Jukka Aminoff

Kauniainen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja pääkaupunkiseudun pienin kaupunki. Tuttavalliselta nimeltään Grania pidetään Suomen Monacona, joka on rikas, koska matala veroprosentti lumoaa kuin seireenin kutsu äveriäitä ja säästöhenkisiä asukkaita. Vuonna 2018 ilmestyneen New York Timesin artikkelin mukaan Kauniainen on maailman onnellisin paikkakunta.

Kauniaisten historia perustuu varakkaiden kesäasukkaiden houkuttelemiseksi alueelle, koska vuonna 1906 perustettiin AB Grankulla, joka rakensi suuren määrän isoja huviloita. Huvilayhdyskunnan perustaminen ei jäänyt huomaamatta aikansa suihkuseurapiireissä, koska Stockmann-tavaratalon omistajiin kuuluva konsuli Frans Stockmann oli rakentamassa alueelle linnamaista suurhuvilaa, mutta Stockmann menehtyi espanjantautiin, jonka seurauksena huvila jäi viimeistelemättä.

Vuonna 1920 Kauniaisista muodostui itsenäinen kauppala, jonka seurauksena alueesta muodostui itsenäinen kokonaisuus. Tyypillisen 1960-luvun hengessä Kauniaisten keskustaan rakennettiin tyypillinen betonielementtikeskusta, joka ei saavuttanut suuria suosionosoituksia. 1990-luvun loppupuolella alkoi nykyaikaisen Kauniaisten keskustan rakentaminen. Arkkitehti Kai Wartiainen suunnitteli kauppakeskus Granin, eli samainen arkkitehti, joka on suunnitellut Ruoholahden Hich Tech Centerin, jossa F-Secure ja monet muut yritykset pitävät päämajaansa.

Voidaan sanoa, että Kauniaisten uusi keskusta on saavuttanut nykyaikaisen muotonsa vasta vuonna 2020 ja kehitystyö jatkuu edelleen. Kauniaisten keskusta on nykyään toimiva, pohjoismaiseen tapaan hienostunut ja keskustassa on sopiva määrä palveluja, jotka ovat sopivia lähes 10 000 asukkaan kuntaan.

Ajattelin vierailla Kauniaisten keskustan uudessa Deli Rasoi -ravintolassa, joka tarjoaa intialaista ruokaa ja ravintola edustaa Granin uutta henkeä. Perinteisesti intialaiset ravintolat ovat valaistukseltaan hämäriä, värikkäät itämaiset matot ja verhoilut tuovat ravintoloihin omat lisänsä. Deli Rasoi on myönteinen poikkeus, koska kyseessä on moderni, valoisa, ylellinen, ilmava ja raikkaan oloinen intialaisravintola, jossa on modernia intialaista tyyliä.

Ystävällisen ja täsmällisen oloinen tarjoilijatar ohjasi pöytään ja otti tilauksen vastaan. Päätin tilata Beef Jalfrezi -annoksen, jossa on naudanlihaa, paprikaa, herneitä, sipulia, chiliä, tomaattikastiketta, kuminaa, inkivääriä ja korianteria. Kyytipojaksi valitsin veden.

Brittiläisintialainen lordi Karan Bilimoria olisi voinut olla eri mieltä kyytipoikani kanssa. Muistan lordi Bilimorian vuodelta 2008, kun hän esiintyi Cambridgen yliopiston seminaarisalissa parillesadalle hengelle. Bilimoria on Cobra Beer -olutmerkin perustaja ja hän sanoi, että Cobra Beer on ainoa ja oikea valinta tulisen ja mausteisen curryruoan kanssa, koska olut sammuttaa tulisuuden ja antaa sopivan säväyksen. Bilimorian olutmerkki on nykyään yksi suosituimpia olutmerkkejä Intiassa ja intialaisten keskuudessa. Kyseessä on lager olut, joka tarjoillaan jääkylmänä. Bilimoria tarjoili seminaariväelle Cobra Beer -oluttaan, joka ei ollut lainkaan hullumpaa. Nautin toisen ja kolmannen.

Deli Rasoissa on tarjolla suomalaista lager olutta, joka sopii varsin hyvin tulisen ja mausteisen curryruoan kanssa.

Deli Rasoin annokseni oli herkkullinen ja näyttävä. Viisi tähteä. Seuralaiseni valitsivat vegaani- ja kana-annokset, jotka olivat sopivan mausteisia ja kehuivat annoksiaan. Kauniaisten Deli Rasoi on mainio ravintola, jossa kannattaa käydä.

