Jukka Aminoff

Nykypäivän trendinä on se, että brändien pitäisi ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tuomalla omat arvonsa esille. Sanotaan, että yritysten pitäisi olla vastuullisia. Ikään kuin kaikki yritykset olisivat olleet täysin vastuuttomia tähän päivään asti. Näinhän asiat eivät ole.

Nettikeskusteluja seuraamalla voisi olettaa, että brändien pitäisi valita joko perinteisten valkoisten lihansyöjä heteromiesten tai anarkistisesti vegeruokaa nauttivien ekoaktivistien väliltä.

Eräs amerikkalainen, hyvin menestynyt yrittäjä sanoi, että Yhdysvalloissa on järkevää pysyttäytyä politiikan ulkopuolella, koska jos julistat olevasi demokraatti, republikaanien kannattajat ostavat muualta, ja päinvastoin. Tämä oli viisas näkemys, koska hän tuntee Yhdysvaltain nykyisen ilmapiirin varsin hyvin, joka ei ole millään tasolla kovinkaan rakentava.

Yleensä tapahtuu myös niin, että kovimmat fundamentalistit ovat äänessä, erityisesti nettikeskustelujen äärellä. Tämä voi luoda sellaisen harhan, ettei maltillisia olisi olemassakaan. Maltilliset ovat usein mukavuudenhaluisia ja pitävät itsestään vähän meteliä. Maltilliset näyttävät olevan tilastojen valossa kaikista merkittävin ja isoin ostajakunta.

Brändit voivat olla kaiken kakofonian keskellä täysin puolueettomia. Eikä tämä tarkoita sitä, että niiden tulisi olla hajuttomia.

Asia on nimittäin niin, että hyvällä elämyksellisellä brändäyksellä, viihteellisellä mainonnalla ja sujuvilla asiakaskokemuksilla pidetään brändit muistettavina. Tärkeintä on kuitenkin se, että brändit pysyvät moderneina ja ajan hengessä.

Brändien tulee ennen kaikkea niihin ostajaryhmiin, jotka tuovat eniten kassavirtaa tänä päivänä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Ostajaryhmien sisältä voi nähdä, että mitä ostajat janoavat. Näiden tarpeiden mukaan voidaan kehittää yritystoimintaa, joka luo samaan aikaan taloudellista kestävyyttä, koska yritykset inhoavat taloudellisia tappioita. Mikäli niitä uusia arvoja halutaan voimakkaasti nostattaa, silloin pitää olla varmuus siitä, että tämä parantaa kassavirtaa.

Arvoja on myös monenlaisia. Ne voivat olla vaurauden ja omistamisen parantaminen (pankit, vakuutusyhtiöt); teknologisen kehityksen edistäminen (laitevalmistajat ja ohjelmistokehittäjät); luovuuden ja taiteellisuuden ylistäminen (muotibrändit); toimitusten tasaisen laadun varmistaminen vuodesta toiseen (ruoanvalmistajat, energiayhtiöt). Näiden toimijoiden sisällä on jo vahvoja arvoja, mutta jotkut tahot pitävät niitä itsestäänselvyyksinä.

Viihteellisyyden korostaminen ja kehittäminen voi olla puolueettomille brändeille varsin hyvä polku, koska näin ei hukuta harmaaseen massaan. Samaan aikaan voidaan pitää hyvät suhteet yllä kaikkiin ostajaryhmiin. Tämä voi luoda hyvää mielenrauhaa, eli keskitytään vain yritystoiminnan perusasioihin. Pyörää ei tarvitse väkisin keksiä uudelleen.

Tänään tulee neljä vuotta kuluneeksi siitä, että kun esittelimme yhdessä Mika D. Rubanovitschin kanssa Ostovallankumous-teosta Akateemisen Kirjakaupan lavalla Helsingin Kirjamessuilla. Muuttuiko mikään?

Yhden teoksen ansioksi ei voi laittaa tietysti kaikkea kunniaa, vaan kyse on aina siitä, että mitä joukkovoima voi saada aikaiseksi. Kaikilla on yhtä tärkeä osuus suuressa kokonaisuudessa.

Vuonna 2015 oli tapahtunut sellainen keikahdus, että ostajat harjoittivat modernia ostokäyttäytymistä, eli älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet olivat melkein kaikkien saatavilla. Ostajat käyttivät digitaalisia palveluja ostojen tekemiseen. Eli ostajat ostivat niiltä, jotka harjoittivat modernia myyntiä.

