…siis kerran vielä uudesta vuodesta…kirjoitelma miten vietin uuden vuoteni:
uusi vuosi…vihdoinkin hempukkani tuli kotiin isukkinsa luota, oli ollut jo ikävä ( kova sellainen, vaikka lepo tekikin hyvää). Tehtiin koktailtikkuja ja herkuteltiin muutenkin sipseillä ja limulla ym. herkuilla. Katsottiin piirrettyjä dvd:ltä ( joita hempukka sai ihan liikaakin joululahjaksi) ja halittiin=) (pienelle ja miullekin on iso asia olla yli viikko pois äitin luota…ja siis miulle lapsen luota). Ennen kahtatoista puettiin ja lähdettiin etsimään ilotulituksia ( juu-u, ei vaikeaa=)…)ja päädyttiin malmin vpk:puistoon ja hienoa oli. Hempukka on pelännyt pauketta aiemmin, mutta ei nyt. Olihan äiti mukana=).
viimein kävi kuitenkin pauke jo korviin ja lähdettiin kotikoloon iltavanukkaalle ja lopuksi vielä ensi luku uudesta muumikirjasta. Luvun jälkeen sammuminen tapahtui alta puolentoista minuutin=D…
eilen kun vein hempukkaa tarhaan , se lauloi puoli matkaa ” minä en pelkää mitää, en edes ilotulituksia, en pauketta en kummituksiakaan” jne =D…nyt totean että vaikka hempukkani on äitiinsä tullut ( ja kieltämättä isiinkin) ja on välillä vaikea ja liiankin tempperamenttinen, niin rakastan lastani, omaa vaavaani ( hempukka toteaisi ” en mä ole vauva!!!!!paitsi joskus…”) enemmän kuin mitään, eikä mulla olisi elämää ilman sitä. parasta mitä olen saanut aikaan ikinä, koskaan ja milloinkaan…
amen=)