Kauniaisissa on kuljettu kauas 1980-luvusta jolloin pitäjäruoaksi valittiin hernekeitto, punssi, letut ja kuningatarhillo. Kauniaisissa näkyy nyky-Suomen kansainvälisyys, jossa mausteinen intialainen ruoka valloittaa suomalaisten sydämet yhtä suurella vauhdilla kuin intialainen jooga ja meditaatio.

Kotisivut: https://www.delirasoi.fi/fi/
Facebook: https://www.facebook.com/delirasoi/
Instagram: https://www.instagram.com/delirasoi/
Valokuvat: Deli Rasoi Ravintolat

Stockmann on ikoninen ja rakastettu brändi. Muuten Stockmannin tulevaisuus ei nostattaisi niin paljon voimakkaita tunteita. Voimakkaat tunteet liittyvät siihen, että varsin monella suomalaisella on henkilökohtaisia ja rakkaita muistoja, jotka liittyvät Suomen parhaimpaan tavarataloon.

On kyse sitten Helsingin Stockmannin kala-altaasta, jossa kalat uivat vapaana ja kala-altaan reunalla sai jäädä katsomaan kalojen uintiretkiä. Stockmannin kello on ollut monien treffien ja uusien rakkauksien kohtaamispaikka. Vierailut Stockmannilla ovat olleet monien kohokohta, koska vierailujen aikana tavaratalosta ostettiin uutuustuotteita, joita ei voinut saada mistään muualta. Brändien tuotteet olivat saajilleen merkittäviä.

Historioitsija Markku Kuisma ehti kirjoittamaan historiikin tavaratalosta, joka julkaistiin vuonna 2012 juhlistamaan tavaratalon 150-vuotisjuhlaa. Kuisman teos Hulluja päiviä, huikeita vuosia : Stockmann 1862-2012 on paras katsaus tavaratalon historiaan ja auttamaan lukijaa ymmärtämään Stockmannin historiallista kehitystä ja sisäistä kulttuuria.

Vuonna 1862 perustettu tavaratalo on toki kokenut runsaasti haasteita historiansa varrella. Oli kyse sitten ensimmäisen ja toisen maailmansodan tapahtumista, mutta tavaratalon yleissuunta oli ollut aina ylöspäin ja kyseessä oli voittamaton tavaratalo. Stockmannilla oli myös markkinavaltaa sen suhteen, että mitkä brändit pääsivät nauttimaan tavaratalon myyntikanavista.

Kylmän sodan päätyttyä 1990-luvun alussa Stockmann otti isoja askeleita kohti kansainvälistymistä. Venäjän ja Baltian maiden liiketoiminta kasvoi. Stockmann avasi uusia tavarataloja Venäjällä ja Baltiassa. Stockmannista tuli tärkeä myyntiväylä monille amerikkalaisille, englantilaisille, ranskalaisille, italialaisille, espanjalaisille, saksalaisille, ruotsalaisille, skotlantilaisilla ja monien muiden maiden tuotemerkeille erityisesti Venäjällä. Venäjän kasvavat ja kehittyvät markkinat antoivat Stockmannille ja monille muille suomalaisyrityksille mahdollisuuden suuren vipuvarren käyttämiseen, eli huimaan kasvuun. Suomalaiset saivat etulyöntiaseman, joka aiheutti kateutta muissa länsimaalaisissa.

Muutin Britanniasta takaisin Suomeen vuonna 2011. Markkinoinnin tutkijana olin vieraillut paljon Lontoossa, jossa olin nähnyt sen, että miten nykyaikaiset kuluttajabrändit toimivat aina Harrodsista ja Selfridgestä ja moniin muihin brändeihin. Palattuani Suomeen vierailu Stockmannilla aiheutti hämmennystä, koska tavaratalo oli jäänyt jälkeen kansainvälisessä kehityksessä. Monet asiat olivat retuperällä.

Stockmannilla meni vuonna 2011 erittäin hyvin, eli oletin, että uudistukset tulivat tapahtumaan aikanaan tai uudistuksia oli jo suunnitteilla. Eräs Stockmannin johtaja sanoi, että suunnitelmia oli vaikka paljon vuonna 2013.

Vuonna 2012 järjestetyt 150-vuotisjuhlat Helsingin Stockmannin tavaratalossa olivat huikeat. Kutsuvieraita oli runsaasti, samppanja kuohui ja orkesterit soittivat juhlaväelle. Stockmann vaikutti voittamattomalta. Juhlan yleishenki oli erittäin mukava ja suuri määrä tuttuja tuli vastaan.

