Runo

Tässä töissä ollessa löysin erään runon!

Sitten, kun en enää muista nimeäni,
Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen,
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet
muistoissani pieniksi jälleen,
Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.
Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä,
välittäkää minusta, antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi!
Kello hidastaa –
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan –
Mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus!