Blogi

...se on vielä höpistä kun ei unikaan tule=).

sain tänään elämäni oudoimman kohteliaisuuden. kävin duunimatkalla paikallisessa viihdyttämässä neiti koalaa ja juomassa tuoremehuerikoiseni ( edelleen kertaukseksi huonomuistisille: tuoremehua ja vettä=)...). Toisesta pöydästä tuli joku pappa höpöttämään meille ja se totesi että mulla on kauniit polvet...kauniit polvet!olihan mulla farkut jotka on rikki polvien kohdalta, ja onhan nuo ihan katseltavat mutta silti...kauniit polvet=D...omituisin kohteliaisuus ikinä...

Laitoin sitten kaverille viestiä junamatkalla ja oli pakko mainita moisesta. sieltä tuli vastauksena...mun mielestä sulla on kauniit korvalehdet...=D voitti siis omituisten kohteliaisuuksien pokaalin=)...ja olihan se kauniisti sanottu=)...

syntymäpäivät lähestyy edelleen uhkaavasti...vanhuus kolkuttelee jo ovia...suunnitelmat yhä auki osin. suunnittelin että jos lauantaina menis piknikille, bingoon ( extremeä käpyilyä) ja sitten se hienostopukeutuminen ja jazzia kera shampanjan ...mutta tytöt eivät ole innostuneita siitä bingosta. ei mitään seikkailumieltä!!!saa nyt nähdä jos mietintämyssykästäin ilmaantuisi joku erityisen hieno ideanpoikanen. toistaiseksi mun ääretön mielikuvitukseni takkuilee pahasti.

hassua miten haluaisi viettää synttäreitä kaikkien kamujen kanssa, mutta tiedän että se on mahdottomuus. Liikaa kavereita ja vuorotöitä ja liian ympäripuolella maata. huokaus.

Aivan upea=)...olen ollut niin hyvällä mielellä etten aikoihin=). Vaikka sattui yksi takaisku niin se ei ole pystynyt mun hyvää tuultani eliminoimaan=). töissä nauroin aivan kaikelle ääneen, niin tyhmää asiaa ei ollut ettei olisi revennyt=D...loppujen lopuksi se tarttui duunikamuseenkin ja siinä me sitten käkätettiin koko ilta...
pomo totesi tänään että olen ton paikan ilopilleri=D

ja mistä tämä mieliala johtuu. Alunperin unesta, mutta loppujen lopuksi syy on syvempi. Enemmän kuin mitä unessa näin, vaikutti kuitenkin kenet siinä näin...SUURI PALJASTUS!!!
(en ajatellut tästä puhuvani ikuna...) Mä olen ollut jo jonkin aikaa ( kesän ajan) ihastunut jonkunverran yhteen kaveriini. En rakastunut, mutta tykästynyt. Ilmoitin kuitenkin sille aikoinaan humaluuspäissäni etten ole kiinnostunut siitä vaan toisesta ( valehtelin!!!)...en tiedä miksi mä niin sanoin...tai tiedän. kyseessä on todella upea heppu, ei vain ulkonäöltä vaan myös luonteeltaan...en ajatellut olevani sille kyllin hyvä. Toisekseen jos olisin kiekunut ihastukseni ilmoille, olisin saattanut menettää sen kaverina ( ja turha höpistä riskeistä ja miten niitä kannattaa ottaa...!!!!) . mielummin pidän sen elämässäni kaverina pitkään pitkään, kuin menetän hetken huuman jälkeen.
pitkän aikaa työnsin tämän asian syrjään, ja koetin minimoida sen. Nyt toi uni toi sen mieleen ja olen niiiiin ihkuna nyt ettei rajaa=). Eikä tämä ole ollenkaan paha asia, en mä riudu sen perään. Kuten sanoin se on mun kaveri=). silti nautin nyt suunnattomasti tästä tunteesta. Kaikki viimeaikaiset murheet ja miehet on unohtuneet täysin.

