Jukka Aminoff

Elämä voi olla joskus aika huvittavaa tai sitä sen pitäisi olla melkein kokonaan. 2000-luvulla koin suurta allergiaa myyntikirjallisuutta kohtaan ja niitä oli kuitenkin pakko lukea tai silmäillä bisneskouluissa. Suurin myyntiallergiakohtaus tuli, kun luin Joe Girardin How To Sell Yourself -teoksen, joka oli vuosimallia 1977. Girard on kaikkien aikojen lipevin myyntimies, joka hehkuttaa itseään amerikkalaisella suuruudella. Joella on nimittäin maailman “vaatimattomin” titteli, The World’s Greatest Salesman, eli suomen kielellä, maailman loistavin myyntimies. Girard päätyi Guinnesin ennätystenkirjaan myymällä 1425 autoa vuoden aikana Detroitissa ja tämän takia hän sai tietysti itselleen mahtipontisen myyntimestarin tittelin.

Girardin teoksessa on toki paljon hyvää, mutta aivan liian paljon erilaisia imeliä myyntikikkoja, joiden avulla puhutaan ostajien päät pyöryksiin. Myyntivalmentaja Girardia haastateltiin vähän aikaa sitten ja hänen mielestään netti on täyttä roskaa. Girardia kuvaillaan saarella taistelevaksi sotilaaksi, joka ei tiedä, että sota on jo päättynyt, eli myyntikikat ovat jo pahasti vanhentuneita.

Kuitenkin, Girardin teos jätti happaman maun myyntiä kohtaan. Suomen Kuvalehden ammatteja arvostavissa tutkimuksissa myyjät ovat aina pohjamudissa. Asiaa ei helpota myöskään se, että huijarimyyjät nousevat usein median pääotsikoihin. Milloin mitkäkin puhelinmyyjät ovat huijanneet rahoja mummoilta ja vaareilta. Nykyään huijarit kalastelevat myös netissä. Yritä siinä sitten nostaa myyjien arvostusta. Valoa on kuitenkin tunnelin päässä - ehkä.

Luovana suunnittelijana sitä on kuitenkin tullut tehtyä graafista suunnittelua, nettisivuja, valokuvausta, videointia, kirjoituksia ja monia muita, eli siis luovaa työtä. Sitä on tuntenut itsensä enemmän taiteilijaksi kuin sliipatuksi liikemieheksi. Kohtalo astui kuitenkin peliin vuonna 2015, kun kevään aikana pyydettiin kirjoittamaan bisneskirjaa. Teoksen työnimi oli Muuttuva ostoprosessi. En heti tarttunut tarjoukseen, koska ajattelin, että prosessit kuulostavat insinöörimäisiltä ja haluaisinko lokeroida itseni myynnin maailmaan. Jäin miettimään.

Havahduin myöhemmin kuitenkin siihen, että ostamiseen liittyy nykyaikana brändäystä, markkinointia ja viihdyttävää teknologiaa. Eli juuri niitä asioita, joiden kanssa olen ollut tekemisissä voitaisiin liittää kirjan tarinaan, jotta teoksesta ei tulisi kuiva, sieluton ja teknokraattinen.

Myönteisen vastauksen antamiseen kului kuitenkin lähes kaksi kuukautta, koska tiedän, että kirjahankkeet vievät aikaa tuhottoman paljon, erityisesti silloin, jos siitä tulee iäisyyden kestävä pilkunviilaushanke. Kirjan käsikirjoitus valmistui kokonaisuudessaan kahden kuukauden aikana, koska työnjako oli selkeä. Kyseessä ei ollut myöskään ensimmäinen teokseni. Kirjoitustöitä on tullut tehtyä jo vuodesta 2000.

Teoksen kirjoittaminen oli myös hauskaa, koska itselläni ei ollut sidonnaisuuksia myynnin maailmaan, eli sitä pystyi kirjoittamaan asioista ulkopuolisena tarkkailijana, eli päästämään ulos sellaisia näkemyksiä, jotka tuskin olivat kaikkien suuressa suosiossa. Ajattelin kirjoitustyön aikana, että teoksesta tulee lähinnä vain kiva muisto omaan kirjahyllyyn ja harvoja ulkopuolisia kiinnostaa edes teoksen lukeminen. Sisäinen kapinallinen pääsi henkiin. Myynnin maailma tarvitsi hieman ravistelua ja herättelyä. Siitä syntyi Ostovallankumous. Päätimme mennä kirjahankkeen kanssa äärirajoille, koska ei ollut mitään hävittävää.

Myynnin maailma on kuitenkin suuressa muutostilassa ja menossa kohti parempaa. Teknologia on vain hyvä apuväline, mutta puhutaan koko myyntikentän murroksesta, jossa vaaditaan täysin uutta ajattelua ja vanhat opit menettävät koko ajan arvoaan. Tästä asiasta tulee kirjoitettua joskus tulevaisuudessa tai sitten ei. Kohtalon ivaa on juuri se, että elämä voi kuljettaa sellaisen asian äärelle jota kohtaan on tuntenut suuria torjuntareaktioita.