Monet myyntiorganisaatiot myivät edelleen vanhalla tavalla ja olivat reippaasti jälkijunassa siitä, että mitä myynnin maailmassa oikein tapahtui. Tämä näkyi monien liikevaihdoissa siten, että tuli pahasti turskaa, eli tappiota.

Vuonna 2015, Ruba oli tietysti tunnettu myyntivalmentajana ja tietokirjalijana. Oma taustani oli taas digitaalisen markkinoinnin puolella verkkovalmentamisen, digituotannon ja kasinotoimittajuuden maailmassa. Me molemmat olimme kokeneet myyntitilanteissa sen vaikeuden, että miksi yritysten pitäisi panostaa digitaalisuuteen ja miten harjoitetaan modernia myyntiä. Ei ollut riittävän painaa syytä muutoksille.

Siksi piti kirjoittaa selväsanainen ja herättelevä Ostovallankumous-kirja, joka toimii edelleen lekana niille, jotka eivät ymmärrä, että missä modernit markkinat menevät ja miten yritysten pitäisi olla läsnä.

Neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä. Harvoin enää kuulee, että miksi siellä internetin maailmassa pitäisi olla. Haasteita on kuitenkin olemassa vaikka kuinka paljon, koska digitaalinen muodonmuutos tapahtuu vain virheiden, kokeilujen ja jatkuvan oppimisen kautta. Oikotietä onneen ei ole olemassa, mutta monilta virheiltä voi välttyä vaikka lukemalla meidän teoksen.

Saatat jopa saada innostuksen myyntiin. Itse ainakin sain, vaikka markkinointi on rakasta, mutta myynti vetää magneetin lailla puoleensa.

Uudet teknologiat muuttavat maailmaa nopeaa vauhtia, ostajat ovat entistä vaativimpia ja markkinakilpailu on kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Näin sanoi eräs ulkomaalainen asiantuntija ja ystäväni. Tässä on myös linkki englannin kieliseen kirjoitukseeni samasta aiheesta vuodelta 2016.

Vielä ennen internetin nousua myyjät pitivät valtaa markkinoilla, koska he päättivät, että mitä myytiin ja keille. Heillä oli myös kaikki valta tietoon ja tieto on valtaa. Monet ostajat saattoivat huomata jälkikäteen, että he olivat tehneet pahoja virheostoksia. Tämä voi olla syynä myös siihen, että miksi monet ostajat ovat varovaisia myyjien suhteen.

Internetin ja älylaitteiden nousu ovat olleet kaksi merkittävää tekijää siinä, että valta on siirtynyt ostajille. Ostajat eivät ole tietenkään mikään yhtenäinen ryhmä, vaan toiset ostajat ovat ymmärtäneet netin hyödyt aiemmin kuin toiset. Kyse on ollut myös kustannuksista, koska aiemmin tietokoneet ja internet-yhteydet olivat kustannuksiltaan korkeampia, kun nykyään älylaitteiden ja internet-yhteyksien hinnat ovat suhteellisesti paljon edullisempia.

Tämä on tarkoittanut sitä, että suuri määrä ihmisiä on päässyt osallisiksi tiedon valtatiehen. Internet ei ole kuitenkaan mikään yksisuuntainen väylä, jossa ostajat ainoastaan vastaanottavat tietoa, vaan he voivat myös vaikuttaa kehityskulkuihin. Vanha ja uusi valta ovat törmäyskurssilla digitaalisen aikakauden aikana, joka ei pelkästään revi poliittista elämää, mutta myös markkinoita.

Ostajien valta ei liity pelkästään siihen, että mistä ostajat löytävät hinta-laatusuhteiltaan sopivimmat ostokohteet. Tämä edustaa vanhaa ajattelua. Elämme kuitenkin paljon suuremman murroksen keskellä, jossa ostajat tietävät ostokohteista ja markkinoista varsin paljon, mutta he ovat myös entistä tietoisempia omista arvoistaan. Aina ei kuitenkaan tapahdu niin, että arvot ja ostovalinnat kohtaisivat, koska ihmiset ovat usein epäjohdonmukaisia, eli inhimillisiä olentoja.