Eikä tämä ole este muitten tapailulle, sehän on vain mun kaveri. En muutenkaan voi pyristellä irti missionista, lupasin kolme kuukautta ja lupaukset pitää pitää. Yhdet rehvit tulossa siis ja toiset ajan puolesta auki vielä. sekin selviää kun saan uudet listat käteen.
on se jännää miten yhdentekevät vetkuttelevat ihmiset on helppo unohtaa, kun yrittävät vedättää liian kauan...ja kiitos kaikesta kuuluu...unipojulle=)...

...haukotus, aamu taas...näin taas pitkän unen. joskin hieman hämmentävän...mutta kivan=).ei mitään eroottista unta, vaan muuten vain mukavan. ...nyt olen vain jotenkin... hämmentynyt...ja hymyilevä=). tästä ehkä lisää joskus illalla duunin jälkeen...
nyt alettava touhuilu, duuni kutsuu vaikka on hieman heikohko olo.

...tai ainakin pitkästä aikaan saanut jotain aikaan=). Sain tehtyä viimeismmän maalauksen valmiiksi ja kirjoitettua laulun sanat, jotka pitäisi nyt toimittaa eteenpäin...luomistyön tuskaa=)...

harmitti se mesen hävitys, mutta kaveri tulee vilkaisemaan löytääkö se sitä jostain, jossei löydä lupasi broidi piipahtaa joku päivä. Olin ihan varma että isoveikka huutaa mulle kun menin mokaamaan, mutta se ilmeisesti oli osannut odottaa jotain. Ei huutanut, mutta nauroi kyllä=)...yritin selitellä asiaa:

-mä sain sen asennettua jo...
- joo ei pitäisi mennä asentelemaan mitään jossei osaa!
-mutta kun mä osasin. ja siinä piti asentaa, uusi versio tai se ei olisi toiminut...
-ja vituiks meni!
-niin mutta sain sen asennettua! sitten se yhtäkkiä hävis*ääni hiipuen*
-joo, mäkin lähdin ajamaan kotkaan mutta törmäsin puuhun *esimerkki*...eli kaikki alkoi hyvin mutta sitten meni päin V***a. Myönnä nyt vain.
- joo....niin tais mennä. mut se oikeasti vain katos..

että näin=)...kasvattavia keskusteluja on siis käyty=D.

tytötkin kävivät hakemassa ylimääräisen ruokapöydän poies. Riehuttiin alakerran varastossa pahvilaatikkojen kanssa, ennekuin saatiin pöytä esiin. Siinä tuli päivän kuntoilut tehtyä.

mut saa nähdä pelittääkö kohta...meseasentaja tuli=)...

Lisäys klo 18.55...
mese löytyi mutta siiinä on jotain vikaa kun ei suostu toimimaan. Noooo...enköhän jaksa odottaa vielä. nyt ruoan syöntiin, päivän ensimmänen ateria pitäisi kai syödä...ei oo ruokahalua ei=(

...uijui, mikä yö...ei uni meinannut tulla silmiin millään, unimatti saapui vasta neljän jälkeen. Ja koko uniajan näin yhtä pitkää samaa unta koko yön. jokin ihmeellinen salaliitto hässäkkä...mukana mummoja, timantteja, ruumiita ja syyllinen oli mun nettikaveri (sellainen jota mulla ei oikeasti ole) joka oli mulle lähin tai teeskenteli ja oli sitten koko jutun takana..Huomaa että on kuumetta ollut taasen ja kaikki päivän asiat sekoittuneet unessa melskaiseksi mutta kuitenkin järjelliseksi uneksi=/...

...väsyttää....

