Brändiruhtinas on tietokirjailija Jukka Aminoffin blogi, mikä käsittelee brändejä, markkinointia, myyntiä, asiakaskokemuksia ja monia muita kiehtovia ilmiöitä ruhtinaallisella otteella.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on markkinointi.
Lontoolaiset saivat itselleen mahtipontisen näyn, kun jättimäinen Jeff Goldblum -patsas valtasi puistonäkymän.
Helsingin Sanomien suorittama mainostempaus Donald Trumpin ja Vladimir Putinin vierailujen aikana on saanut itselleen globaalin haastajan. Nimittäin monet lontoolaiset hieraisivat tänään silmiään, koska Hollywood-näyttelijä Jeff Goldblumin puolialaston patsas ilmestyi kaupungin katukuvaan. Onhan Goldblum ansioitunut näyttelijä, joka ansaitsee toki oman patsaan, mutta kaikki eivät tietenkään ole sitä mieltä, että patsas kuuluu arvoalueelle.
Patsasta vastustavien lontoolaisten ei tarvitse sietää Goldblumin patsasta nähtävästi kovinkaan kauan, koska kyseessä taitaa olla sissimarkkinointitemppu, jonka avulla juhlistetaan Jurassic Park -elokuvan 25-vuotisjuhlaa. Elokuva kertoo dinosauruksista, eikä tällä tarkoiteta Goldblumia, vaan miljoonia vuosia sitten eläneitä dinosauruksia. Patsasta voi käydä palvomassa tai ihastelemassa Tower Bridgen läheisyydessä. Ota aurinkotuoli mukaan, jotta voit jäädä silmäruokailemaan tätä mahtavaa nähtävyyttä.
Patsaan tulevaisuuden kohtalo on kuitenkin täysin hämärän peitossa. Heitetäänkö se kaatopaikalle, säilytetäänkö sitä museossa vai joutuuko patsas yksityiskokoelman kätköihin? Helsingin kaupunki voisi pohtia patsaan adoptoimista Suomeen ja samalla Suomeen saataisiin Jeff Goldblumin nimeä kantava nimikkopuisto, joka toisi näyttelijän tosifaneja Suomeen magneetin lailla. "Jeff Goldblumin puisto - Jeff Goldblum Park". Let's make Finland great again!
Miljonääriksi 500 päivässä - Lauri Salovaara & Juha Virranniemi (Avot Design, 2018)
Tietokirjailija Juha Virranniemen uutuusteos toimittaja Lauri Salovaaran matkasta Miljonääriksi 500 päivässä on nostattanut median keskuudessa kysymyksen siitä, että pääsikö Salovaara miljoonatavoitteeseen vai ei. Summasta pitäisi kuulemma ottaa yksi nolla pois. Muutamat kärttyisät sometähdet ovat olleet tästä vahingoniloisen ivallisia. Mutta onko tähän mitään syytä?
Vahingoniloisuuteen ei ole tosiasiassa mitään syytä, koska aloittelevien yrityksien arvojen määritteleminen on äärimmäisen vaikeaa, koska yrityksien arvot määritellään tulevaisuuden odotuksien mukaan. Monien yrityksien arvot voivat olla pilvissä, vaikka kassat huutavat tyhjyyttään. Salovaara toteaa näin teoksessaan. Siksi teos kannattaa lukea ennen kuin kommentoi asioita pintapuolisesti, koska tämä voi antaa mielikuvan tietämättömyydestä. Arvosteleva keskustelu yrityksien hinnoista ei edes osu Salovaaraan, vaan yrityksiin ja niissä toimiviin henkilöihin.
Suomen pörssimaailmalla on tästä kokemusta erityisesti IT-huuman ajoilta, jonka aikana sijoittajatkaan eivätkä tienneet, että mihin he olivat rahojaan laittamassa, eivätkä yrityksien johtajat pahemmin tienneet, että mitä he olivat edes tekemässä - kirjaimellisesti. Suurien suunnitelmien mukaan ne olivat mullistamassa maailmaa, mutta todellisuudessa takahuoneissa paiskottiin Power Point -esityksiä hiki hatussa ja niiden mausteeksi lisättiin myötähäpeää herättäviä Clip Art -kuvia.
Mikä Salovaaran teoksessa kuumentaa tunteita? Tietysti se, että ihminen ilmoittaa suurella itseluottamuksella, että hänestä tulee miljonääri 500 päivässä.
Salovaaran valkoinen ja leveä Pepsodent-hymy, hienostunut rusketus ja ranteessa roikkuva muhkea rannekello nostavat ärsytyksen määrää entisestään. "Suomessa ei saa toimia näin!" Monilta arvostelijoilta unohtuu se, että vapaan yrittäjyyden osa-alueilla saa tehdä mitä huvittaa, kunhan se on laillista.
Salovaaran leveily ei ole kuitenkaan mitenkään verrattavissa siihen, että miten raptähdet leveilevät avoautoilla, luksusasunnoilla, uima-allasvalokuvilla ja bikinityttöystävillä. Uudet sukupolvet elävät erilaisessa kulttuurissa.
Teoksen nimikin jakaa mielipiteitä. Toiset vihaavat ja toiset rakastavat teoksen nimeä. Hyvin suunniteltu tuote nostattaa tunteita puolesta ja vastaan kuten Jari Parantainen on todennut Sissimarkkinointi-teoksessaan. Teoksen nimi suorastaan vetää puoleensa, sekä vihaajia että kannattajia. Mestarillista.
On myös monia muita asioita, jotka voivat ärsyttää. Nimittäin se, että miljonääriksi voi tulla ahkeralla työnteolla ja myönteisellä asenteella. Viimeinen naula suomalaisen työahkeruuden arkkuun on se, että millä tavoin Salovaara pääsi omaan tavoitteeseen. Salovaara antoi "vain" omaa työpanostaan. Tämä saattoi nostaa arvostelijoiden verenpainetta entisestään. "Oliko se näin yksinkertaista!" Hyvä, että tekemistä tapahtuu edes jossain.
Teoksen pääsanoma ei kuitenkaan ole se, että miljonääriksi olisi pitänyt päästä hinnalla millä hyvänsä, muuta kuin saamalla sen miljoonan omaisuuden, vaan teos on kurkistus Suomen yritysmaailman pelikenttään. Salovaara vie lukijan kulissien taakse, josta ei puutu kaaosta, järjellisen päättelykyvyn puutetta, kinasteluja, ammattitaidottomuutta, kateutta, epärehellisyyttä, laiskuutta, tappeluja, huonoa käytöstä ja monia muita kielteisiä asioita, jotka muistuttavat villiviidakosta.
