Aniara

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on seksipalvelujen ostaminen.

Love for Sale  1

Love for sale kuului aikoinaan mm. Earha Kitt’in ja Ella Fizgeraldin esittämä maailmalla hyvin tunnettu sävelmä. Tuohon aikaan ”rakkautta rahasta” maailmaa ympäröi vielä kiehtova ja houkutteleva salamyhkäisyyden viettelevä ilmapiiri. Nykyään tilanne on arkisempi ja ennen kaikkea reaalisempi, kaikkialle tunkevan internet pornon, ihmisten liikkuvuuden ja yleisen tietoisuuden ansiosta.

Kautta aikojen ovat kirkko, eri uskonnot, lahkot ja lähes kaikki valtiot koettaneet rajoittaa ja kahlita sekä ohjata ihmisten seksikäyttäytymistä omien tarkoitusperiensä mukaisiin käytänteisiin. Tässä työssä onnistuminen on historian saatossa ollut hyvin vaihtelevaa.

Kaiken kaikkiaan yleisemmin on yritetty rajoittaa kuin sallia täysin rajoittamaton seksuaali-toimintojen harjoittaminen. Tätä rajoittamista on yleisesti perusteltu uskonnon lähtökohdista, vaikka tavoiteltaisiinkin jotain muuta. Seksin harjoittaminen perheessä oman puolison kanssa on myös edistänyt yhteiskunnallista vakautta ja turvaa perheen jäsenille. Usein seksin vapaa harjoittaminen on kielletty ainoastaan naisilta, miehet ovat saaneet huseerata vapaasti.

Nykyään toisen maailmansodan jälkeiset sukupolvet ovat huomattavasti vapautuneempia ja itsenäisempiä päättämään tekemisistään seksin alalla. Samoin seksipalvelujen niin ostaminen kuin tarjoaminenkin ovat tulleet julkisemmiksi.

Tämän tosiseikan edessä monet valtiot ovat säätäneet ostettua seksiä rajoittavia lakeja. Tämän taustalla ovat olleet tarpeet suojata seksikauppaan pakotettuja suoranaisia ihmiskaupan uhreja, joita seksityöntekijöiden joukossa on Euroopassa varmasti tuhansia.

Tunnetuimpia seksin oston kokonaan kieltäneitä maita on Ruotsi. Suomessa seksin osto on rangaistavaa alaikäiseltä ja ihmiskaupan uhreilta, ja suunnitteilla on seksin oston totaalikielto. Ranskassakin suunnitellaan seksin ostokieltoa, jonka rikkojat saisivat 1500€:n sakot. Tämä lakiehdotus, vaikkakin nauttii suurta suosiota, on kohdannut myös vastustusta. Useat Ranskan kulttuurihenkilöt ovat liittyneet vastustajien rintamaan, etunenässä maailmankuulu näyttelijä Catherine Deneuve.

Mutta toisenlaistakin lainsäädäntöä on. Juuri äskettäin Kanadan korkein oikeus kumosi prostituution kieltävän lain ja Saksassa laki on liberalisoitunut niin, että vielä viime vuonna Berliinin Oranienburgerstrassella oli vain etnisperäisiä ravintoloita, mutta tänä vuonna em. ravitsemusliikkeiden lisäksi siellä illan tullen ”päivysti” runsas joukko seksipalveluita tarjoavia nuoria naisia. He käyttäytyivät kadulla kulkijoita kohtaan hyvin korrektisti, eivät oma aloitteisesti lähestyneet ketään, vaan aina aloitteen tekijä oli miesasiakas. Ilmeisesti tytöt tunsivat hyvin lain määräykset. Saksan tilanne ei suinkaan miellytä kaikkia, vaan useat johtavissa asemissa olevat poliitikot ja siviilihenkilöt ovat suhtautuneet erittäin kielteisesti tilanteeseen.

Tilanne siis vaihtelee huomattavasti eri länsimaissa, yhtenäistä taitaa olla vain se, että kiellot kohdistuvat seksin ostoon, ei myyntiin. Tämä tuntuu hämmentävältä. Tilannetta voitaisiin yrittää verrata entisen Neuvostoliiton suunnitelmatalouden reaaliseen tilanteeseen. Kauppoihin tuli kyllä asiakkaita, mutta ostettavaa ei ollut, joten kauppa ei myöskään käynyt.

Jos nyt seksin ostaminen haluttaisiin kieltää kokonaan, niin miksi aina ostaminen, miksei kielletä myymistä. Myyjiähän kuitenkin on paljon vähemmän kuin ostajia, joita lienee ainakin kymmenkertainen määrä edellisiin verrattuna. Pienen myyjäjoukon valvonta olisi helpompaa ja halvempaa. Vai pitäisikö lakipykälän kuulua ”ilmaiseksi saat antaa, mutta maksua et peri”?

Miksi ostaminen olisi synnillisempää kuin myyminen?

Miksi miehet aina syyllistetään seksihalujensa toteuttamisesta maksullisesta toteutuksesta?