Vuosien 2013 ja 2014 taitteessa Stockmann porskutti vahvasti eteenpäin. Venäläisturistit suorastaan kaatoivat rahojaan kaupan kassaan, koska kertaostokset olivat suuria. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta odotin vieläkin uudistusten alkamista. Ajattelin kuitenkin, että johtajat tiesivät, että mitä he olivat tekemässä.

Vuonna 2014 käynnistynyt Ukrainan kriisi oli käännekohta Stockmannin menestystarinalle. Lännen talouspakotteet, Venäjän vastapakotteet, ruplan romahdus, Venäjän talouden sakkaaminen, venäläisten ostovoiman äkillinen heikentyminen ja venäläisturistien katoaminen johtivat siihen, että Stockmann alkoi tuottamaan rajusti tappiota Venäjällä. Tappiota alkoi kertymään kymmenien miljoonien verran. Idänkaupan romahdus alkoi vetämään koko tavarataloa mukanaan yli jyrkänteen. Oli pakko toimia ja nopeasti.

Stockmannin idänkaupan ratkaisut olivat oikeat, koska harvat osasivat ennustaa Ukrainan kriisiä, eli jälkiviisastelu on tarpeetonta. Stockmann teki kuitenkin varsin nopeasti ratkaisuja Ukrainan kriisin alkamisen jälkeen, eli päätti supistaa toimintoja, myydä osia ja lähteä rohkeiden uudistusten teille. Uudistussuunnitelmia oli ollut olemassa jo vuonna 2013, mutta nyt oli viimeistään käytännön tekojen aika.

Venäläisten kulutusjuhlan päättyminen oli kova kirpaisu monille suomalaisyrityksille, jotka olivat laatineet suuria suunnitelmia Suomessa ja Venäjällä. Stockmannin kohdalla venäläisten katoaminen oli suuri kolaus, mutta tilalle tuli kuitenkin kiinalaisia ja muita ulkomaalaisia, koska Suomen maabrändi puhuttelee nykyään ympäri maailman. Venäläiset ovat tokin suurin vierailijaryhmä Suomessa, mutta heidän ostovoima on pienentynyt. Tärkein ostoryhmä ovat kuitenkin suomalaiset.

Tavaratalo ei jäänyt kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan päätti aloittaa uudistusten sarjat, jotka vievät aina oman aikansa. Uudistuksia tapahtui monella eri rintamalla ja kaikki alkoi näyttämään hyvältä.

Stockmannin kurssi oli oikea koronakriisiin asti, eli tavaratalo oli pääsemässä takaisin voittoputkeen ja voittamassa takaisin ostajien sydämet. Koronakriisin seurauksena Stockmann hakeutui yrityssaneeraukseen, jotta ikoninen tavaratalotoiminta saisi jatkua.

Stockmann on edelleen elintärkeä markkinointi- ja myyntikanava monille kansainvälisille brändeille, eli Stockmannin pelastamisessa ei ole ainoastaan kyse tavaratalosta.

Stockmannia pidetään kulttuurihistoriallisesti tärkeänä maamerkkinä ja jokaisen pääkaupungin keskustassa on aina merkittävä tavaratalo, joka häikäisee elämyksillä, kiehtovilla brändeillä ja tuotteilla, hienostuneella ja ystävällisellä asiakaspalvelulla. Tavaratalot ovat ennen kaikkea vierailijoiden ja asiakkaiden olohuoneita, joissa kohdataan ja nautitaan.

Itseäni Stockmannin uudistukset ovat miellyttäneet, mutta leikkisyyttä saisi olla vieläkin enemmän kivijalassa ja digitaalisissa kanavissa. Pidän tavaratalon yleishenkeä hyvänä ja tämä on ostajan näkökulma.

En kuuluu niihin, jotka vaativat, että myyjän pitää lähestyä heti, kun astun osastolle sisään, koska pyydän myyjän paikalle tarvittaessa. Neuvoni myyjien kohdalla on se, että turhat myyntipaineet pois ja keskittyminen ainoastaan hyvähenkiseen asiakaspalveluun. Vaikka ostaja ei osta heti, mutta saattaa ostaa myöhemmin ja kertoa hyvästä hengestä eteenpäin, eli suositella hyvää asiakaspalvelua.

Tavaratalotoiminnassa myyntiä ei voida laskea liikaa myyjien varaan, koska marssijärjestys on usein tämä: tavaratalon brändi ja markkinointi, elämyksellisyys, brändivalikoimat, tuotetarjonnat ja asiakaspalvelu.