Kaikki ei ole kuitenkaan kielteistä. Salovaaran miljonäärimatkaan mahtuu mukaan myös järjestystä, järjellistä päättelykykyä, ammattitaitoa, ylpeyttä, kaveruutta, tukea, kannustamista, ahkeruutta, luotettavuutta ja monia muita hienoja asioita.
Teos antaa rehellisen ja karun kuvan yrittäjyyden arjesta, joka on pelkkää vuoristorataa kaikkien asioiden osalta - henkisestä lujuudesta fyysiseen kestävyyteen. Teoksen sanoma on erittäin inhimillinen.
Lukijalle voi muodostua kysymys. Miten yritysmaailma pysyy edes pystyssä ja miten yrittäjät edes jaksavat tehdä työtään? Kyse on kuitenkin intohimosta luoda jotain uutta ja merkittävää, mutta muistaen samalla sen, että yrittäjyyteen kuuluu onnistumisia ja erehdyksiä. Salovaara toteaakin, että hän saattoi menettää puoli miljoonaa euroa väärän päätöksen takia.
Raha ei ole kuitenkaan teoksen pääsanoma, vaan ennen kaikkea seikkailuhenkinen matka mahdottomaan hankkeeseen, joka kaikista suurista vaikeuksista huolimatta onnistui. Matkan aikana syntyi nimittäin uusi Lauri Salovaara ja se oli matkan suurin palkinto.
Brändiruhtinas ei ole suinkaan mikään uusi Suomi taivaan raptähti, vaan bisnesblogi, mikä käsittelee asioita ruhtinaallisella otteella - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Välillä brändin pitää luoda nahkansa uudelleen ja juuri näin on tapahtunut tämän blogin osalta, koska vallankumouksien ja kapinoiden jälkeen pitää syntyä uutta ruhtinaallista vaurautta.
Brändiruhtinaan tarina syntyi herran vuonna 2018, koska oli syntynyt entistä suurempi tarve kiehtoville tarinoille markkinoinnin, myynnin, asiakaskokemuksien ja muiden bisnesaiheiden parista.
Sitä ennen valtakunnassa oli ollut Ostovallankumous vuonna 2015, joka kertoi markkinoinnin ja myynnin valtaneuvoksille, että markkinoiden valta oli siirtynyt ostajien rautakouriin. Yrityksien valtakunnassa syntyi hätä, että ostajat vertailivat ahkerasti internetissä eri myyntiorganisaatioita keskenään etsien parhaimpia tarjouksia. Samaan aikaan oli myös tapahtunut niin, että ne jotka olivat jo olleet internetissä jo kauan aikaa tarjoten mitä parhainta arvoa ostajille, he olivat ottaneet markkinat haltuun, eli he tekivät tarmokkaasti kauppaa.
Ostovallankumouksen ansiosta monet yritykset päättivät panostaa entistä ahkerammin digitalisaatioon siten, että nettisivuja uudistettiin, otettiin markkinointiautomaatio käyttöön, tuotettiin entistä ahkerammin sisältöjä kotisivuille ja sosiaalisen median kanaviin. Samaan aikaan ollaan otettu käyttöön chat-asiakaspalvelut ja pohditaan keinoälyn tuomia mahdollisuuksia.
Ostovallankumouksen jälkeen syntyi Rokkibrändi herran vuonna 2017, ja tämän rokkikukon tarkoituksena oli kertoa rokkifaneille siitä, että mitä yhtäläisyyksiä on brändeillä ja rokkibändeillä Spinal Tap -hengen mukaisesti, mutta tuotantoyhtiö katsoi Rokkibrändin liian riskialttiiksi kokeiluksi, jonka takia rokkipumppu ei päässyt CITY-lehden konserttilavoja pidemmälle. Rokkibrändi elää kuitenkin vahvasti netissä, mutta koskaan ei voida tietää, että milloin tämä ikoninen rokkiyhtye tekee paluun lavoille ja ennen kaikkea VIP-tason takahuoneisiin. Rokkibrändi saattaa tehdä paluukiertueen koska tahansa. Encore!
Hieman ennen juhannusta saapui tietokirjailija Jukka Aminoffin keskuuteen ennenaikainen juhannustaika, jonka ansiosta syntyi Brändiruhtinas, joka ei ole suinkaan mikään uusi Suomi taivaan raptähti, vaan leikkimielinen ilmiö, joka kertoo kiehtovia tarinoita bisnesmaailmasta ja muista ilmiöistä, jotka askarruttavat yritysmaailman jalomielisten aivonystyröitä. Brändiruhtinaan kirjoitukset ilmestyvät CITY-lehden blogissa, joka on kerännyt vuoden aikana satojatuhansia lukijoita ja lukemat sen kuin kasvavat kasvamistaan.
Brändiruhtinasta voi seurata Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Make kiinteistövälitys Great Again. Uudistaja. Häpeilemätön. Pullistelija. Ilopilleri. Rohkea. Näillä sanoilla voidaan kuvailla Andrei Koivumäkeä.
Välittäjä Andrei Koivumäki on noussut Suomen bisnesmaailman parrasvaloihin lyhyessä ajassa, koska hän herättelee huomiota modernilla ja avoimella viestintätyylillään. Hänen nimensä vilkkuu aikakauslehtien kansikuvissa, kirjoissa, kuten Henkilöbrändissä ja Social Sellingissä, seminaariesitteissä ja puhumattakaan sosiaalisesta mediasta. Mutta kuka hän on?