Lisäys klo 11.50...

ja oli sitten viimeinen kerta kun yritän mitään tietokoneasiaa fiksailla...yritin saada mesen toimintaan ja nyt se pentele hävis koko tietokannasta=/...argh!!!!nyt riitti tämäkin, meitsi soittaa asiantuntijat apuun!

kuume ja syömättömyys eivät ole hyvä yhdistelmä...meinasin pyörtyä kaupassa.happi loppui ja silmissä pimeni...jotenkin sain tavarat tungettua kassiin ja hoiperreltua ulos. ei ollut ensimmäinen kerta, talvella välillä ruuhkajunissa (kuuma,ja paljon ihmisiä) loppuu happi ja meinaa pyörtyä.noh, pääsin kuitenkin kotiin ja alkaa jo helpottaa.

tänään alan selvittää synttäriviikonlopun ohjelmaa. ei tässä ole kuin pari viikkoa enään. toisena iltana sovittiin lady K:n kanssa että laitetaan hienostokuteet niskaan ( mä systerilta saadun useemman satasen maksaneen kotelomekon ja samankankaisen pitkän takin sekä nahkasaappaat) ja lähdetään storyvilleen juomaan shamppanjaa ja kuuntelemaan jazzia=D.Kun tulee vanhaksi pitää alkaa käyttäytyä kuin aikuinen, eikös niin=)?

ensi perjantaina on ne grillibileet. niihin pitää varmuuden vuoksi keksiä ohjelmaa jos joudun taas ohjelmanvetäjäksi estraadille=). mutta ennenkuin teen mitään muuta niin syön...hyvä ruoka parempi mieli=D.

Niin ja iloinen asia: sain vihdoin ja viimein rakkaan ystäväni kimblen lukemaan mun blogia=D...toivottavasti tämä ei pahemmin järkyttänyt sen sielunelämää=)

hymyni on pakannut laukkunsa ja muuttanut argentiinaan...ei ole hymyä näkynyt toissapäivän jälkeen. hymy on aivan yliarvostettu asia...kaverit alkaa huolestua, koska tälläistä ei koskaan tapahdu. Se että päivänsäde lakkaa hymyilemästä on verrainnollinen siihen että tulivuori puhkeaa keskellä malmin toria...
toisekseen alan kuihtua kasaan...kun on paha mieli ei tee ruokaa mieli ja nyt on kolmas päivä syömäti=/...ei hyvä...eilen kuului käsky "sun täytyy syödä!!!"..."no, mä syön ehkä huomenna jotain"...lupaavaa...
kolmanneksi mitä yleensä teen jos on sydänsuruja...mistä itseni löydän?metallisoturin luota...mutta nyt en mene, en, en , en !!!!

pitäisi kai olla hyvillä mielin että on hajalla, tämähän on kuitenkn kasvattava kokemus...mutta en vain jaksa...

lisäys klo 12.20...

Nyt riitti tämä murheen paatos!!!!!suuttumuksella irti surusta ( siinä uusi kurssi marttakerholle)... loukkasin ihmistä, en edes tahallaan ja tsiljoona kertaa anteeksi pyytänyt...arh!!! päätin jo viisi vuotta sitten että mua ei enää kohdella huonosti, enkä enää ikinä anna kenenkään pallottaa mua. En aio aloittaa nytkään...piste!!!!

nyt mä haen hymyni jostain takaisin...tulkoon vaikka pikalennolla=)...ja sitten kauppaan, mä tarvitsen ruokaa. ponnarit pörhölle ja musiikki täysille=) ( 69-eyes rules!!!=)......olen kaiken lisäksi kuumeessa ( ja yskässä), ei tehnyt surumieli sitä helpommaksi.
tyttökin palaa kotiin tänään, huomenna sekin saa jäädä kotiin, ei tartte mennä tarhaan.
nyt sen hymynmetsästykseen=).sitä on jo iso ikävä.mikäs se olikaan argentiinan suuntanumero?=)

mä en usko rakkauteen ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin ja mä en tahdo kuulla,
että tämä kestäisi kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,siis tilaa jo se taksi.
Minä olen tehnyt tätä useamman vuoden,
tullut kotiin perjantaisin mukanani tuoden
aina uuden kundin, vaikka juuri olen saanut,
mielestäni aikaisemman jonka olen maannut.