Identiteettikuluttaminen on kuitenkin nousussa ja nuoret sukupolvet ovat eturintamassa. Y- ja Z-sukupolvet muokkaavat markkinoita kovaa vauhtia, joissa vastuullisuus, eettisyys ja ekologisuus ovat pääarvoina. Brändien valintana saattoi olla aiemmin täydellinen puolueettomuus eri kysymyksistä, mutta tämä näyttää nykyhetken valossa mahdottomuudelta, koska nuoret sukupolvet muokkaavat työelämää ja markkinoita.

Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita eräs kansainvälinen muotibrändi, joka menetti 80 prosenttia nuorista ostajista, koska brändi ei kyennyt puhuttelemaan nuoria sukupolvia, vaan brändi oli päättänyt suunnata kaikki panoksensa vanhempiin ikäluokkiin.

Vanhaan aikaan nuoria sukupolvia oli mahdollista jonottaa ja odotuttaa, koska heillä ei ollut muita vaihtoehtoja. Nykyaikana vanhat tavat ovat brändeille erittäin tuhoisia. Nuorilla ostajille on paljon vaihtoehtoja ja he menevät sinne missä heitä puhutellaan halutun tavoin.

Siksi monet nuoret supertähdet eivät ole pelkästään kauniita mainoskasvoja, vaan he ovat perustaneet omia brändejä, jotka puhuttelevat arvoillaan nuoria ostajia. Supertähdillä on valtavasti sosiaalista pääomaa ja he ovat taitavia tarinankertojia. Moniin supertähtiin luotetaan, koska heitä pidetään aitoina.

Sen sijaan monet brändit ovat hajuttomia ja mauttomia, jotka eivät osaa puhutella. Monet brändit eivät pysy ajantasalla uusimmista trendeistä ja mukautuminen muutoksiin on aivan liian hidasta.

Tämän takia brändejä tulee johtaa ajankohtaisilla tutkimustiedoilla ja tietoa on saatavilla vaikka kuinka paljon. Siksi mukautuminen on tärkeää, koska mukautumattomat brändit purjehtivat pikku hiljaa kohti historian hämärää.

Välillä on hyvä lukea kirjahyllyn vanhoja kirjoja ja nähdä, että miten aiemmin asioista on ajateltu, kuinka hyvin ennustukset ovat pitäneet, sekä onko tulevaisuuden ennustajia kuunneltu riittävissä määrin. 2000-luvun alusta lähtien kirjahyllyssäni on notkunut Uuden talouden gurut (WSOY, 2000), jossa on lukuisten suomalaisten yritysjohtajien haastatteluja. Teoksen teemana on nimensä mukaisesti uusi talous, eli miten digitaaliset laitteet ja palvelut muokkaavat talouden rakenteita ja luovat uusia mahdollisuuksia.

2000-luvun alussa Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa koettiin it-huumaa. Suomessa it-huuma oli erittäin korkealla, koska Suomi oli juuri toipunut 1990-luvun lamasta sekä saanut kokea talouden uuden nousun Nokian nousujohteen ansiosta. Suomea hehkutettiin ulkomailla teknologiamaana, mutta 2000-luvun alkuun mennessä kolme miljoonaa suomalaista oli vielä täysin internetin ulkopuolella, eli nämä suomalaiset eivät olleet koskaan käyttäneet internettiä. Nykyään tilanne on täysin toisenlainen.

Uuden talouden gurut -kirjassa on nostettu melkein kaikki tärkeimmät aiheet esille, jotka koskettavat edelleen. Teoksessa nostetaan esille se, että digitaalinen talous tulee haastamaan kaikki toimialat vallankumouksen lailla.

Kuluttajat tulevat nauttimaan elokuvia, televisiosarjoja, musiikkia, pelejä, kirjoja ja uutisia netin kautta. Muotia, kulutustuotteita ja ruokaa voidaan tilata suoraan kotiin. Laskuja ja muita pankkiasioita hoidetaan suoraan verkkopankin kautta. Portaalit yhdistävät ihmisiä ja yrityksiä, sekä toimijat voivat keskustella chattien kautta.

Jokainen yritys vannoo olevansa killer app, joka tulee valloittamaan maailman. Teoksessa kuitenkin huomautetaan, että kuluttajat ovat vanhoillisia, jotka haluavat ostaa tunnetuilta ja luotetuilta brändeiltä. Ostajat ovat varovaisia nettiostamisen suhteen, koska ostajat pelkäävät nettihuijauksia ja varojen menetyksiä. Tämän takia 95 prosenttia uuden talouden brändeistä meni suoraan konkurssiin.

