Suomen Kuvalehden ammattien arvostusta koskettava tutkimus ei antanut kovinkaan suurta ylpeyden tunnetta myyjiä kohtaan, koska myyjät kuulemma ajautuivat listan häntäpäähän. Tutkimusta voidaan kuitenkin tulkita monella eri tavalla, koska yrittäjät ja kauppiaat saivat arvostusta osakseen - ja hehän myyvät erittäin paljon. Oli miten oli, mutta kovia myyjiä lehden teettämä tutkimus ei hetkauta juuri ollenkaan, koska huippumyyjät ovat aina käyntikorttiylpeitä. Ylpeys lisää uskottavuutta brändiä, brändin tuotteita ja myyjää kohtaan.
Näin rubamaisen myyntikapinan aikaan myyjiä ei pidättele oikein mikään, koska voidaan jopa puhua myynnin pohjanmaalaistumisesta, josta ei puutu itseluottamusta ja myönteistä uhoa. Tämän tyylilajin mestari on tietenkin MicroMedian hallituksen puheenjohtaja Esko Reinonpoika Alanko, jonka kirjankin nimi on Eikö oo valtavaa! - Syvähenkisen markkinointimiehen henkilökuva vuosimallia 1999.
Pohjanmaalainen yrittäjä Tea Latvala ei ainakaan kainostele tuoda esiin omia tuotteitaan edes kovien hetkien keskellä. Ohessa Latvalan mestarillinen tyylinäyte siitä, että miten saadaan kaikki irti sosiaalisesta myynnistä somekohun keskellä - bisnes luistaa varmasti ja Suomen metsäteollisuudella on maailmalla huomiota herättävä brändisuurlähettiläs, joka myy niin hyvää puuta.
Myyjillä ja markkinoijilla ei ole aina ollut helppoa Suomessa. Nimittäin 1600-luvulla, Ruotsin vallan aikana, koko valtakuntaan asetettiin ylellisyysasetus, koska nousukausi oli kuulemma tuonut liikaa kerskailua ja pröystäilyä. Kansalaiset pukeutuivat muodikkaasti, järjestivät näyttäviä juhlia ja halusivat nousta muiden eurooppalaisten tasolle.
Pian asetettiin kuninkaan ja papiston toimeenpanolla ylellisyysasetus, joka määräsi tiukasti, että pappien pitäisi pukeutua maltillisemmin, sekä asetettiin säätykohtaisia rajoituksia. Kieltojen rikkominen saattoi jopa johtaa kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Tähän riitti jopa se, jos orkesterissa oli enemmän kuin kahdeksan soittajaa, tai tarjoiltiin ulkomaisia hedelmiä tai marsipaania. Monia vuosia myöhemmin asetettiin uusi ylellisyyskielto, joka kosketti kahvin nauttimista, eli tämän taikajuoman nauttiminen kiellettiin, mutta tuontikielto johti vain salakuljetuksen lisääntymiseen.
Jatkuvat kiellot ovat voineet vaikuttaa terveellisen myyntiylpeyden kehitykseen kielteisellä tavalla.
Itärajan toisella puolella, eli Venäjällä on välillä menty äärimmäisen vapauden aikajaksoista täydelliseen kieltokulttuuriin, mutta venäläiset ovat tuskin koskaan lopettaneet elämän nautintoja. Nykyajan venäläinen myyntiruhtinas saattaa ajella palaveriin suoraan luksusjahdilla, rannetta koristaa muhkea rannekello, sekä puheet ovat suuria ja mahtavia. Ruotsalaisetkin ovat riehtaisseet irti kahleistaan, mikä näkyy siinä, että pukeudutaan värikkäisiin pillihousuihin ja puvuntakkeihin, mutta ruotsalaisten maltillinen tyyli on kaukana venäläisten rikkaasta ja rohkeasta tyylistä.
Missä menee myyntiylpeyden yläraja?
Sellaista rajaa ei voida asettaa, kuten ei voida asettaa ylärajaa tehdyille kaupoille. Myyjien tulee asettaa rohkeasti henkilöbrändimäisiä tavoitteita, jotka liittyvät siihen, että myyjän nimen mukaan nimetään katuja, lentokenttäterminaali, yliopiston päärakennus, kansallinen liputuspäivä, urheiluareena, kunta, pilvenpiirtäjä, tosi-tv-ohjelma, elokuva, puisto sekä monia muita. Puhumattakaan patsashankkeesta. Nämä esimerkit eivät välttämättä ole edes vitsejä, koska kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt on voinut toteuttaa nämä asiat jo ensi vuoteen mennessä.
Tämä kirjoitus oli nyt puhdasta sarkasmia ja leppoisaa tajunnanvirtaa tulevan Juhannuksen kunniaksi, eli hyvää kesää kaikille myyjille, nautitaan kesästä ja palataan myynnin laitumille entistä terhakkaampina lomien jälkeen. Nyt on alkanut myynnin valtakausi!
