä, mutta käsittääkseni pokeria saa pelata netissä lähinnä Thaimaasta ja sen parista lähinaapurista. Nämä taas alkavat ensinnäkin olemaan vähän liian nähtyjä, ja toiseksi omannevat jokseenkin samat nettiongelmat kuin täälläkin. Bangkokissa netti toimii yleensä tarpeeksi hyvin, mutta kaoottinen saastehelvetti alkaa ahdistamaan jo parin päivän jälkeen. Saarilla taas olisi muuten tekemistä, mutta nettiyhteydet ovat kokemukseni mukaan poikkeuksetta perseestä.
Okei, myönnetään, kai tämä kaikki menee aika lailla first world problems-kategoriaan. Pahoittelut. Taneli Hämäläinen kirjoittaa tällä hetkellä niin hienoja kolumneja oikeista ongelmista kuten huume- ja seksiturismista, etten edes yritä haastaa vaan jatkan omaan napaani tuijottamista. Jotain tässä pitäisi kuitenkin keksiä. Jos PDC:n kiinteistönvälitys- ja internet-palvelut eivät nosta päätään radikaalisti lähipäivinä, ostanen lennot johonkin muualle. Mihin, siitä minulla ei ole harmainta aavistusta. Perinteinen tikanheitto silmät kiinni karttapalloon saattaa olla lopulta helpoin ratkaisu.