Teoksessa puhutaan myös sisältömarkkinoinnin tärkeydestä ja media-alan tulevista vaikeuksista, koska vanhat liiketoimintamallit murenevat käsiin. Amazon-verkkokaupan liiketoimintamallia suitsutettiin kovalla kädellä jo vuonna 2000.

Vanhoja yrityksiä neuvotaan sopeutumaan evoluution lailla uusien teknologioiden suomiin mahdollisuuksiin. Vastapainona huomautetaan siitä, että kaiken toiminnan tulee olla taloudellisesti kannattavaa.

Miksi teosta on hyvä lukea jälkikäteen? Teoksen kirjoittamisesta on kulunut pian 20 vuotta ja monet teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Monet asiat ovat toteutuneet ja nyt varoitetaan siitä, että Eurooppa on jäämässä taka-alalle teknologisessa kehityksessä.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki merkittävän yhteisjulistuksen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa, jossa korostettiin yhteistyötä 5G:n, 6G:n, robotiikan, keinoälyn, kvanttitietotekniikan, cleantechin, kybertorjunnan, energian ja muiden alojen osalta. Kyseessä ei ollut mikään pienimuotoinen julistus, koska Suomi teki arvovalinnan siitä, että minkä teknologisen sateenvarjon alla Suomi tulee jatkossa kehittymään. Valkoisen talon vierailun tärkeimmät tapahtumat jäivät enimmäkseen viihteellisten asioiden varjoihin, mutta Amerikka on modernin showmaailman kehto.

Yhdysvallat ilmoitti eilen asettavansa pakotteita kiinalaisille yrityksille, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia. Yhdysvaltain päätös vaikuttaa epäsuorasti myös suomalaisten käyttäytymiseen Kiinan suunnalla, mutta yhteisjulistus avaa markkinoita Yhdysvalloissa.

Uusien teknologioiden kohdalla tapahtuu jälleen uusia aaltoja ja Suomen hyvinvoinnin, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja turvallisuuden ehtona on se, ettei jäädä jälkeen. Välillä on hyvä tarkistaa, että missä mennään ja kuinka kauan eri kehitysvaiheiden kanssa voi kestää. Siksi kirjoja kannattaa lukea, jotta voi heijastella ja vertailla.

Suomalaiset ovat jo valmistautumassa lataamaan akkujaan kesälomien merkeissä. Ruotsalaiset akkukauppiaat ovat kuitenkin täydessä latauksessa tekemässä kauppaa ympäri maailman.

Tänään tästä asiasta sai todistaa suomalainen media, joka oli saanut kutsun NJK:n kuninkaalliselle purjehdusseuralle Helsingissä. Harmaa, sateinen ja tuulinen sää ei lannistanut karaistuneita suomalaistoimittajia, koska juhlaväki pääsi paikan päälle yhteysaluksella ja pääsi nopeasti suojaan pursiseuran sisälle. Samaan aikaan muuten vietettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä aikaistettuja itsenäisyyspäiväjuhlia, eli ruotsalaiset voittivat tämänkin ottelun.

NJK:n pursiseura on mahtipontinen näky, puhumattakaan saaren upeista näkymistä. Rappusia komistaa Norjan kuningas Harald V:n muotokuva. NJK on Suomen toiseksi vanhin pursiseura Porin pursiseuran jälkeen, mutta kyseessä on Helsingin vanhin pursiseura, jonka säännöt vahvisti Venäjän tsaari Aleksanteri II vuonna 1861 ja tsaari Aleksanteri III vihki uuden klubirakennuksen vuonna 1885. Tunnelma oli jo sähköinen ennen tilaisuuden alkua.

Suomalainen insinööriosaaminen on maailmanhuippua, mutta Suomessa brändi- ja markkinointitoiminta jää usein vaatimattomaksi. Ruotsalaisilla on myös erinomaista teknologiaosaamista, mutta maailmanluokan myyntiosaaminen kruunaa koko homman.

Sitä voisi luulla, että esityksen kuunteleminen akuista voisi olla suurimman luokan tylsyyden lähde, mutta ruotsalaiset yllättivät jälleen. Alkuun oli tyylikäs video, jossa oli kovaa vauhdin hurmaa autoilla, moottoripyörillä, lumikelkoilla ja muilla menopeleillä. Yrityksen brändi oli kaikessa visuaalisuudessaan ja tarinankerronnassaan kuin oppikirjaesimerkistä.