- Olen Andrei Koivumäki ja työskentelen kiinteistövälitysalalla välittäjänä sekä Kotijoukkueen kehitysjohtajana. Olen myös yrityksen osakas. Mutta, jos mennään syvemmälle niin tarinani alkoi siten, että synnyin 1988 Pietarissa. Isällä on suomalaisia sukujuuria, mutta hän on asunut koko elämänsä Venäjällä. Kun Neuvostoliitto hajosi perheemme päätti muuttaa Suomeen. Se oli iso muutos.. ei itselleni vaan lähinnä perheelleni ja vanhemmilleni, koska muutto täysin tuntemattomaan maahan ilman kielitaitoa on varmasti hyvin raskasta. Olen vasta viime vuosina alkanut ymmärtämään tämän kunnolla, jos kuvittelen itseni samanlaiseen tilanteeseen. Kaikki tapahtui suhteellisen nopeasti. Meillä oli suhteellisen suurehko asunto suhteellisen uudessa talossa sekä kesämökki. Yksinkertaisesti vanhempani pakkasivat laukut. Lahjoittivat kesämökin kavereille ja myivät kolmiomme, muistikuvani mukaan noin parilla tuhannella dollarilla. Seuraavana päivänä olimmekin jo Suomessa neljän matkalaukun kanssa. Olin silloin noin 5-vuotias, siskoni, joka oli viisi vuotta vanhempi. Voin vain kuvitella miltä tämä tuntui vanhemmille, jotka tulivat täysin vieraaseen maahan ensimmäistä kertaa ilman kielitaitoa, huonekaluja, isompaa raha summaa ja tietoa tulevasta sekä kaiken lisäksi kahden lapsen kanssa. Itse en olisi varmastikaan pystynyt tähän koskaan. Jonkun hetken päästä me saimme kaupungilta väliaikaisen vuokra-asunnon talosta, mikä oli rakennettu samankaltaisessa tilanteessa oleville. Siitä se ”uusi elämä” alkoi. Ensimmäinen vuosi oli kaikille hankala sen verran mitä muistan. Ensimmäisinä vuosina kaikki tavarat, vaatteet ja lelut olivat kierrätyskeskuksesta. Muistan aina ikuisesti sen yhden kierrätyskeskuksen, jonka toisesta kerroksessa ihan peränurkassa sijaitsi suuren suuri laatikko, joka oli täynnä pehmoleluja. Olin ikionnellinen aina, kun pääsin sinne. Juoksin iloisena kohti laatikkoa ja pystyin viettämään sen laatikon vieressä, siinä nurkkauksessa tunnin sama hymy huulilla ja valikoida itselleen sen hetken mieluisimman lelun. Olin aika kiltti lapsi sillä äiti opetti, että kaikkea ei voi ottaa ja muillekin pitää jättää. Yksi leluista on vieläkin tallella ja se ”istuu” tälläkin hetkellä yöpöydälläni. Se on ehkä tietynlainen muisto niiltä ajoilta ja haluan säilyttää sen. Meillä ei ollut käytännössä mitään, mutta olimme todella onnellisia, kunnes isä ja äiti erosivat. Sinä hetkellä olin todennäköisesti seitsemän vuotias. Alan vasta nyt kunnolla ymmärtämään minkälaista äidin oli olla ja mitä se vaati häneltä kasvattaa meidät, tehdä töitä täysin uudella alalla, vieraalla kielellä ja pitää meistä huolta. Vaikka isä tuki aina niin silti äiti meidät kasvatti. Hän on vahva nainen ja ihailen häntä todella paljon vaikka sanonkin sen todella harvoin. Se vaatii paljon, se mitä hän teki. Ei jättänyt koskaan meitä ja lapset olivat aina etusijalla. Itse en olisi pärjännyt. Siitä kaikki lähti.. matkalla sattui ja tapahtui, mutta ei sen enempää.
Monet ammatit ovat nousseet suureen suosioon ja aiemmin niitä saatettiin vieroksua. Yrittäjät, kokit, sisustussuunnittelijat, muotisuunnittelijat ja monet muut ammatit ovat kokeneet rakettimaisen nousun. Kiinteistövälittäjien joukossa on monia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat tehneet alasta houkuttelevan. Mikä sai Andrein alalle?
- Kiinteistönvälitys ei ole oikeastaan koskaan käynyt mielessä. En varmaan edes oikein ”tiennyt” kyseisestä ammatista yhtään mitään, koska asuntoja ei kauheasti omistettu enkä oikeastaan koskaan törmännyt alaan oikein missään. Idea tuli täysin tyhjästä. Kävin ensiksi koulut, koska halusin jonkun pohjan jostain. Lähinnä todennäköisesti, koska sisko ja äiti olivat sitä mieltä, että jonkinlainen koulutustaso pitää hankkia, koska muuten töihin ei pääse. En ikinä halunnut mihinkään toimistoon istumaan kasista neljään. En myöskään oikein osannut mitään ,enkä tiennyt mitään bisneksestä, vaikka sitä halusinkin tehdä ja opiskelin bisnestä. Mun ympärillä ei vain silloin ollut oikeita ihmisiä, joilta olisin voinut ottaa mallia tai inspiraatiota. Siispä, koulun jälkeen menin inttiin ja inttiä oli jäljellä kaksi viikkoa. Istuin punkalla ja mietin, että mitäs nyt sitten, kun pääsen intistä. Jostain syystä kiinteistöala tuli mieleen. Ehkä sen takia, koska juuri niihin aikoihin yksi kavereistani kertoi kerran bileissä, että hän oli myynyt muutaman asunnon venäläisille oligarkeille ja hän nettosi lähemmäs parisataatuhatta euroa muutaman kuukauden duunilla, eikä ollut edes alalla. Tämä ajatus juolahti päähän ja päätin, että tähämän voisi olla mielenkiintoista ja helppoa. Joten ilman muuta syy lähteä tälle alalle oli raha ja vapaus, mutta todellisuus oli sitten hieman toisenlainen, mutta jos en olisi ollut juuri sinä iltana juhlimassa tämän kaverin kanssa en olisi varmaan ikinä saanut päähäni tälle alalle lähtemisestä sillä intin jälkeen minulle tarjottiin todella hyvää markkinointijohtajan pestiä yhdestä lahtelaisesta yrityksestä, jossa kiinteäksi palkaksi luvattiin 3000 euroa kuukaudessa ja se oli sellainen raha siihen aikaan, josta oli vaikea kieltäytyä. En pitänyt sellaista summaa varmaan koskaan käsissäni ja valintana oli joko tasainen summa rahaa joka kuukausi tai tuntematon ala, tuntemattomassa kaupungissa ja provisiopalkalla. Onneksi uskalsin ja muuton takia tutustuin uuteen tyttöystävääni ilman muuttoa, joka oli yksi elämäni parhaimpia aikoja ja hienoimpia ihmisiä joihin olen törmännyt, vaikka emme enää ole yhdessä. En olisi kulkenut koko tätä matkaa. Ei olisi ”Andreita” tässä muodossa mitä se nyt on. Ei olisi uusia upeita kavereita. Ei olisi välttämättä alalla näitä muutoksia mitä nyt on. Ei olisi Alma Talentumin kirjasopimusta, jonka solmin juuri tänään. Ei olisi kaikkea tätä. Olen niin iloinen kaikesta tästä. Kaikista näistä kovista ala -ja ylämäistä, jotka pitää mut elossa. Jos olisin jättänyt yhdet bileet väliin niin ei olisi ollut sitä ideaa. Kuvittele, miten elämässä voi olla moni asia todella pienestä asiasta kiinni!
