Elokuvat

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on wargames.

Vuonna 1983  3

Helsingissä ei ollut McDonaldsia. Sota oli kylmää. Jossain vaiheessa joku keksi yhdistää tietokoneet, nuoret, ja poikkeuksellisen nerouden yhteen sanaan: hakkeri. Syntyi tietokonerikollisen arkkityyppi, jossa oli samalla jotain coolia. Meilläkin aiheeseen tartuttiin: ainakin Ilkka Tuomi julkaisi 1987 jonkinlaiseksi klassikoksi muodostuneen Ei ainoastaan hakkerin käsikirjan. Samoihin aikoihin oikeudessa puitiin tietokoneiden väärinkäytöksiä. Tuomen kirjalla oli ehkä osuutta asiaan. Siinähän käytiin läpi koko tietoteknisen vastakulttuurin lyhyt historia.

Lähtökohta hakkeroinnille oli lankapuhelinverkko. Jo joskus 1960-luvulla phreakseiksi kutsutut hakkereiden edeltäjät muunsivat puhelinten äänitaajuuskoodeja ja soittelivat sitten ilmaiseksi kopista toiseeen. Asiaan perehtyneen Jaakko Tuomisen mukaan 1980-luvun puoliväli oli varsinaisen hakkeroinnin kulta-aikaa. Samoihin aikoihin käytiin meillä oikeutta monesti tietokoneiden väärinkäytöstä. Hypeä nostattivat Tietokonejengi-televisiosarja ja tietenkin elokuva Sotaleikit josta pääsemme tämän blogauksen aiheeseen. Kuten Tuominen toteaa, jo 1980-luvun lopulla hakkerointi menetti mielenkiintonsa.

Mitä siis on odotettavissa kun ohjaaja Seth Rogen on nyt valmistelemassa uusintaversiota vuoden 1983 hakkerielokuva WarGamesista? Kuka voisikaan olla yhtä söpö nörtti kuin pikku Matthew Broderick? Joidenkin mielestä Dan Radcliffe.

Jos kerran hakkerointi on vanha juttu, miten siitä voi tehdä uuden elokuvan? Hakkerihan ei ole enää joku 15-vuotias poika modeemin kanssa jolle kokis maistuu mutta pillu ei. Nykyäänhän hakkeri voisi ihan hyvin olla tyttö!

Uusimmassa Little White Lies -elokuvalehdessä Rogen paljastaa, että hän ei tahdo tehdä WarGames uusinnasta silkkaa retroilua. Se on päivitetty versio. Odotettavissa ei siis ole Commodore Amigan ja Atarin graafisten käyttöjärjestelmien nostalgista hehkuttelua.

Nykyään tuntuu että hakkerointiakin suurempi piru tietokonelandiassa ovat virukset. Niissä on se paha puoli, ettei niistä voi tehdä jännittäviä elokuvia. Kuten ei arkisesta vitutuksesta yleensäkään.