Mediaväki suorastaan heräsi, kun ruotsalainen myyntiedustaja CTEK-yrityksestä päräytti kalvon, jossa kerrottiin, että heidän asiakkaitaan ovat Rolls-Royce, Ferrari, Porsche, BMW, Lamborghini, Bentley, Corvette ja Mercedes-Benz.

Yrityksen edustaja kertoi myös mielenkiintoisia faktoja siitä, että kuinka merkittävässä osassa akkuteknologia on, koska autojen ja veneiden sähkölaitteet ovat vain lisääntyneet, mutta samaan aikaan sähköviat ovat myös suurin laitevikojen aiheuttaja. Yrityksen edustaja sanoi tietysti, että heidän akkuteknologiansa on paras mahdollinen, koska siinä on erikoispatentti ja todisteena heidän tuote myy kuin häkä.

Tilaisuus oli kolmen ruokalajin ja oikeiden voiteluaineiden jälkeen oiva esimerkki siitä, että mistä tahansa asiasta voi saada tyylikästä ja myyvää. Ruotsalaisten otteista kannattaa ottaa esimerkkiä. Helan Går!

Suomessa muodostetaan parhaillaan uutta hallitusta ja uusin hallitusohjelma on lyöty lukkoon. Hallitusohjelmat saavat kansan hurraamaan ja herjaamaan.

Ulkoministeri Timo Soini totesi, että hallituksen ulkopoliittinen linjaus on kuin suora paluu presidentti Urho Kekkosen (1956-1981) aikakauteen. Eikä Soini sanonut sitä hyvällä mielellä.

Miten tämä voi vaikuttaa myyjiin?

Presidentti Kekkosen aikakauden aikana idänkaupan myyntitykeillä vodka virtasi ja balalaikka soi. Vientivaltuuskuntiin osallistuminen tarkoitti sitä, että myyntimiehien piti olla rautaa, ja silloin veneet olivat puuta. Silloin kovimmat kauppamiehet vannoivat Kekkosen, ulkoministeri Ahti Karjalaisen (kesk.) ja Brandy Long Drinkin nimeen.

Kauppavaltuuskuntamatkoja varten piti olla kovatasoinen myyntivarustus. Puku Pukevasta. Kainalossa Mennen-deodoranttia. Taskukampa. Vaihdettavat sukat ja alushousut. Taskumatti. Paksu nahkasalkku, jonka sisällön piti olla arvoton, mutta kuitenkin näyttävä ja himoittava.

Myyntimiesten turnauskestävyyttä koeteltiin datšoilla, joissa syötiin karhua, hikoiltiin saunassa, naukattiin vodkapaukkuja sekä laulettiin ja runoiltiin. Ennen näitä kutsuttiin ryyppymatkoiksi, mutta nykykielelellä asiakassuhdeseminaareiksi ja hyvinvointiretriiteiksi sekä työkyvyn ylläpitomatkoiksi F1-kilpailuihin - Monaco se pitää olla, eikä Italian Monza.

Yrityssalaisuuksia tuskin vuosi minnekään, koska eivät monet vieläkään tiedä, että mitä heidän yrityksensä tekee ja mitkä ovat ne kuuluisat tulevaisuuden visiot. Kaikkea oli kuitenkin kaupan, jos sopivaa kaupattavaa ei ollut myyntipapereissa, mutta soitolla Suomeen sai uuden kaupattavan tuotteen.

Wanhan ajan myyntimiehet ovat siis sopeutuvia eläimiä, jotka näkevät muutokset aina suurina mahdollisuuksina. Myydään sitten kokonaisia betonilähiöitä, verryttelyasuja, mutta Valion Oltermanni on edelleen pannassa. Sitä pitää edelleen salakuljettaa. Tästäkin selvitään.

On arkinen iltapäivä Monacossa. Sitä luulisi, että maailmankuulu italialainen miljonääriyrittäjä ja playboy Flavio Briatore pukeutuisi virallisesti pukuun ja pönöttäisi kuin tyypillinen vuorineuvos. Näin ei kuitenkaan ole. Briatore pukeutuu rennolla ja nuorekkaalla tavalla, koska onhan hän ikinuori. Musta t-paita, mustat farkut ja tummansiniset silmälasit ovat hänen tavaramerkkinsä. Viileämmällä säällä hän pukee päälleen tumman tuulitakin tai nahkatakin, ja jalassa ovat usein vapaa-ajan juoksukengät. Pukeutumistyyli on hillitty ja rento. Harva voisi kuvitella, että hänen omaisuudeksi on arvioitu hieman alle 400 miljoonaa euroa.