Myynnissä on paljon kuitenkin hyvää ja me kaikki teemme sitä koko ajan. Hyvät tuotteet ja palvelut menevät aina kaupaksi.

Tämän tarinan opetus on se, että jokainen ala tarvitsee toisinajattelijoita, jotka voivat muokata niistä entistä parempia. En edelleenkään tiedä, että Ostovallankumous auttanut mitään eikä ketään, eikä se ollut edellisen lauseen tarkoitus, vaan ylipäänsä ajatus siitä, että erilaisia ajatuksia ja ajattelijoita tarvitaan. Erilaisuus on voimavara.

Monia vuosia on puhuttu siitä, että kuinka verkkokaupat jyyräävät kivijalkakaupat alleen. Mutta tulevaisuuden markkinatiedot puhuvat kuitenkin toista kieltä. Nimittäin nouseva Z-sukupolvi kuuluu kivijalkakauppojen ystäviin, eli näiden tietojen valossa kivijalkakaupoille on olemassa kysyntää jatkossakin.

Digitaalinen hurmos on näkynyt myös siinä, että monet muotiliikkeet ovat päättäneet rynnätä pelkästään nettiin ja samaan aikaan he ovat sulkeneet fyysisiä liiketilojaan. On kuitenkin käynyt niin, että ostajat haluavat olla osa brändikokemuksia, jonka takia muotiliikkeet järjestävät koko ajan pop up -tapahtumia ja järjestävät yksityisiä muoti-iltoja VIP-asiakkaille, eli merkittävä osa myynnistä tapahtuu edelleen perinteisen menetelmin. Huonoilla markkinatiedoilla varustettu asiantuntija voisi kuvitella, että kyseisten muotiliikkeiden asiakkaat kuuluisivat suurten ikäluokkien edustajiin. Heitäkin on joukossa, mutta niin on myös nuoria.

Y-sukupolvi eli millenniaalit ovat olleet markkinointi- ja myyntiväen parrasvaloissa jo pidemmän aikaa, mutta rinnalle on nousemassa Z-sukupolvi, joka edustaa vuoden 1996 jälkeen syntyneitä. Vuonna 2020 30 prosenttia Euroopan kuluttajista kuuluu Z-sukupolveen, eli kyseessä on merkittävä sukupolvi.

Vuonna 1996 syntynyt oli yksitoista vuotias, kun Applen perustaja Steve Jobs esitteli iPhonen ja nyt he ovat 22-vuotiaita. Kyseessä on siis sukupolvi, joka on elänyt koko ajan digitaalisessa maailmassa. Monet saattaisivat olettaa, että Z-sukupolvi olisi digitaalisen innostuksen suhteen vieläkin voimakkaampi kuin Y-sukupolvi. Kulutustottumukset ovat kuitenkin erilaiset, eli digiä saatetaan käyttää "järkevämmin". Kyseessä on myös sukupolvi, joka on nähnyt edellisten sukupolvien onnistumiset ja epäonnistumiset digitaalisessa maailmassa.

Z-sukupolvi käyttää hyväkseen nettiä ja digipalveluja hyväkseen, kun he tekevät ostovertailuja, hakevat markkinatietoja sekä tekevät ostoksia - netissä ja kivijalassa. Z-sukupolvi odottaa brändeiltä monikanavaisuutta, kiehtovia asiakaskokemuksia ja yksilöllistä palvelua. Uusi sukupolvi on myös erittäin haastava markkinoijien suhteen, koska perinteinen mainonta toimii heidän suuntaan heikosti, koske he ovat vaativia ostajia. Siksi on sanottu, että luotettava vaikuttajamarkkinointi toimii heidän suuntaan parhaiten.

Z-sukupolvella on runsaasti eroavaisuuksia muihin sukupolviin nähden, mutta ostamisen suhteen heillä on mielenkiintoinen piirre, joka korostuu. Tämä on se, että he eivät halua vain kylmäverisesti ostaa tuotteita tai palveluja omiin tarkoituksiinsa, vaan he haluavat olla osa brändejä ja niiden tarjoamia kokemuksia. Siksi kivijalkakaupoilla on tulevaisuutta, koska he haluavat kokea brändit kokonaisvaltaisesti. Erityisesti silloin, kun brändti kykenevät luomaan ympärilleen omia yhteisöjä, jossa ei vain osteta, vaan myös koetaan ja osallistutaan.

Digitaalinen maailma on Z-sukupolvelle kuin entisajan Suomen Keltaiset Sivut.

Pimeät voimat yrittävät edistää epädemokraattisia arvoja ympäri maailman. Ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, sananvapauden ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei kuulu heidän listallaan.

Samaan aikaan ostajat vaativat brändeiltä suurempaa osallistumista ja vastuullisuutta siihen, että ne kunnioittavat universaaleja vapauksia, jotka perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien, eli YK:n ihmisoikeusjulistukseen, joka on laadittu vuonna 1948.