Stockmannin brändi on arvokas, koska brändiin liittyy paljon kiehtovaa historiaa ja henkilökohtaisia tarinoita, jotka koskettavat edelleen. Stockmannit asuivat samassa rapussa ja kerroksessa kuin isovanhempani ja äitini Kaivopuistossa. Stockmannit olivat kuuluisia siitä, että he suhtautuivat suurella innolla kaikkeen uuteen ja suhtautuivat suurella lämmöllä ihmisiin. Sama resepti on vieläkin elinvoimainen.

Stockmannin pitää kuitenkin katsoa rohkeasti tulevaisuuteen ja luoda uutta historiaa sekä uusia tarinoita. Rohkea uudistuminen on ainoa tie, mutta juuria ei pidä unohtaa. Toivon, että Stockmann pelastuu.

Vieraile Stockmannin sivustolla: www.stockmann.com

Ostovallankumous-kirja ilmestyi viisi vuotta sitten lokakuussa vuonna 2015. Kirja nousi tietokirjojen kärkeen ja teos on saanut paljon myönteistä palautetta. Eräs kokenut suomalainen yritysjohtaja kuvailee kirjaa täydelliseksi, koska teos kertoo käytännönläheisesti sen, että mistä uudesta taloudesta on kyse.

Teos on kirjoitettu yhdessä myyntikirjailija Mika D. Rubanovitschin kanssa ja taustamme sopivat hyvin yhteen. Ruba on kokenut myyntivalmentaja, kun itse taas olen nuori markkinoinnin tutkija ja kirjoittaja. Siksi teokseen tuli sopivasti markkinoinnin ja myynnin näkökulmia aina suuresta kuvasta ruohonjuuritasolle.

Ostovallankumous lähtee liikkeelle siitä, että miten internet, älylaitteet, digitalisaatio ja ostajien käyttäytyminen ovat muuttaneet markkinoita, bisnesmalleja, myyntiä ja ostamista. Kirjassa on paljon esimerkkejä siitä, että miten kuluttajabrändit voivat harjoittaa kaupankäyntiä verkossa ja kivijalassa. Kirjassa käsitellään keinoälyn vaikutusta kivijalkakauppaan, vaikka käytämme termiä kasvojentunnistusteknologia.

Kirjassa esitellään myös uusia toimintatapoja yritysmyynnin maailmaan, eli miten tehdään kauppoja hyödyntäen digitaalisen maailmaa.

Kirjassa on paljon esimerkkejä eri brändeistä ja teollisuuden aloista. Stockmann, Amazon, Zalando, OP, SOK, Nordea, InterContinental CItystars Cairo, Google, Alibaba, Facebook j monia muita brändiesimerkkejä.

Ostovallankumousta voidaan kuvailla nykyaikaisen kapitalismin ja markkinatalouden käsikirjaksi. On selvää, että vuoden 2015 jälkeen eri numerot ja prosentit ovat muuttuneet. Markkinoille on ilmestynyt uusia brändejä ja teknologisia ominaisuuksia, mutta Ostovallankumouksen teoreettinen ja käytännönläheinen rakenne on pysynyt samana, eli miten teet kauppaa uuden talouden keskellä.

Usein tapahtuu se, että liiketalouden kirjat vanhenevat hetkessä käsiin, mutta Ostovallankumous on nykyisen taloudellisen kriisin keskellä ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2015 Ostovallankumousta esiteltiin yritysten pelastussuunnitelmana ja sellainen se on vieläkin.

Kotimaan matkailu on nyt suosiossa. Hämeenlinna ja Hattula ovat ovat Hämeen helmiä. Paikkakunnat ovat naapurikuntia, jotka sisältävät paljon kiehtovia asioita aina historiasta nykyaikaiseen elämäntyyliin. Vain tunnin matkan päässä Helsingistä on mahdollisuus vierailla keskiaikaisissa kohteissa, koko kansan paikoissa ja luksuskohteissa. Hämeen keskiaikainen kivilinna ja suuret keskiaikamarkkinat, Kantolan megakonserttialue kansainvälisine supertähtineen, ja Aulangon ja Vanajanlinnan luksuspalvelut vetävät puoleensa. Hämeenlinna ja Hattula sijaitsevat Suomen kasvukäytävässä Helsingin ja Tampereen välimaastossa. Molemmat paikkakunnat kasvavat kovaa tahtia ja paikkakuntien keskeiset sijainnit vetävät puoleensa. Hämeenlinnassa ja Hattulassa on nähtävillä Ruotsin ja Venäjän vallan aikaista historiaa ja suomalaista romantiikkaa.