Rennon olemuksen alla on piilossa piinkova ja kokenut liikemies, joka aloitti uransa vakuutusmyyjänä Italiassa 1980-luvulla. Pian hän siirtyi Neitsytsaarille ja Yhdysvaltoihin, jossa hän avasi lukuisia Benetton-vaatekauppoja. Hänen kadenjälki oli vakuuttavaa, mutta hän kaipasi jotain uutta ja haastavaa. Tämän takia Benettonin omistaja Luciano Benetton ajatteli, että Briatore olisi sopiva henkilö Benettonin F1-tallin tallipäälliköksi. Benettonin valinta oli oikea, koska Briatorella on hyvä vainu lahjakkuuksien suhteen. Briatore löysi tulevan moninkertaisen maailmanmestarin Michael Schumacherin Benettonin formulatalliin, joka oli täydellinen valinta. Suomessa Schumacher muistetaan Mika Häkkisen pahimpana kilpakumppanina.

Briatoren bisnesura on nähnyt myös ikäviä hetkiä, mutta niitä ei ole syytä käydä läpi, koska ne kuuluvat menneisyyteen. Briatore on ahkera yrittäjä, joka katsoo tulevaisuuteen ja pyrkii luomaan jotain uutta - ilman taantumuksellisten henkisiä rajoitteita. Hän pitää päämajaansa Monacossa, upeassa yksityishuvilassa, joka on sisustettu modernilla tyylillä. Sieltä on johtaa bisnesvaltakuntaansa, joka ulottuu Monacosta Lontooseen ja Dubaihin, sekä moniin muihin paikkoihin. Hänen uusin brändi on Crazy Pizza Lontoossa. Monet kokoukset hoidetaan virtuaalisesti, pääosin modernien videoneuvottelujen kautta. Näin voidaan johtaa useita brändejä yhtä aikaa.

- Tärkein asia bisneksessä on erinomainen tiimi. Olen hyvä tiiminrakentaja, tokaisee Briatore.

Briatore ei kuitenkaan kykene johtamaan bisnesimperiumiaan etänä ja digitaalisesti, vaan hän matkustaa paljon, erityisesti Lontooseen ja Dubaihin. Matkat taittuvat usein yksityislentokoneella, koska aika on rahaa ja yksityislentokoneiden etuna ovat joustavat lähtö- ja paluuajat sekä mahdollisuus päästä nopeasti suoraan jonon ohi. Kiireettöminä hetkinä hän matkustaa reittilentokoneilla, ykkösluokassa tietysti.

Prinssi Albert tunnetaan Monacon ruhtinaana, mutta Briatore on Monacon yön kuningas, koska hän omistaa Twiga Monte Carlo -yökerhon, joka on upporikkaiden suursuosiossa. Ökyimmät asiakkaat ovat tuhlanneet mojovat yli 300 000 euroa yhden bailuillan aikana. Yökerhoyrittäminen ei ole riskitöntä, mutta Briatorella on selvä menestysresepti.

- Yökerhojen tulee olla moderneja, viihdyttäviä ja yökerhoyrittäjien tulee osata laskea katteet oikein. Oikeilla katteilla yökerhotoiminta saadaan kannattavaksi, opastaa Briatore.

Briatoren kruununjalokivi on Billionaire-muotibrändi, joka on läsnä varakkaissa suurkaupungeissa ympäri maailman. Briatore omistaa vähemmistön muotibrändistä ja suurin omistaja on muotisuunnittelija Philipp Plein, joka on kansainvälisesti tunnettu muotialan kapinallinen. Briatorella on täysi luottamus Pleinin osaamiseen ja hän voi tyytyväisenä katsoa sivusta, kun Pleinn johtaa luksusmerkkiä. Helsingistä katsottuna lähin Billionaire-vaatemyymälä löytyy Pietarista.

Briatorella on bisneksen lisäksi silmää naiskauneudelle, jonka takia hän on vilkkaan playboyn maineessa. Hänellä on ollut lukuisia huippumalleja tyttöystävinä, kuten saksalainen Heidi Klum ja englantilainen Naomi Cambell.

- Tulen kaikkien ex-naisystävien kanssa edelleen toimeen, tokaisee pilke silmäkulmassa Briatore.