Ihmisoikeusjulistuksen tavoitteena on edistää vapauksia, rauhaa, tasa-arvoa ja oikeutta, jotta tyranniaa ja sortoa saadaan vähennettyä maailmasta. Monet ostajat toivovat, että brändit osallistuvat näiden hienojen periaatteiden edistämiseen, koska brändeillä on runsaasti vaikutusvaltaa. Suomessa tästä asiasta on kokemusta tehdaspatruunojen ajoilta, jolloin rakennettiin kouluja, kirkkoja, sairaaloita, asuntoja sekä perustettiin urheiluseuroja.

Brändit voivat osallistua monin eri tavoin näiden periaatteiden edistämiseen. Nykyaikana kaikista vaivattomin tapa on viestiä, että mitä asioita tuetaan, eli kaikki brändit voivat osallistua viestintään. On kyse sitten vähemmistöjen oikeuksien edistämisestä, naisten oikeuksien edistämisestä, rasismin vastustamisesta tai ilmastonmuutoksen vastustamisesta.

Toinen vaikuttava tapa on tukea konkreettisesti eri arvojen toteutumisia. Yritykset voivat sponsoroida sopivia kohteita ja harjoittaa lahjoitustoimintaa. Esimerkiksi Wärtsilä tukee suoraan presidentti Martti Ahtisaaren CMI-rauhanvälitystoimistoa, mikä pyrkii ratkaisemaan konflikteja ympäri maailman. Monet suomalaiset yritykset ovat kunnostautuneet koulutuksen tukemiseen kotimaassa ja kansainvälisesti.

Kolmantena asiana pitää kuitenkin muistaa, että brändit tekevät jokapäiväisessä työssään arvovalintoja. Virginin perustaja Richard Branson päätti keskeyttää liiketoimintaprojekteja Saudi-Arabian kanssa, koska tunnettu Washington Postin kolumnisti Jamal Khashoggia katosi yllättäen, eikä Saudi-Arabia ole kyennyt vastaamaan kysymyksiin, jotka koskettavat Khashoggin salaperäistä katoamista. Virgin koki, että yhteistyön jatkaminen nykytilanteessa olisi ollut arvojen vastaista toimintaa, eli kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavien yritysten tulee ottaa huomioon se, että kaikki asiat eivät kosketa pelkästään oman kotimaan asioita.

Yrityksien suurin aika menee kuitenkin siihen, että ne pyrkivät selviytymään, eli saamaan aikaan riittävän hyvää taloudellista tulosta. Brändit eivät kykene ratkaisemaan kaikkia maailman ongelmia, mikä on täysin selvä asia. Kaikki brändit eivät myöskään kykene olemaan täysin virheettömiä, mikä on täysin luonnollista, mutta on kuitenkin riittävää, että on tahto tehdä hyvää, sekä olla oikeudenmukainen ja myötätuntoinen.

Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että arvojen tuominen esille on hyvää bisnestä, eli osallistuminen edistystä edistäviin asioihin tuo aina itsensä takaisin tavalla tai toisella. Vapauden lisääntyminen on samaan aikaan tarkoittanut kasvavaa hyvinvointia ja vaurautta, eli vapauksien edistäminen on hyvää bisnekselle.

Kaikista tärkein asia on se, että brändit muodostuvat aina ihmisistä, jotka haluavat edistää ihmisyyttä ja nämä samat henkilöt ovat ostajia.

Nykyään kaikki voivat markkinoida. Kiitos internetin ja sosiaalisen median, jotka ovat mahdollistaneet sen, että tieto voi liikkua vapaasti ja edullisesti. Siksi on syytä kertoa epäonninen tarina siitä, että miten käy, jos kaikki eivät markkinoi.

Saatoin kymmenen vuotta sitten yhteen erään yökerhon ja rokkibändin. Ajattelin, että rokkibändi voisi soittaa yökerhossa, jonka avulla yökerho saisi perjantai-illalle runsaan määrän uusia asiakkaita ja nouseva rokkibändi saisi itselleen arvokkaan keikan. Eli kaikki hyötyisivät.

Molemmat osapuolet pääsivät sopimukseen, eli rokkibändi sai itselleen keikan ja yökerho odotti into piukeena väen täyteistä rokki-iltaa. Olimme kaikki innostuneita ja onnellisia.

Itse sain keikalle muutaman VIP-lipun, eli mahtipontinen loossi odotti siellä juhlavieraitaan. Saavuimme keikkapaikalle muutaman arvovieraan kanssa. Olimme reippaasti etuajassa, koska halusimme nauttia illasta. Kello alkoi muutaman tunnin jälkeen näyttämään sitä, että rokkikeikan pitäisi alkaa jo muutaman minuutin päästä. Keikkapaikka ammotti kuitenkin täydellistä tyhjyyttään. Rokkibändi odotti jo valmiina asemissa, mutta yökerhon omistaja kävi sanomassa, että konserttia pitäisi viivästyttää vaikka muutamalla tunnilla, jotta paikalle saapuisi enemmän väkeä.

Pari tuntia kului...

Vieläkään ei näkynyt asiakkaita. Yökerhon omistajalla oli reipas punotus päällä lähinnä siitä, että yökerho oli valmistautunut väentungokseen. Paikalla oli ovimiestä, lipunmyyjää ja baari oli tietysti ladattu täyteen juotavilla. Ketään ei pahemmin näkynyt, mutta rokkibändiä ei voinut odotuttaa loputtomiin.