yhtälailla säälittävä olen niinkuin muutkin.
Yksinäinen josset tuu ja jos sä sitten tuutkin.
Olen sulle kohtelias mutta vain sen verran,
että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.
tilaa jo se taksi.

mä en usko ikuisuuteen minä uskon hetkeen.
Uskon että miehiin tulis suhtautuu kuin retkeen.
Enkä usko sinuunkaan kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

-zen cafe-

päätin sitten jättää KP:n...Se siitä. näin se elämä lullaapi=)...

tämä ilta ei ollut elämäni parhain. itkin kotona ja kuuntelin omniumia ( jota kuunnellaan vain tosi vihaisen tai tosi surullisena...inhoan bändin kitaristia, mutta myönnän että se osaa soittaa...) ja yritin meikata itkuisia simmuja jotenkin kuntoon. Todella vaikeaa kun kyyneleet vuotaa.

Lähdin sitten paikalliseen, kotona kaatui seinät päälle. Tytöt oli siellä ja neiti koala (armahin) töissä (kuten lady O:kin) ja ne huomasi heti että jokin on vialla. Ei ihme, hymyilen nimittäin lähes aina, ja nyt oli hymy kuollut ja kuopattu. Koalatar kysyi mikä on hätänä, En pystynyt puhumaan, pala nousi kurkkuun ja itkin...siinä baaritiskillä. ilta jatkui samoin suruisin tunnelmin. Pikku M ( joka taas kerran hengaili paikalla, ylläri) ihan huolestui. Kysyi multa, mihin hymy mun silmistä on hävinnyt. Olenhan mä pari kertaa ollut siellä allapäin, mutta nyt tytötkin ehtivät huolestua kun ei hymy irronnut millään. Ei todellakaan tehnyt mieli hymyillä. Pikku M yritti halata mutta en kestänyt sitä että joku koskettaisi mua.

Loppujen lopuksi kerroin sitten tytöille mikä mut teki niin surulliseksi. Kaikki kolme olivat sitä mieltä ettei mun pidä surra sitä, että joku vetää herneet nenään siitä, että mulla on ollut kundi luona yötä ja että olen pussaillut. Enhän mä edes seurustele. Ja kyllä mä tiedän että niinhän se on muttta loukkasin jotakuta silti vaikken halunnut.

Nyt alkaa jo helpottaa, näen taas realiteetit. Jos vaihtoehdot ovat kundi joka näkee mut pelkästään seksiobjektina tai kundi joka saattaisi oikeasti tykätä musta omana hankalana itsenäni; kumman haluan...vaikea kysymys? ei tod! =)

En tiedä mitä KP:n ja mun välillä tulee tapahtumaan, jatkuuko tämä suhde ja miten, mutta päivä kerrallaan ja ainakin sain tunnustuksen..."sä olet ihanin muija joka mulla on ikinä ollut"...=) ja tämä tunnustus vaikka ei olla oltu "sillain"...tämäkin kertonee jotain siitä kuka oikeasti tykkäää, kuka ei....

mä tunnen olevani paha ihminen. menin sitten tahtomattani loukkaamaan yhtä ihmistä. Ja nyt on tosi paha olla. Mä olen todella hyvä pilaamaan kaiken. on vaikeaa kun ei tiedä mitä tahtoo, kun vedetään kahtaalle. hajotan vaan kaiken mihin kosken.

ehkä on parempi luovuttaa kertaheitolla ihmissuhteista. Piti nähdä KP mutta taidan jäädä kotiin, tai menen neiti koalan luo itkustamaan. en mä voi aloittaa mitään KP:n kanssa, loukkaisin vain sitäkin jotenkin. ei mua ole tarkoitettu ihmissuhteisiin ihan selvästi.
hitto miten itkettää....