Koivumäki on herättänyt laajaa huomiota siksi, koska hän toimii kiinteistövälitysalalla täysin eri tavoin kuin monet muut, vaikka Suomesta löytyy kourallinen kiinteistövälittäjiä, jotka ovat julkisuuden henkilöitä. Hänen tyyli herättää huomiota siksi, koska hän pyrkii muuttamaan alasta aiemmin saatua mielikuvaa.
- Alalla aloittaminen oli suuri pettymys. Se, mitä välitysala oli siihen nähden mitä odotin. Mun odotukset olivat niin korkealla ja todellisuus oli jotain niin pohjaa. Se oli uskomaton droppi, mutta hyväksyin sen, koska ei me oltu jenkeissä enkä mä ollut kukaan, niin kuka mä olen sanomaan yhtään mitään. Itsessäni on ehkä se vika, että jos saan jotain päähäni niin maalaan sen taulun aina niin suuren maailman malliin ja odotan jotain uber-hienoa, jota on usein vaikea saavuttaa. On kyse matkasta, jota suunnittelen tai ravintolasta, jota joku kehuu. Ehdin maalaamaan aina jo valmiiksi itselleni sellaisen mielikuvan, että odotukset harvoin kohtaavat. Halusin tehdä asioita eri tavalla ja erottua, koska se olisi paras keino menestyä ja menestyä nopeammin. En halunnut tehdä töitä kahtakymmentä vuotta, jotta minut alettaisiin tuntemaan tai arvostamaan alalla. Ja halusin, että minut tunnetaan, koska tajusin jo silloin, että se on paras tapa saada homma pyörimään helpommin. Silloin ei ollut alalla ”brändejä”, joita nyt on. Mä tein, tein ja tein vain. Ja se oli ja on hauskaa. Tein puoli tosissani, puoli vitsillä, tein. Mutta tein aina niin, että se oli aina hauskaa ja tuoretta itselleni. Se ei tuntunut puulta.. se oli ja on vähän, kuin peliä. Aina piti keksiä jotain uutta ja kehitellä kaikkea, kuten nytkin. Nyt vain eri levelillä ehkä.
Koivumäen toiminnassa on paljon amerikkalaisia vaikutteita ja hän arvostaa amerikkalaista kulttuuria. Hän maalailee suuria mielikuvia ja elää amerikkalaista unelmaa, eli ryysyistä kohti rikkauksia.
- Vaikea sanoa.. ehkä, ehkä ei. Totta kai olen erilaisista lähtökohdista, kuin moni muu. Olen nähnyt sitä, että ostettiin halvinta leipää, jotta rahaa riittäisi. Sitä, että ei voitu ostaa vaatteita vaan ne piti hakea kierrätyskeskuksesta. Asuttiin hyvin köyhällä alueella ja taloissa, joissa naapureina oli alkoholisteja, työttömiä ja muita tapauksia. Sitä, että äiti on tehnyt älyttömästi töitä, jotta voisi viedä meidät lomalla jonnekin. Luokkalaisilla oli omakotitalot ja vanhemmilla hienot autot sekä hyvät työpaikat. Olen nähnyt, kun ihmisiä lyödään, koska se on vain ”hauskaa” ja kun yläasteella vedetään huumeita. Mua on osoitettu ladatulla aseella. Olen hengaillut paljon myös venäläisten kanssa, joilla on tietty mentaliteetti. Olen kuunnellut paljon tiettyä musiikkia, jossa itsensä nostaminen jalustalle on normaalia. Olen halunnut elää osittain myös sitä venäläisestä ja jenkki rap-musiikista opetettua elämää ja ajaa hienoilla autoilla. Mulla ei ollut ikinä sitä mahdollisuutta, kunnes aloin tekemään paljon töitä ja rahaa alkoi tulla yhtäkkiä. Totta kai tämä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ajattelutapaan, tapaan nähdä maailmaa sekä käyttäytymiseen. Mutta en sanoisi niinkään, että se on venäläisyyttä vaan se on mun tapa toimia, mikä tulee edellämainituista asioista. Sanoisin, että siihen vaikuttaa enemminkin se minkä tyyppistä elämää olen musiikkivideoista ja leffoista omaksunut omakseen ja ”ihannoinut”. Olemme erilaisia ja piste. Tunnen oloni todella kotoisaksi Yhdysvalloissa. En missään muualla niin kotoisaksi, kuin siellä. Ihan sama olenko New Yorkissa, San Diegossa vai San Fransiscossa. Ne ihmiset, mainokset, kaupat, small talk ja kaikki tuntuu siltä, että nyt olen kotona ja nautin. Se on mulle luontevaa.
Koivumäen räväkkä tyyli jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä pitäisi olla varovaisempi ja hiljaisempi. Toiset pitävät hänen avoimesta tyylistään kertoa saavutuksistaan. Onko hänen tyylinsä amerikkalainen vai venäläinen?
- Tähänkin sanoisin, että ehkä se mun tyyli on enemmänkin amerikkalainen. Mutta ei Venäjälläkään hienostella ja olla liian varovaisia, miten tehdään markkinointia tai bisnestä. Siellä sen ehkä huomaa enemmänkin, että bisnestä tehdään itselleen ja omilla ehdoilla. Jopa liiankin omilla ehdoilla miettimättä seurauksia. Nykyään se on toki hienovaraisempaa. Mutta toki erilaiset ihmiset joihin olen törmännyt. Se mitä olen kuullut ja nähnyt ovat varmasti muokanneet ajatusmaailmaani. En arvosta kaikkia tapoja mitä Venäjällä tehdään. Siellä pääsee kaikesta rahalla, nykyään toki se on joko kallimpaa tai vaikeampaa, mutta silti. Siinä on toki hyvät ja huonot puolet, mutta omat arvot ovat hieman erilaiset. Pitää pelata kovaa, mutta pitää pelata säännöillä. Jos teen bisnestä jonkun kanssa niin en jahtaa ikinä pikavoittoa. Tähtään isompaan, koska jos kerran kiertää, valehtelee tai pettää toisen niin pohja on mennyt. Voit nyt tienata satasen, mutta jos et ohita sääntöjä, voit tienata ylihuomenna tuhat euroa ja itse tähtään siihen. Raha ei ole ikinä se ykkösasia. On monia muita asioita. Rahaa pitää toki tulla, koska muuten se ei ole liiketoimintaa, mutta on edelleenkin muita asioita. Se mitä teen on omasta mielestäni viihdyttävää, hauskaa ja mulle sopivaa. Totta kai paukutan mun saavutuksia, jos olen ne kovalla työllä saavuttanut. Miksi mun pitää häpeillä? Miksi mun pitää niitä piilotella? Mun tapa markkinoida ja tienata enemmän on mennä mitalit edellä. Se on mun argumentti. En mä tullut tänne istumaan nurkkaan ja kuiskailemaan. Mä tykkään meiningistä, suoraselkäisyydestä, asenteesta ja haluan tiettyä arvostusta. Se on sitten teidän päätös arvostaa tai arvostella. Kritiikki myös toimintaani suhteen on hyvästä, jos se on jotain muuta kuin ei perusteltua ”toi on p*skajätkä” sanan helinää, jossa ei ole mitään järkeä. Sellaisten kanssa en jaksa edes jutella, koska olen kasvanut yläasteen penkin tasolta pois. Anteeksi.