Omistaja kävikin pian sanomassa rokkibändille, että antaa palaa ja rokkipumppu pauhaamaan. Rokkibändi alkoi raivokkaasti renkuttamaan tyhjälle tanssilattialle ja yökerhon takaseinän vierustalle oli vain muutama "kanta-asiakas" pelaamassa biljardia. Sieltä saapui yksi vakiojuomari katsomaan ihmeissään, että mitä ihmettä diskolattian luona oikein tapahtui. Hän ei ollut nähtävästi koskaan nähnyt livekeikkaa, jossa rokkibändi soittaa tyhjyyttään ammottavalla yökerholle. Vakiojuomari olisi voinut nauttia yksityiskeikasta, mutta häntä kiinnosti enemminkin rettelöiminen muiden kanta-asiakkaiden kanssa. Rokkibändi ei edes kelvannut ilmaiseksi, vaikka kitaristi vingutti skebaa tuuli- ja savukoneen säestämänä!

Aina ei ollut mennyt näin huonosti.

Olihan yökerhossa ollut paljon väen täyteisiä livekeikkoja aiemminkin. Eräs huippumuusikko oltiin viety ennen keikkaa backstagelle, joka oli itseasiassa ravintolan ruokavarasto. Sellaista tähtitaivaan "glamouria". Huippumuusikko oltiin jätetty sinne nachojen ja Jack Daniels -viskipullon kanssa, jotta hän pystyi valmistautumaan huippusuoritukseen kaikessa rauhassa.

Yökerho oli kuitenkin hetkessä täpötäynnä ja kansa odotti suurella jännityksellä staran saapumista lavalle. Mutta artistista ei kuulunut mitään. Omistaja tietenkin hätääntyi ja syöksyi takahuoneeseen kuin mikäkin pikajuoksija ilmoittamaan tähtiartistille, että kohta pitäisi mennä esiintymään, mutta omistaja oli löytänyt tähtiartistin sammuneena takahuoneeseen, nachopussi tyynynään.

Hetkellisten läpsimisten jälkeen tähtiartisti virkosi kaikkien onneksi ja hetken kestäneen "teknisen vian" jälkeen tähtiartisti syöksyi lavalle ilahduttamaan musiikkikansaa. Ja kansa hurrasi. Kaikki musiikkikappaleet eivät aina menneet nuotin mukaan, mutta ei mennyt yleisölläkään, joka hoilasi kännipäissään mukana. Kaikilla oli mukavaa ja yökerhon kassakoneet lauloivat. Yökerholla oli siis takanaan onnistuneitakin livekeikkoja.

Palataan takaisin surullisen kuuluisan rokkibändin keikalle.

Rokkibändillä oli onneksi mukanaan paljon roudareita, jotka saivat aikaan sellaisen vaikutelman, että paikalla olisi ollut maksavia asiakkaitakin. Tanssilattia oli kuitenkin tyhjä, mutta sinne saapui eräs herrasmies, joka päätti yhtyä laulamaan coverkappaletta rokkibändin solistin kanssa. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista rokkikappaleista, eli Deep Purplen Perfect Strangers. Tapahtui kuitenkin niin, että tämän herrasmiehen ääni oli paljon voimakkaampi kuin solistin, jolla oli vielä äänentoistolaitteet tukenaan. Sitä tilannetta pieni yleisö naureskeli, kun ukko kiekui täysillä. Herrasmies ei jäänyt laulamaan kappaleen loppuun asti, vaan poistui pikajalkaa tanssilattialta. Muut kysyivät, että mitä tapahtui. Herrasmies vastasi, että "Tanssilattialla haisee p€%#a!". Basisti oli nähtävästi päästänyt menemään.

Nolojen tilanteiden keikka kuitenkin päättyi, mutta yleisömäärän pienuus oli vielä arvoituksen peitossa. Oli tapahtunut nimittäin niin, ettei kumpikaan osapuoli, yökerho ja rokkibändi, ollut levittänyt ilosanomaa keikasta eteenpäin. Molemmilla oli kotisivut, blogit ja Facebook-sivut, sekä henkilökohtaiset sometilit, mutta kaikki olivat unohtaneet päivittää niitä. Yökerholle ei tullut mieleenkään kiinnittää keikkajulistetta edes ovenpieleen. Kaikki olivat ymmärrettävästi ärsyyntyneitä, mutta inhimillisille virheille ei voi mitään.

Mitä tästä opimme? Kaikkien pitää markkinoida - aina.

Jokainen brändi haluaa tulla huomatuksi ja muistetuksi, mutta tämä edellyttää rohkeutta. Britanniassa sijaitseva Cambridgen kaupunki on tästä hyvä esimerkki. Cambridge on maailmankuulu yliopistokaupunki ja kaupungissa on runsas määrä kivijalkaliikkeitä, jotka käyvät armotonta kilpailua asiakkaista. Ainoastaan rohkeimmat selviytyvät.