Yrittäjille hän toivottaa enemmän asennetta, joukkuehenkeä ja luovuutta.

Haastattelun lisäksi kannattaa katsoa video, jossa F1-maailmanmestari Nico Rosberg haastattelee Flavio Briatorea:

Valokuvat: https://www.facebook.com/flaviobriatore/

Suomeen mahtuu aina yksi trendi kerrallaan. On sitten kyse Bula-hatuista, Mr. Presidentin kuuntelusta, Coca-Colan jojoista tai aina muodikkaista vyötärölaukuista. Tämän hetken kuumin trendi on yrittäminen. Kaikki ovat luomassa uusia trendisovelluksia ja sitä sitten slushataan. Sitä jopa pitchataan naapurin mummoille hisseissä - tajusi mummo sitten tai ei.

Nyt on kuitenkin mitta tullut nimittäin täyteen.

Sarjaepäonnistuja ja hallitusamatööri Kim Väisänen on julkaissut uuden teoksen, jonka nimi on Väärää yrittämistä - Kun teet kotiläksysi, rahan tuloa ei voi estää (Alma Talent, 2019). Kyseessä on high-end-tason ripitys wannabe-yrittäjille, jotka eivät tajua rahan teosta yhtään mitään, mutta kirjan luettuaan tajuavat ehkä hitusen verran paremmin. Väisästä tuskin päästetään näin helpolla.

Yksi yritysjohtamisen asiantuntija totesi kerran allekirjoittaneelle, "että jollain ihmisillä ei ole huolen häivää, kun tuuli humisee iloisesti korvien välissä".

Teos on Väisäsen sodanjulistus juuri tätä kevyttä toimintaa vastaan.

Kirja on laadittu kokemuksen syvällä rintaäänellä ja kyseessä on suora kurkistus yrittäjyyden nykymaailmaan, jossa kerrotaan virheistä ja epäonnistumisista, mutta ennen kaikkea kerrotaan siitä, että mitä asioita kannattaa välttää.

Väisänen viljelee terävällä kynällään älyllistä sarkasmia, joka saa lukijan hymyn huulille. Kyseessä on tarpeellinen teos yrittäjiksi haluaville ja myös olemassaoleville yrittäjille, jotka voivat vielä oikaista toimintaansa ja päästä rahan tulon äärelle. Jos lukija ei hyväksy teoksen teesejä, yrittäminen kannattaa jättää haaveeksi.

Alustatalous on muuttanut markkinoita paljon. Pikkubisneksen pyörittämiseen tarvittiin aiemmin mies ja pakettiauto. Nykyään siihen tarvitaan mies ja tietokone. Erona on kuitenkin se, että alustatalous mahdollistaa sen, että bisneksestä voi tulla kansainvälinen ja todellinen rahasampo - virtuaalinen mies ja pakettiauto ilman rajoja, joka pystyy hoitamaan asiakkaita ympäri vuorokauden.

Nykyinen digitaalinen ympäristö mahdollistaa sen, että kaikkea voidaan kokeilla suhteellisen riskittömästi, eli katsoa ensin harrastuspohjalta, että löytyykö markkinarakoa vai ei. Kaikkea voidaan kaupallistaa. Myös rikoksia ja kummituksia. Aavedata on tästä oiva esimerkki, mutta kyseessä on puhtaasti kotimainen toimija.

Mainitaan kuitenkin kansainvälinen esimerkki.

Myyntijumala Sami Saarenpään ja hänen veljen Teemu Saarenpään Mysteries, Crimes, Curiosities -nettisivusto lähti harrastuksesta liikkeelle. Sivustolla kerrotaan jännittäviä kummitustarinoita ja rikosmysteerejä. Sivusto on erittäin suosittu, josta kertoo se, että Instagram-tilillä on jo yli 100 000 seuraajaa ja tili tavoitti huhtikuussa, siis yhden viikon aikana, 750 000 tiliä.

Saarenpään veljekset ovat ottaneet seuraavaan suuren askeleen, jossa riskit lisääntyvät. Nimittäin uuden sovelluksen julkaisemisen, jonka nimi on ForenSeek. Kyseessä on matkaopas, joka vie käyttäjän rikosmysteerien ja kummistarinoiden ääreen. Sovellus opastaa käyttäjän kohteeseen. Käyttäjän saavuttua perille alkaa todellinen pelon maantiede, jossa kerrotaan ratkaisemattomista rikoksista, kummituspaikkojen ovet narisevat sekä aaveet kuiskailevat. Sovelluksen käyttäjä on siis oman elämänsä Sherlock Holmes tai aavemetsästäjä, joka voi antautua tarinoiden vietäviksi.