Suomalaiseen ajattelutapaan tai vitsailuun kuuluu se, että mitä muut meistä miettivät, eli ollaan ehkä turhankin ujoja ja arkoja. Tämä on voinut johtaa myös siihen, että suomalaiset miettivät liikaa sitä, että mitä muut suomalaiset ajattelevat muista suomalaisista. Pitäisikö suomalaisten uskaltaa enemmän?
- Mistä mä tiedän. Jos se on sulle luontevaa niin toimi, jos ei niin älä. Mutta älä koskaan mieti, että mitä joku muu miettii. Silloin olet kyllä väärällä polulla. Tässä maailmassa ei voi olla pahempaa virhettä, kuin miettiä, että mitä muut miettivät. Jos olet ravintolassa ja sulla on hauskaa niin naura. Miksi miettiä, että nauranko mä nyt liian kovaa vai ei? Tää on sun elämä. Mä ymmärrän toki sen, että Suomessa lapsille opetetaan jo tiettyjä asioita jo kadulla, jos lapsi huutaa tai ”riehuu”, kuten lapsille se on tavanomaista niin vanhemmat ovat kauhean huolissaan siitä, että nyt sä häiritset muita. Se on kasvatuksesta ja tottumuksista kiinni – se, miten ihminen oppii käyttäytymään vanhempana. Eikä ole oikeata tai väärää tapaa, mutta itse en aio omia lapsia ”suojella” liikaa.
Richard D. LewisinKulttuurikolareita-kirjassa sanotaan, että suomalaisten mielestä hymyileminen aiheuttaa suurta epäluottamusta. Koivumäki hymyilee paljon ja on erittäin aktiivinen, joka voidaan ymmärtää täysin väärin. Mikä on tärkein arvosi liiketoiminnassa?
- Pidä lupauksista kiinni. Ole ajoissa. Tee enemmän mitä lupaat eli ylitä odotukset. Kasva ja kehity jatkuvasti. Älä petä liikekumppaneitasi eli älä tienaa satasta nyt vaan tienaa tonni huomenna, yhdessä.
Mitä neuvoja haluaisit antaa kiinteistövälittäjille ja muille, jotka haluavat toimia modernilla otteella?
- Miettikää oma polku. Oma tarina. Oma tyyli ja tehkää älyttömästi töitä sillä mikään ei tule ilmaiseksi. Itse muutin kuusi vuotta sitten Helsinkiin. Minulle täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Mulla ei ollut ainuttakaan tuttua täällä. Mulla oli 400 euroa tilillä. Joinakin kuukausina olin niin sanotusti sossun luukulla, koska rahaa ei ollut, mutta asennetta enkä uskoa itseeni menettänyt vaikka useita, useita ja useita kertoja olin menettää sen ja halusin lopettaa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana lähes joka päivä, mutta silti jatkoin ja tein.
Amazon on Di Digitalin saamien sisäpiiritietojen mukaan mahdollisesti rantautumassa Pohjoismaihin tulevan kevään aikana. Tieto on herättänyt erilaisia reaktioita. Toisten mielestä Amazonin rantautuminen ei ole kovinkaan dramaattinen asia, mutta toisten mielestä se on. Amazonin perustaja Jeff Bezos on kuitenkin ottanut rohkean otteen markkinoilla siten, että hän haluaa ravistella niitä ja luoda uutta. Tämän takia Amazonia ei kannata aliarvioida.
Amazon on modernin ajan digitaalinen tavaratalo, jonka nimikyltin alta voi löytää melkein mitä vain. Verkko-ostaminen lisääntyy tasaista tahtia, mutta niin muuttuvat myös kulutustottumukset. Amazonin kaltaisesta verkkokaupasta löytää fyysisten tuotteiden ohella myös kulutettavaa viihdesisältöä kuten elokuvia, pelejä ja musiikkia.
Verkkokauppajätin kasvavasta globaalista suosiosta kertoo se, että yrityksen liikevaihto oli lähes seitsemän miljardia dollaria vuonna 2004 ja viime vuonna liikevaihto oli lähes 178 miljardia dollaria. Amazonin liikearvo oli lähes kuusi miljardia dollaria vuonna 2006, kun viime vuonna se oli lähes 140 miljardia dollaria. Verkkokauppaliiketoiminta on tullut jäädäkseen yhtä kovasti kuin ATK.
Mitä ihmeellistä Amazonin mahdollisessa rantautumisessa Suomeen sitten olisi, koska suomalaiset kuluttajat ovat voineet ostaa verkkokaupasta tuotteita koko ajan? Kolme olennaista muutosta olisi se, että verkkokauppa toimisi suomen kielellä, asiakaspalvelua olisi mahdollista saada myös suomen kielellä ja tilaukset toimitettaisiin kotiovelle vuorokauden aikana. Tämä pakottaisi kuljetuspalveluja yltämään samalle tasolle Amazonin kanssa. Vakiintuneiden verkkokauppatoimijoiden tulisi yltää kuljetusnopeuksien, valikoimien, hintojen ja asiakaspalvelun suhteen yhtä hyvälle tasolle.
Alkuun voidaan odottaa, että suuret verkkokauppatoimijat saavat itselleen alkuun kovan haastajan. Amazon voi saavuttaa yllättävän hyvän jalansijan esimerkiksi maaseutualueilla, joissa tarjonta on rajallista. Kaupungeissa kilpailu on kovaa, mutta samaan aikaan pitää muistaa, ettei Amazonin valikoimasta löydy kaikkia brändejä eikä tuotteita, vaikka valikoima on hämmästyttävän suuri. Haasteena on myös se, että kuinka henkilökohtaista palvelua Amazon kykenee antamaan, eli tässä on taas pienten verkkokauppojen ja kivijalkakauppojen vahvuus.