Napoleon kuulemma sanoi, että Englanti on “a nation of shopkeepers”, eli kauppiaiden maa, mutta on kuitenkin väitetty, ettei Napoleon näin koskaan sanonut, mutta tätä lausetta hoettiin kuitenkin 1700-luvun Ranskassa. Väite pitää edelleen paikkansa, eivätkä verkkokaupat ole pahemmin pyyhkäisseet niitä mihinkään, vaikka pientä katoa on tapahtunut. Kerrotaan kuitenkin hieman Cambridgestä.

Cambridge on monimuotoinen kaupunki, jossa on läsnä runsas määrä eri kansallisuuksia, koska kyseessä on globaali yliopistokaupunki, joka houkuttelee ihmisiä ympäri maailman. Alueella sijaitsee Silicon Fen, joka on Euroopan oma Piilaakso, eli Silicon Valley. Tätä ei heti uskoisi, koska kaupungin keskusta on täynnä historiallisia rakennuksia. Teknologiayritykset sijaitsevatkin kaupungin ulkokehällä. Kaupunki on niittänyt kansainvälistä mainetta entistä paremmin herttuapari Williamin ja Katen kuninkaallisten titteleiden kautta, mutta myös laulajatar Charli XCX:n synnyinkaupunkina.

Kaupungilla näkee ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet klassisella ja boheemilla tyylillä. Välillä kuninkaalliset vierailevat kaupungissa ja silloin smokkiasuja näkee paljon, mutta hetken päästä väki on kuuntelemassa Russell Brandin ja Todella upeeta -näyttelijä Joanna Lumleyn tarinoita, tai asentamassa Pink Floydin laulaja Syd Barrettin muistolaattaa yliopiston seinään. Monet tunnetut koomikot ja näyttelijät ovat opiskelleet kaupungissa, kuten Stephen Fry, Rowan Atkinson, Sacha Baron Cohen, Hugh Laurie, Jimmy Carr. James Bond -tähti Roger Moore aloitti uransa näyttelemällä teatterissa. Tyyli, huumori ja avoimuus kuuluvat kaupungin henkeen. Kyseessä on kulttuurillisesti anarkistinen paikka, jossa kaikki eri tyylit voivat ilmentyä jopa yhdessä ihmisessä. Tämä tekeekin paikasta kiehtovan.

Kävelin arvokkaan ja historiallisen collegen läpi, joka huokui vanhaa historiaa ja historiallisia perinteitä. Kun pääsin collegen portista ulos, suoraan vastapäätä sijaitsi Nanna Mexico niminen ravintola, jonka iskulause on Temple of the Big Ass Burritos, eli suomeksi suoraan käännettynä “iso perse burrittojen pyhättö”. Big ass -termi tarkoittaa englannin kiellä isoa tai laajaa asiaa, myönteisessä mielessä. Edesmennyt toimittaja Erkki Toivanen olisi pitänyt tätä kulinaristisena pyhäinhäväistyksenä tai hän olisi ollut onnensa kukkuloilla. Kyseinen ravintola tarjoaa meheviä, runsaita ja isoja meksikolaisia herkkuja, joissa on ripaus huumoria. Nanna Mexico ei pahemmin jarruttele itsensä suhteen ja tämä tekeekin paikasta muistettavan.

Jos paikan nimi olisi pelkästään Big Ass Burritos. Silloin iskulauseena voisivat toimia bisnesvalmentajien käyttämät motivaatiolauseet, jotka ovat usein niin imeliä, että ne saavat hapankaalinkin maistumaan sokerisen maukkaalta. Myötähäpeän tunne on välillä korkea kaiken bisnesjargonian keskellä.

Mitä siis voisi käyttää iskulauseina Big Ass Burritosin kohdalla?

“Think bigger”

“You think big, you get big”

“Live your life extra large”

“Think big, go big”

Älä siis jarruttele brändiviestinnän suhteen, vaan anna palaa.

Vuosikausia on hoettu sitä, että yritysjohtajien tulisi jalkautua sosiaaliseen mediaan, jonka avulla he voivat vaivattomasti viestiä omille sidosryhmilleen ja samaan aikaan luoda läpinäkyvyyttä yritystoimintaa ja johtajuutta kohtaan.

Monet ovat voineet ajatella, että kyseessä on suuri megatrendi, eli kaikki yritysjohtajat oikein ryntäisivät sosiaalisen median kärkipaikoille, mutta Talouselämän uusin tutkimus Vain 16 oikeasti visertävää johtajaa - Talouselämä kävi läpi Suomen suurimpien yritysten johdon Twitter-profiilit -artikkeli murtaa myyttejä. Luvut ovat suorastaan surkeat.

Artikkeli ei kuitenkaan vastaa kattavasti siihen kysymykseen, että miksi viestiminen on näin vähäistä sosiaalisen median kanavissa. Pelko on vain yksi selittävä tekijä, mutta tämäkin väite kattaa varsin paljon. Monet yritysjohtajat ovat kuitenkin inhorealisteja, eli heille pitää kyetä osoittamaan selvin sanoin, että mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on. Varsin monet antavat kuitenkin haastatteluja medialle, joka toimii heidän viestintäkanavana. Monet osallistuvat aktiivisesti puhujina, panelisteina ja esiintyjinä seminaareissa.