Sovellus ei vielä näytä sitä, että missä karavaaniparkissa rap-artisti Vanilla Ice kummittelee ja minkä teksasilaisen rodeoareenan alle kazakstanilainen toimittaja Borat on haudattu. Sovellus on kuitenkin toimiva, joka voi tuoda eri maihin ja paikkoihin odottamattomia turismivirtoja.

ForenSeek julkaistaan kevään 2019 aikana ja sovellusta voidaan käyttää Applen ja Androidin älylaitteilla. Tätä sopii jokaisen herculepoirotin ja ghostbusterin odottaa.

Tämän kirja-arvostelun tarkoituksena ei ole paljastaa koko kirjan sisältöä, eli jos haluat tietää teoksesta enemmän voit ostaa teoksen omaksesi, lainata sen myöhemmin kirjastosta tai selata teosta pikaisesti kirjakaupassa - jokaiselle maksukyvyn ja tyylin mukaan.

Tämä kirja-arvostelu on tietysti täysin puolueellinen, koska olen ollut runsaasti yhteistyössä kirjailijan kanssa. Vapaassa yhteiskunnassa sana on kuitenkin vapaa.

Yhteisteoksemme Ostovallankumous vuodelta 2015 mainitaan monta kertaa. Tätäkin blogia on lainattu, eli Z-sukupolvea koskeva kirjoitus on päässyt mukaan.

Sitten teoksen pariin.

Eri aikakaudet kohtelevat myyjiä ankaralla kädellä.

Rautakaudella myyjälle riitti turkisasu, keihäs, muutama oravannahka ja kauppatavara, sekä metsästettävä ostaja.

1960-luvulla myyjälle riitti istumaton puku, puhelin, kirjeet, käyntikortit ja viinanhöyryinen lounaskabinetti.

Tietokirjailija Mika D. Rubanovitschin uutuusteos STOP-myynti - Pysähdy myymään (Johtajatiimi, 2019) paneutuu myyntimaailman murrokseen, joka on alati muuttuva. Teoksen ydinsanoma on se, että viekö teknologia myyjää kuin pässiä narussa vai päinvastoin?

2000-luku on ollut kovimmille myyntikameleonteillekin suurinta sopeutumattomuuden aikaa, koska kaiken maailman digitalistit valkoisine juoksukenkineen powerpointtaavat, twiittaavat, linkittävät, facebookkaavat ja hubspottaavat.

Pitäisi vielä harjoittaa henkilöbrändäystä sosiaalisessa mediassa, kun aiemmin sitä sai harjoittaa ravintola Kaarle XII:n diskolattialla.

Digitsunami on pyyhkäissyt vanhan liiton myyjät mennessään vai onko sittenkään?

Sillä välin, kun modernin ajan myyjät metsästävät tykkäyksiä ja jakoja sosiaalisessa mediassa sortumalla epätoivoisiin puujalkavitseihin, vanhan liiton myyjät tekevät todellisia suurkauppoja.

Teos ei kuitenkaan luo vastakkainasettelua perinteisten myyntioppien ja digitaalisen myynnin välille, vaan teoksen pääsanoma on edistyksellinen. Molempia tarvitaan, mutta digitaaliset palvelut ovat lähinnä vain työkaluja suuressa kokonaisuudessa.

Asioiden väliltä tulee löytää sopiva tasapaino, jotta tuloksia saadaan aikaiseksi. Vanhan liiton myyjät eivät voi jäädä odottamaan inbound-faksin laulamista, eivätkä modernin ajan digimyyjät pärjää ilman sosiaalisia taitoja, jotka tapahtuvat älypuhelimen ulkopuolella.

Vanhan ajan lounaskabinettikokoukset ovat siirtyneet Skype-maailmaan, mutta ilman vodkapaukkuja ja digimyyjän pitää mietti hartaasti, että onko sosiaalinen myynti pelkästään banaaleja arkikertomuksia vai palveleeko esilläolo myyntiä.

Suosittelen tätä teosta vahvasti. Kyseessä oli pysäyttävä viiden tähden lukukokemus, jossa on runsaasti järjellistä päättelykykyä - sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.