Amazon ei ole kuitenkaan rantautumassa Pohjoismaihin suurien markkinoiden takia, eli onko taustalla myös muita syitä? Amazon on tunnettu nykyään siitä, että yritys pyrkii tuomaan markkinoille uusia innovaatioita, erityisesti kuljetusteknologian suhteen. Suomen kaltainen maa on otollinen testialue siihen, että voidaan toteuttaa uusia kokeiluja. Amazonin tulo tarjoaa Suomen teknologiateollisuudelle ja kasvuyrityksille uusia mahdollisuuksia, koska Amazon etsii myös yhteistyökumppaneita.
Amazonin mahdollinen tulo Suomeen aiheuttaa kuitenkin sen, että digitaalinen liiketoiminta saa uutta vauhtia. Pääsevätkö suomalaiset kokeilemaan ensimmäisenä maailmassa Amazonin uusia innovaatioita? Tämä jää nähtäväksi.
Stockmann sai joukon Facebook-pelastajia vuonna 2014. Pelastetaan Stocka -logo - Jukka Aminoff - 2014
Keskustelu Stockmannin tilasta ei näytä ottavan laantuakseen ja hyvä niin, koska kyseessä on ikoninen suomalainen brändi, mikä herättää aina keskustelua. Mikään muu brändi ei näytä saavuttavan samantasoista intohimoista keskustelua. Huoli kertoo siitä, että Stockmannista välitetään.
Mikä siis aiheutti Stockmannin romahduksen vuonna 2014? Usein vedotaan finanssikriisiin, venäläisten turistien vähentymiseen, ruplan heikkoon valuuttakurssiin ja moniin muihin asiohin. Näillä asioilla on toki ollut omat kielteiset vaikutuksensa, mutta juuret ovat syvemmällä.
Palataan ajassa taaksepäin Suomen markkinahistoriassa. Ennen internetin nousua, 1990-luvun alussa, tavarataloilla oli vahva asema myydä kotimaisia ja ulkomaisia merkkejä, sekä muita tuotteita. Yleinen kilpailu oli vähäistä, eli tavaratalot toimivat portinvartijoina. Monille brändeille oli elinehto saada tuotteensa myyntiin tavarataloihin. Tavarataloista tuli tätä kautta merkittävä peluri kuluttajamarkkinoilla.
Tämä aiheutti myös vastareaktion, koska monet brändit turhautuivat siihen, että ne olivat välikäsien armoilla. Tämän takia monet, erityisesti ulkomaiset vaatebrändit, päättivät perustaa omia liikkeitään ohittakseen tavaratalojen synnyttämät pullonkaulat. Tätä vaatebrändit pystyivät myymään huomattavasti suuremman valikoiman tuotteita kuin mihin ne olisivat kyenneet tavarataloissa.
Samaan aikaan markkinoille ilmestyi vaatebrändejä, joilla ei ollut eikä ole aikomustakaan myydä tavaratalojen kautta. H&M rantautui Suomeen vuonna 1997, Dressmann vuonna 2000, Zara vuonna 2002 Stockmannin myötävaikutuksella. Omat liikkeensä avasivat myös Hugo Boss, Tommy Hilfger, Calvin Klein Jeans, Tiger of Sweden, Louis Vuitton, GANT, Carlings, Lexington, Superdry, Victoria’s Secret, Mango ja monet muut.
Samat ilmiöt toteutivat myös muilla tuotealoilla, eli leluissa, elektroniikassa, huonekaluissa ja monissa muissa. Tarjonnan määrää kasvoi huomattavasti.
Kun muut toimijat keskittivät oman osaamisen rajatuille alueille. Stockmann sen sijaan laajeni uusille osa-alueille perinteisen monialakonsernin tavoin. Ylimääräinen raha olisi pitänyt investoida tavaratalotoiminnan kehittämiseen, mutta toisin kävi.
Samaan aikaan pääkaupunkiseudulle rakennettiin huomattava määrä kauppakeskuksia ja lisää on tulossa. Tämä heikentää yleisesti Helsingin keskustan vetovoimaa, missä sijaitsee Stockmannin lippulaivatavaratalo.
Suomalaiset ovat myös ahkeria verkkokaupassa. Suomalaisten verkkokauppaostaminen on lisääntynyt ja ostokset valuvat suoraan ulkomaisten toimijoiden käsiin.
Verkon kautta voidaan ostaa edullisia tuotteita, mutta sieltä voidaan ostaa myös kalliiden brändien luksustuotteita, joita ei ole saatavilla Suomen markkinoilla. Vähittäiskaupan kasvu oli Suomessa kahden prosentin luokkaa, kun verkko-ostokset ovat lisääntyneet kahdeksan prosenttia vuonna 2017.
Stockmannia pommitetaan jokaisesta nurkasta.
Stockmannin asema olisi paljon vahvempi, jos Suomessa olisi toimivat ja kehittyneet luksusmarkkinat. Monet luksusbrändit ovat kieltäytyneet tulemasta Suomeen markkinan pienuuden takia. Monet suomalaiset luksusostajat ostavat tuotteensa ulkomailta tai verkon välityksellä. Samaan aikaan Suomessa ei ole riittävän suuri määrä turisteja tekemään luksussektorista niin kannattavan, että Stockmann menestyisi myymällä korkeahintaisia tuotteita.
Askeleiden ottaminen ylemmäksi on vaikeaa markkinan kehittymättömyyden takia, mutta ei täysin mahdotonta. Siksi on vaarana se, että Stockmann ajautuu kuluttajien mieltymysten takia keskinkertaisuuden unholaan, jos asian haluaa ymmärtää tällä tavalla.
Brändi voi aina tarjota hienoja asiakaskokemuksia. Myy brändi sitten pikamuotia, premiumia tai luksusta. Asiakaskokemuksen parantaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että yritys parantaa jokaista kosketuspintaa, joihin asiakas on suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa - kivijalassa ja digikanavissa.
Ratkaisuehdotuksia voisi luetella merkittävän määrän, mutta monien Stockmann-kommentoijien keskuudessa on lähes identtinen sanoma, eli Stockmannin tulisi olla kaikissa asioissa edelläkävijä ja uudistaja. Paras toimija uusien trendien luomisessa ja käyttöönottamisessa. Sitä se oli ja siksi se voi tulla uudelleen.