Viestiminen on myös taitolaji. Kaikki eivät osaa viestiä ja voi olla brändien maineiden kannalta parempi pitää tietyt pomot visusti piilossa, eikä herkkäsieluisia ja -sormisia tule päästää julkisuuteen. Eräs entinen Diili-juontaja on kunnostautunut globaalissa twiittailussa oikein kunnolla, joka on vain luonut ikävää verta hänen brändien päälle.

Olen kuitenkin huomannut sen, että palkansaajajohtajat ovat varovaisia, kun yrittäjä- ja omistajataustaiset ovat erityisen aktiivisia. Jari Sarasvuo, Peter Vesterbacka, Mika Ihamuotila, Ilkka Paananen, Hjallis Harkimo, Risto Siilasmaa, Jukka Kurttila ja monet muut osallistuvat ahkerasti keskusteluihin ja viestivät avoimesti.

Sama asia koskettaa myös ulkomaisia johtajia. Petter Stordalen, Jacqueline Gold, Bill Gates, Alan Michael Sugar, Elon Musk, Karren Brady, Richard Branson, Marc Benioff, Marc Jacobs ja monet muut yrittäjätaustaiset ovat reippaasti näkyvillä. Yrittämisen vapaus on tuonut heille vapauden viestiä vapaasti. Ehkä he myös tietävät paremmin, että mitä kannattaa sanoa julkisesti ja mitä ei. Jos tapahtuu virheitä, vastuu on ainoastaan itsellään.

Jokainen palkansaajana oleva tietää sen, että kuinka vaikeata on hahmottaa sitä, että millä tyylillä voi viestiä julkisesti, ellei hallitus ja omistajat ole antaneet suhteellisen vapaita käsiä. Yrittäjillä on taas vahva visio siitä, että mitä he haluavat sanoa ulospäin. Ehkä tässä on se suurin ero.

Brändit ovat päättäneet tuoda esille yhteiskunnallisia arvojaan entistä rohkeammin. Brändit ovat aina edustaneet tiettyjä arvoja ja brändien arvoja on ollut erittäin vaivatonta arvioida sen mukaan ketkä julkisuuden henkilöt ovat toimineet mainoskasvoina. Madonna Louis Vuittonin, Rihanna Diorin, Selena Gomez Coachin, Nicki Minaj Mercedes-Benzin ja tätä nimilistaa voidaan jatkaa loputtomiin. Eli brändit ovat olleet ja ovat hienovaraisesti kallellaan johonkin suuntaan - vanhoilliseen tai vapaamieliseen.

Julkisuuden henkilöt ovat ottaneet avoimesti kantaa eri kysymyksiin yksityishenkilöinä, eikä tämä ole luonut kitkaa yhteistyökumppanibrändien suuntaan, päinvastoin, se on jopa voinut vahvistaa yhteistyösuhteita.

Nike päätti tehdä toisin ja otti kantaa amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernickin puolesta, joka on puolustanut vähemmistöjen oikeuksia Yhdysvalloissa, koska hän on kokenut, että maassa on rotusyrjintää. Hänen aktivisminsa tuli suuren yleisön keskuuteen, kun hän ei suostunut seisomaan Yhdysvaltain kansallislaulun aikana ja loppu onkin historiaa. Hänellä oli vuonna 2016 pelaajasopimus San Francisco 49ersin kanssa, mutta nykyään hän on vapaa agentti, eli vailla joukkuetta.

On arvioitu, että on useita syitä, että miksi hän on vailla joukkuetta. Ensimmäinen arvio on ollut se, että hänen pelitasonsa on laskenut. Toinen arvio on se, että hänen yhteiskunnallinen aktivismi voisi vahingoittaa hänen edustamansa jalkapallojoukkueen mainetta. Kolmantena arviona on se, että Kaepernickin tyttöystävä Nessa Diab oli kutsunut Ravensin omistajaa "orjakauppiaaksi" Twitterissä ja tämä olisi estänyt pelaasopimuksen syntymisen. Toisten arvioiden mukaan pelaajasopimusta ei olisi kuitenkaan edes syntynyt. Jokainen voi vain arvioida, että olisiko hänen pelaajatilanne erilainen, jos hän olisi edistänyt arvojaan eri tavoin vai johtuu hänen huono tilanne aidosti syrjinnästä? NFL tuskin vastustaa ihmisoikeuksien edistämistä, mutta on tietysti vakavaa, jos näin ei olisi. Se on kuitenkin selvää, että vakava törmäys on tapahtunut ja välit ovat tulehtuneet.

Nike on kuitenkin nähtävästi arvioinut, että yhteistyö Kaepernickin kanssa on hyödyllistä, koska Niken kaltaiset megabrändit eivät tee tämänkaltaisia siirtoja kovinkaan kevyin perustein, eli liiketaloudelliset syyt painavat myös. Nike on katsonut, että tämä rohkea veto on myös myynnillisesti kannattavaa.

