Olen toisinaan hämilläni. Moni loistava amerikkalaista elinvoimaa tihkuva elokuva on lopulta brittiläinen. Joskus vuonna 1980 ilmestyi elokuva nimeltä Fame. Se oli valtaisan menestynyt nuorisoelokuva tanssivista myöhäispuberteetikoista. Ja vielä tänänkin päivänä käsityksemme siitä mitä kasari on (reiteen ulottuvat säärystimet)perustuu vuonna 1944 syntyneen englantilaisohjaaja Alan Parkerin tuotokseen.
Myös Flashdance, tuo vimmattua joraamista promoava klassikko oli britin, siis Adrian Lynen ohjaus. Samaan sukupolveen näiden kahden Hollywoodissa breikanneiden brittien kanssa kuuluu englantilainen Ridley Scott (s. 1937) jonka elokuva Blade Runner on edelleen ylittämätön, maailman paras. Ja jos katsoo 1970-luvun alussa syntyneitä brittiohjaajia jotka nyt ovat kuuminta hottentottia Hollywoodissa huomaa että heitä yhdistää Scottin perintö: science fiction.
Niin, Hollywoodiin kirmaavat sellaiset brittiohjaavat jotka ovat pelanneet nuoruudessaan videopelejä ja katsoneet Steven Spielbergin avaruuselokuvia. Ja minä sanon tämän siksi että Joe Cornish (s.1968) on ohjannut nuorisotieteiselokuvan Attack The Block jolta odotin paljon. Ehkäpä siksi että Cornish on myös yksi kolmesta käsikirjoittajasta Spielbergin tekeillä olevassa Tintti-leffassa. Elokuva on kuvattu oikeasti purettavassa lähiössä Lontoossa, Heygatessa. Minulla on henkilökohtainen suhde tähän elokuvaan koska Heygaten kulmat ovat lempihengausmestojani. http://www.city.fi/yhteisot/blogit/kimmolaakso/111567/
Elokuvassa ulkoavaruuden kansa hyökkää lähiöön jonka kohtalo on jo sinetöity. Minusta tämä elokuva on tärkeä koska siinä on viittauksia paitsi ensimmäisen persoonan ammuntapeleihin, myös rap-musiikkiin. En ole koskaan pelannut Call of Dutyä, mutta monet ystävistäni ovat. Ja tietysti elokuva on jotenkin kadonneen nuoruuden muistokivi. Siinä on musiikkia houseduo Basement Jaxxilta.
Brittiohjaajien, sellaisten kuin Duncan Jonesin(s. 1971) suositut mutta indieauran ympäröimät tekeleet Moon, ja Gareth Edwardsin (s. 1974) Monsters näyttävät osoittavan että science fiction voi olla jotakin meitä koskettavaa ja oivaltavaa, eikä tähtilipun alla urostelua.