Väärää vientiä - Mene itään tai länteen, mutta tee kotiläksysi - Kim Väisänen (Alma Talent, 2018)
Vienninedistämisponnistelut ja myyntitoiminta ovat herättäneet viimeaikoina laajaa keskustelua, mutta hieman ikävissä ja sekavissa tunnelmissa. Juuri tämän takia sarjayrittäjä, hallitusammattilainen, Leijonan luola -sijoittaja Kim Väisäsen uutuusteos Väärää vientiä - Mene itään tai länteen, mutta tee kotiläksysi (Alma Talent, 2018) on erittäin ajankohtaista luettavaa niille, jotka ovat viennin parissa tai pohtivat sen aloittamista.
Väisäsen teoksen suola on siinä, ettei hän anna liian ruusuista kuvaa vientitoiminnasta, koska julkisesti kerrotaan lähinnä vain onnistumisista, kun taas epäonnistumiset pyritään lakaisemaan pikaisesti maton alle. Väisänen toteaakin, että vientitoiminnalle on annettu glamour-leima, kun elävässä elämässä notkutaan tylsistyneinä lentokentillä, harrastetaan hotellikuolemaa, kokoustetaan persoonattomissa kokoustiloissa, sekä jonotetaan loputtomiin julkisiin kulkuvälineisiin pääsyä.
Samalla hän toteaa, että monien yrityksien vientitoiminta on lähinnä kevyttä harrastamista ja ulkomaanmatkailua. Monzan F1-kilpailut ja jääkiekon MM-kisat ovat kuulemma “vientiyritysten” suosiossa, sekä eksoottiset saarivaltiot. Väisäsen mielestä monien yrityksien kohdalla olisi parempi jäädä Helsinki-Vantaan lentoaseman Oak Barrel -baariin kuin lähteä ulkomaille, koska tämä tulisi kannattavammaksi.
Yritystoiminnan kannattavuudessa piilee teoksen ydin, eli teoksessa nostetaan esille vientitoiminnan korkeat kustannukset. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ulkomaille pidä lähteä, päinvastoin, koska viennin kautta yritykset pääsevät suurille markkinoille. Vientiyritysten perisynti, erityisesti ohjelmistopuolella, on kuulemma se, että on olemassa neljä työntekijää, kuusi tuotetta ja kahdeksan vientimaata, kun pitäisi olla kahdeksan työntekijää, yksi tuote, ja vain yksi vientikohde.
Kaikkia munia ei pidä laittaa yhden tai muutaman vientimaan varaan. Ennen Ukrainan kriisiä, Venäjän markkina muodosti 49 prosenttia Valion kokonaisviennistä ja Venäjän asettamien vastapakotteiden takia Valion vienti koki suuren kolauksen. Siksi Väisänen korostaakin maariskien tutkimista. Tietoa saa kuulemma googlettamalla ja vielä maksutta. Rakkaan johtajan johtamat valtiot omaavat suuremman riskin kuin kehittyneet demokratiat. Vientitoiminnassa pitää varautua siihen, että kustannukset ovat yleisesti suuret, eikä kaikkiin toimijoihin voi luottaa, koska epärehelliset toimet ja huijaukset ovat lähes arkipäivää. Siinä samassa oikeussalit voivat tulla tutuiksi.
Vientitoiminnan aloittaminen vaatii sen, että kyseessä on ainakin vuoden kestävä hanke, jonka aikana pitää aloittaa lähes kaikki toiminta tyhjästä. Siksi toiminta voi näyttää alkuvaiheessa täydelliseltä hakuammunnalta. Väisänen muistuttaakin, että viennin pitää olla hyvin suunniteltua, koska muuten käy kuin 1980-luvun suomalaisrokkareille, jotka lähtivät soitellen sotaan ulkomaille. Tapahtumien aikana he unohtivat suomen kielen, eivätkä oppineet uutta kieltä tilalle. Rallienglannilla voi menestyä kuitenkin ja tästä hyvänä esimerkkinä on ralliautoilija Marcus Grönholmin legendaarinen haastattelu, jonka voi katsoa täältä.
Väisäsen kirja on suositeltavaa luettavaa kaikille niille, jotka miettivät vientitoiminnan aloittamista tai ovat sen parissa. Teoksen lukemalla voi välttää pahimmat sudenkuopat ja hyväksyä sen tosiajatuksen, että vientimaailmassa virheet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Samalla teos nostaa esille sen, että Suomessa ja maailmalla on yleisesti kova pula erinomaisista myynnin ammattilaisista.
Seuraavan kerran, kun kuulet suuria juhlapuheita siitä, että kaikkien yritysten pitäisi lähteä harjoittamaan vientitoimintaa. Kyseessä ei ole mikään taikanappi, jonka avulla rahaa tulee sisään ovista ja ikkunoista, vaan erittäin raadollinen maailma. Yritä pitää kasvot kuitenkin peruslukemilla, koska mieleesi saattaa pulpahtaa mielikuva liikemiehistä, jotka notkuvat Helsinki-Vantaan lentoaseman Oak Barrel -baarissa ennen kuin he lähtevät jakamaan esitteitä messuille ja pitävät tätä toimenpidettä osana heidän kansainvälistymisohjelmaa.
Sisältömarkkinoinnin suhteen ei ole olemassa yksinkertaisia sääntöjä sen suhteen, että mitkä ovat ainoita oikeita tapoja tuottaa ja jakaa sisältöjä. On olemassa toimijoita, jotka eivät tuota omia sisältöjä lainkaan ja he pärjäävät markkinoilla erittäin hyvin.
Sitten on olemassa toimijoita, jotka panostavat sisältömarkkinointiin erittäin aktiivisesti, mutta välillä voi syntyä haasteita sen suhteen, että mistä asioista pitäisi kertoa. Siksi kannattaa suunnata katseet kohti urheilumarkkinointia, jonka markkinointistrategioista voi ottaa koppia. Urheiluseuroilla on nimittäin ehtymätön määrä tarinoita kerrottavaksi, mutta rajoitetaan tämä esimerkki jalkapalloseuraan.
Jalkapalloseurat kertovat pelaajauutisista, joukkueiden kokoonpanoista, yksittäisistä pelaaajaprofiileista, pelaajasiirroista, loukkaantumisista ja tervehtymisistä, valmentajien näkemyksistä, valmentajavaihdoksista, pelikalentereista, pelitilanteista, ottelutuloksista, harjoitteluleireistä, pelimatkoista, uusista sponsoriyhteistyökuvioista, sponsoritapahtumista, otteluiden ennakko- ja jälkikuulumisista, fanituotteista, fanitoiminnasta sekä monista muista asioista.
Parhaimmassa tapauksessa jalkapalloseurojen fanit tuottavat omia sisältöjä kirjoitusten, valokuvien ja videoiden muodossa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua omasta sisällöntuotannosta.