Niken mainoskampanja on saanut laajaa julkisuutta ympäri maailman ja mainoskampanjaa on jopa verrattu Applen legendaariseen mainokseen vuodelta 1984, jonka ohjasi Ridley Scott. Applen mainoksessa sanottiin, että uuden tietokoneen avulla näette, että miksi vuosi 1984 ei tule olemaan lainkaan kuin vuosi 1984. Siksi voi kysyä saman kysymyksen Niken kohdalla, kun elämme keskellä vuotta 2018.

Viimeinen kysymys on tietysti se, että avasiko tämä mainoskampanja pelipaikan Kaepernickille uudessa joukkueessa?

Markkinavalta siirtyi ostajien haltuun jo 2000-luvun alussa. Ostajien valta-asema vahvistui entistä vahvemmaksi, kun ostajat siirtyivät käyttämään entistä ahkerammin internettiä vertailujen tekemiseksi. Monet edelläkävijäyritykset ymmärsivät, että internetissä kannatti olla läsnä, koska internetin suosio kasvoi koko ajan entistä suuremmaksi, koska älylaitteet yleistyvät ja markkinatietoa oli saatavilla muutaman kosketuksen päässä.

Vielä ei voida kuitenkaan sanoa, että kaikki yritykset ymmärtäisivät digitaalisen markkinoinnin tärkeyden päälle, vaan monet toimivat edelleen vanhojen kaavojen mukaan, vaikka päälle 90 prosenttia ostoprosesseista alkaa juuri internetissä, eikä keltaisilta sivuilta, joka oli analogisen ajan nettiselain.

Monet yritykset ovat kuitenkin heränneet ja laittavat markkinointipanoksiaan koko ajan digitaalisen markkinointiin eri muodoissa. Rakennetaan uusia kotisivuja ja tuotetaan kiinnostavia sisältöjä (kirjoituksia, grafiikoita, valokuvia ja videoita) kotisivuille ja sosiaalisen mediaan, eli harjoitetaan aktiivista markkinointiviestintää, jonka avulla lisätään tietoisuutta ja luottamusta. Monet yritysjohtajat entistä ahkerammin läsnä myös omilla kasvoillaan, koska halutaan edistää yritystoiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Jotkut haikailevat vielä myyntiorganisaatioiden markkinavallan perään, mutta ostajien valta-asema sen kuin vahvistuu mitä laajemmin yritykset jalkautuvat verkon pariin, koska tämä vain edistää sitä, että ostajilla on entistä laajempi valikoima vertailla eri myyntiorganisaatioita. Eli asia ei ole päinvastoin.

Helsingin Sanomien suorittama mainostempaus Donald Trumpin ja Vladimir Putinin vierailujen aikana on saanut itselleen globaalin haastajan. Nimittäin monet lontoolaiset hieraisivat tänään silmiään, koska Hollywood-näyttelijä Jeff Goldblumin puolialaston patsas ilmestyi kaupungin katukuvaan. Onhan Goldblum ansioitunut näyttelijä, joka ansaitsee toki oman patsaan, mutta kaikki eivät tietenkään ole sitä mieltä, että patsas kuuluu arvoalueelle.

Patsasta vastustavien lontoolaisten ei tarvitse sietää Goldblumin patsasta nähtävästi kovinkaan kauan, koska kyseessä taitaa olla sissimarkkinointitemppu, jonka avulla juhlistetaan Jurassic Park -elokuvan 25-vuotisjuhlaa. Elokuva kertoo dinosauruksista, eikä tällä tarkoiteta Goldblumia, vaan miljoonia vuosia sitten eläneitä dinosauruksia. Patsasta voi käydä palvomassa tai ihastelemassa Tower Bridgen läheisyydessä. Ota aurinkotuoli mukaan, jotta voit jäädä silmäruokailemaan tätä mahtavaa nähtävyyttä.

Patsaan tulevaisuuden kohtalo on kuitenkin täysin hämärän peitossa. Heitetäänkö se kaatopaikalle, säilytetäänkö sitä museossa vai joutuuko patsas yksityiskokoelman kätköihin? Helsingin kaupunki voisi pohtia patsaan adoptoimista Suomeen ja samalla Suomeen saataisiin Jeff Goldblumin nimeä kantava nimikkopuisto, joka toisi näyttelijän tosifaneja Suomeen magneetin lailla. "Jeff Goldblumin puisto - Jeff Goldblum Park". Let's make Finland great again!

Tietokirjailija Juha Virranniemen uutuusteos toimittaja Lauri Salovaaran matkasta Miljonääriksi 500 päivässä on nostattanut median keskuudessa kysymyksen siitä, että pääsikö Salovaara miljoonatavoitteeseen vai ei. Summasta pitäisi kuulemma ottaa yksi nolla pois. Muutamat kärttyisät sometähdet ovat olleet tästä vahingoniloisen ivallisia. Mutta onko tähän mitään syytä?