Jalkapalloseurojen toiminta on yritystoimintaa, mutta kaikkia osa-alueita on vaikea mukauttaa, vaikka mainostoimiston toimintaan. Joka tapauksessa lähes jokaisella alalla on mahdollisuus jakaa mielenkiintoisia tarinoita tekemisistään, eikä tarinoiden tarvitse loppua kesken.
Sosiaalisen myynnin teho puhuttaa yhtä paljon kuin kylmäsoittamisen teholukemat. Toiset saavat tehoja irti sosiaalisesta myynnistä, kun toiset saavat luotua uusia asiakassuhteita puhelinsoittojen kautta. Kaikki asiat ovat tapauskohtaisia. Siksi on syytä kertoa tapausesimerkkejä sosiaalisesta myynnistä, ja juuri niistä epäonnisista tapauksista.
Sosiaalisessa myynnissä on sellainen myytti, että mitä enemmän on seuraajia ja mitä tunnetumpi brändisuurlähettiläs on, sitä enemmän saa aikaan myyntiä. Siksi on syytä kertoa eräästä englantilaisesta tapahtumajärjestäjästä, joka sai suostuteltua tunnetun megatähden uudelleentwiittamaan tulevasta tapahtumasta, jotta kuluttajat pääsisivät heti ostamaan brändin tuotteita. Megatähdellä oli tuohon aikaan viisi miljoonaa seuraajaa ja tapahtumatuottaja odotti, että nettisivuston serverit tulevat kaatumaan uudelleentwiittaamisen seurauksena.
Tapahtuikin odottamaton käänne. Tapahtumajärjestäjä sai myytyä tämän seurauksena kahdeksan lippua ja Twitter-tili sai parisataa uutta seuraajaa. Tämänkaltaiset esimerkkitapaukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Harvat haluavat kertoa niistä julkisesti. Monet brändit saavat paljon tykkäyksiä ja kommentteja sosiaalisessa mediassa, mutta myynti on kuitenkin suhteellisesti vähäistä niihin nähden.
Myynnin ammattilaiset odottavat sosiaaliselta myynniltä kauppoja, koska myynnissä vaihdetaan tuotteita ja palveluja rahaa vastaan. Monet myyjät voivat olettaa, että epäsuorat markkinointiviestit ovat syynä heikkoihin somekauppoihin. Suoraviivaiset “Osta! Osta!” -viestit eivät myöskään sellaisena toimi. Siksi kyseinen termi voi olla hieman harhaanjohtava.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aktiivisuus sosiaalisessa mediassa olisi tarpeetonta, vaan sosiaalinen media on edelleen kustannustehokas ja vaivaton tapa harjoittaa markkinointiviestintää, sekä kertoa omasta olemassaolostaan mahdollisille ostajille. Kauppoja voi tulla pikku hiljaa, mutta mitään sensaatiota on turha odottaa, eli lopeta myyminen ja ryhdy viestimään asiantuntevasti.
Alla oleva video vuodelta 2013 kertoo, että mistä asiasta on oikein kyse.
Automatisointi, keinoäly ja koneoppiminen sekä laadukkaasti toteutetut sisällöt ovat tämän vuoden megatrendi myynnin maailmassa, koska näiden yhteisvoimalla on mahdollista saada aikaiseksi merkittävä määrä lisämyyntiä, eli enemmän aikaa myyntiin ja vähemmän aikaan myyntityön byrokratiaan (CRM) ja tutkimusytyöhön, eli mahdollisten ostajien etsintään ja profilointiin.
Myyntiorganisaatiot pyrkivät kaikin eri keinoin tarjoamaan entistä henkilökohtaisempia lähestymisiä. On sitten työvälineenä puhelin, pikaviestit, sähköpostit ja kotisivut. Voidaan sanoa, että kyse on äärimmäisyyksiin vedettävästä personoinnista, eli tarjoa superhenkilökohtaisia lähestymisiä ja myyntineuvotteluja.
Edellisessä artikkelissani Mitkä ovat myynnin trendit vuonna 2018? luettelin mittavan listan eri kohtia joihin yritykset tulevat panostamaan tänä vuonna. Siksi onkin sopivaa täydentää listausta vielä uudella artikkelilla. Eli tässä on poimintoja eri lähteistä:
- keinoälyyn perustuva henkilökohtainen avustaja myyjän tueksi
- meteli sosiaalisessa mediassa tulee kasvamaan
- heikkolaatuinen sisällöntuotanto kasvaa, minkä takia laadukas sisällöntuotanto on kultaakin arvokkaampaa
- ostajien mainossokeus lisääntyy sosiaalisen median kanavissa
- kilpailu hakusanajohtajuudesta kiristyy
- myyntiorganisaatiot yrittävät tavoitella samanlaisia ostajaehdokkaita sähköpostien ja kylmäsoittojen avulla
- yritysten arvostelusivujen suosio tulee kasvamaan
- yritykset pyrkivät erottautumaan entistä vähemmän tuotteiden ja palveluiden ominaisuuksien avulla
- vaikuttajamarkkinoinnilla suurempi rooli myynninedistämisessä
- virtuaalitodelilsuuden, eli VR:n, rooli korostuu
- ostajat vaativat suuremman määrän hemmottelua
- vähittäiskauppiaiden tulee tarjota kuluttajille suurempi mahdollisuus rakentaa ja räätälöidä tuotteita itselleen
- vähittäiskauppiaat panostavat robottituotantoon
- lisätystä todellisuudesta (AR) tulee entistä hienostuneempaa
- kivijalkakaupat jatkavat kukoistustaan
- vähittäiskauppiaat tehostavat valintamenetelmiään, eli kuluttajille tarjotaan entistä huolellisemmin poimittuja tuotteita
- vähittäiskaupat pyrkivät entistä paremmin mukautumaan omaan lähiympäristöön, eli identtisten kauppojen aika on ohi suurketjuilla
- yritykset alkavat hyöndyntymään tunnettujen brändisuurlähettiläiden ohella mikrovaikuttajia
Myyntiorganisaatiot pyrkivät siis tekemään kaikkensa, on sitten kyse yritys- tai kuluttajamyynnistä, että ostajat saavat parhaimman mahdollisen palvelun ja jotta heidän tarpeet huomioidaan entistä tarkemmin. Teknologisen kehityksen tarkoituksena on antaa enemmän aikaa myyjille, jotta he voivat tarjota ostajille parhaimman mahdollisen asiakaskokemuksen. Siksi onkin syytä katsoa alla olevasta videosta myös musiikkimoguli Sergion viisaudet siitä, että miten tilanteet otetaan haltuun.