Vahingoniloisuuteen ei ole tosiasiassa mitään syytä, koska aloittelevien yrityksien arvojen määritteleminen on äärimmäisen vaikeaa, koska yrityksien arvot määritellään tulevaisuuden odotuksien mukaan. Monien yrityksien arvot voivat olla pilvissä, vaikka kassat huutavat tyhjyyttään. Salovaara toteaa näin teoksessaan. Siksi teos kannattaa lukea ennen kuin kommentoi asioita pintapuolisesti, koska tämä voi antaa mielikuvan tietämättömyydestä. Arvosteleva keskustelu yrityksien hinnoista ei edes osu Salovaaraan, vaan yrityksiin ja niissä toimiviin henkilöihin.

Suomen pörssimaailmalla on tästä kokemusta erityisesti IT-huuman ajoilta, jonka aikana sijoittajatkaan eivätkä tienneet, että mihin he olivat rahojaan laittamassa, eivätkä yrityksien johtajat pahemmin tienneet, että mitä he olivat edes tekemässä - kirjaimellisesti. Suurien suunnitelmien mukaan ne olivat mullistamassa maailmaa, mutta todellisuudessa takahuoneissa paiskottiin Power Point -esityksiä hiki hatussa ja niiden mausteeksi lisättiin myötähäpeää herättäviä Clip Art -kuvia.

Mikä Salovaaran teoksessa kuumentaa tunteita? Tietysti se, että ihminen ilmoittaa suurella itseluottamuksella, että hänestä tulee miljonääri 500 päivässä.

Salovaaran valkoinen ja leveä Pepsodent-hymy, hienostunut rusketus ja ranteessa roikkuva muhkea rannekello nostavat ärsytyksen määrää entisestään. "Suomessa ei saa toimia näin!" Monilta arvostelijoilta unohtuu se, että vapaan yrittäjyyden osa-alueilla saa tehdä mitä huvittaa, kunhan se on laillista.

Salovaaran leveily ei ole kuitenkaan mitenkään verrattavissa siihen, että miten raptähdet leveilevät avoautoilla, luksusasunnoilla, uima-allasvalokuvilla ja bikinityttöystävillä. Uudet sukupolvet elävät erilaisessa kulttuurissa.

Teoksen nimikin jakaa mielipiteitä. Toiset vihaavat ja toiset rakastavat teoksen nimeä. Hyvin suunniteltu tuote nostattaa tunteita puolesta ja vastaan kuten Jari Parantainen on todennut Sissimarkkinointi-teoksessaan. Teoksen nimi suorastaan vetää puoleensa, sekä vihaajia että kannattajia. Mestarillista.

On myös monia muita asioita, jotka voivat ärsyttää. Nimittäin se, että miljonääriksi voi tulla ahkeralla työnteolla ja myönteisellä asenteella. Viimeinen naula suomalaisen työahkeruuden arkkuun on se, että millä tavoin Salovaara pääsi omaan tavoitteeseen. Salovaara antoi "vain" omaa työpanostaan. Tämä saattoi nostaa arvostelijoiden verenpainetta entisestään. "Oliko se näin yksinkertaista!" Hyvä, että tekemistä tapahtuu edes jossain.

Teoksen pääsanoma ei kuitenkaan ole se, että miljonääriksi olisi pitänyt päästä hinnalla millä hyvänsä, muuta kuin saamalla sen miljoonan omaisuuden, vaan teos on kurkistus Suomen yritysmaailman pelikenttään. Salovaara vie lukijan kulissien taakse, josta ei puutu kaaosta, järjellisen päättelykyvyn puutetta, kinasteluja, ammattitaidottomuutta, kateutta, epärehellisyyttä, laiskuutta, tappeluja, huonoa käytöstä ja monia muita kielteisiä asioita, jotka muistuttavat villiviidakosta.

Kaikki ei ole kuitenkaan kielteistä. Salovaaran miljonäärimatkaan mahtuu mukaan myös järjestystä, järjellistä päättelykykyä, ammattitaitoa, ylpeyttä, kaveruutta, tukea, kannustamista, ahkeruutta, luotettavuutta ja monia muita hienoja asioita.

Teos antaa rehellisen ja karun kuvan yrittäjyyden arjesta, joka on pelkkää vuoristorataa kaikkien asioiden osalta - henkisestä lujuudesta fyysiseen kestävyyteen. Teoksen sanoma on erittäin inhimillinen.

Lukijalle voi muodostua kysymys. Miten yritysmaailma pysyy edes pystyssä ja miten yrittäjät edes jaksavat tehdä työtään? Kyse on kuitenkin intohimosta luoda jotain uutta ja merkittävää, mutta muistaen samalla sen, että yrittäjyyteen kuuluu onnistumisia ja erehdyksiä. Salovaara toteaakin, että hän saattoi menettää puoli miljoonaa euroa väärän päätöksen takia.

Raha ei ole kuitenkaan teoksen pääsanoma, vaan ennen kaikkea seikkailuhenkinen matka mahdottomaan hankkeeseen, joka kaikista suurista vaikeuksista huolimatta onnistui. Matkan aikana syntyi nimittäin uusi Lauri Salovaara ja se oli matkan suurin palkinto.