Häme on ollut Ruotsin vallan ajoista lähtien Suomen ruoka-aitta ja alueella on runsas määrä kartanoita. Hämeen Härkätietä pitkin on aikoinaan kuljetettu ruokaa Turun alueelle. Siksi alueella on tehty keskiaikaisia löytöjä. 1200-luvulla perustetulla Lepaan kartanon alueella sijaitsee yksi Suomen julkisista salaisuuksista. Nimittäin täällä voi suorittaa viininvalmistajan tutkinnon. Lepaa sijaitsee Hattulan kunnassa, joka on Hämeenlinnan naapurikunta. Kartano päärakennuksessa on nykyään ravintola-, -kokous ja saunapalveluja.

Laajemmin koko Lepaan alue on HAMK:n hallinnassa. Hämeen ammattikorkeakoulu tarjoaa mahdollisuuden opiskella puutarhanhoitoa ja maisemasuunnittelua. Opiskelijat ovat muotoilleet Lepaa Golfin kentät. Hämeenlinnan ja Hattulan alue tunnetaan Suomen Tiilaaksona. Hattulan, Aulangon ja Vanajanlinnan golfkerhot ovat alueella.

Vanajanlinnan kartano sekä Aulangon hotelli-, puisto- ja kylpylä ovat hyviä kohteita. Aulangon huikeita maisemia on kiittäminen tehdaspatruuna Hugo Standertskjöldiä, joka teki Aulangosta romanttisen englatilaistyyppisen puistoalueen, josta löytyy monia maamerkkejä aina Joutsenlammesta, kivilinnaan ja huvimajoihin. Standertskjöld oli ruhtinaskunnan aikana Suomen rikkain mies ja rikkaudet tulivat Venäjän ja Britannian markkinoilta. Standertskjöld kaupunkiasuntona toimi presidentilinnan naapurissa oleva kaupunkipalatsi, joka toimii nykyään korkeimman oikeuden talona. Aulanko oli Standertskjöldin vapaa-ajan paikkansa, jossa järjestettiin suuren maailman juhlia, joissa samppanja kuohui ja ilotulitukset valaisivat taivaan. Aulankoon toimitettiin myös Suomen ensimmäinen Rolls-Royce. Nykyään Aulanko toimii hotellina, kylpylänä ja golfkeskuksena.

Vanajanlinna on taas Rosenlewin teollisuussuvun rakennuttama englantilaishenkinen kartanollinna, joka oli tarkoitettu metsästysmajaksi. Vanajanlinnan arkkitehtinä toimi Sigurd Frosterus, joka suunnitteli myös Helsingin Stockmannin tavaratalon. Vanajanlinnassa on hotelli, ravintoloita, baareja, golfkeskus ja luksustason hemmottelupalveluja.

Hämeessä on keskiaikaista historiaa kuten Hämeen linna ja kivikirkkoja. Tämän vuoden keskiaikamarkkinat ovat virtuaaliset, mutta ne ovat Suomen parhaimmat keskiaikamarkkinat, tai pitäisi enemminkin puhua keskiaikaisesta maailmasta, koska linna, kentät ja suuret puistot ovat käytössä. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla on koettu haarniskatappeluja, hevosturnajaisia ja sotilasparaateja. Keskiaikamarkkinoilla on ollut tarjolla keskiaikaista olutta, ruokia kuten grillattua possua ja juureksia, koruja, miekkoja, haarniskoja, vaatteita, musiikkia, sekä paljon muuta. Keskiaikamarkkinoista tekee ainutlaatuisen sen, että Hämeen linnan alue on kokonaisuudessaan käytössä ja innokkaimmat voivat pukeutua keskiaika-asuihin ja majoittua teltoissa nauttien keskiaikaisesta ritaritunnelmasta.

Parolan panssarimuseo on myös auki, jos sotahistoria kiinnostaa. Panssarimuseossa on nähtävillä uusia ja vanhoja panssarivaunuja aseita. Parolan panssariprikaatin alueella on myös Parolan leijona, jonka alueella tsaari Aleksanteri II katsasti Suomen sotaväkeä. Parolassa on ollut Ruotsin vallan ajoista lähtien suuri varuskunta ja ruhtinaskunnan aikana Hattulaan ja Hämeenlinnaan rakennettiin suuria määrä kasarmirakennuksia, joissa sotilaat asuivat. Paikkakuntien asema koheni, kun Hämeenlinnaan rakennettiin Suomen ensimmäinen junaratayhteys 1850-luvun puolivälissä.

Hämeessä on mahdollisuus harrastaa urheilua. On kyse sitten golfista, uinnista, moottoriurheilusta, jääkiekosta, jalkapallosta tai monista muista urheilulajeista. Ahveniston maauimalassa voi käydä uimassa ja moottoriradalla voi paahtaa autojen kanssa.

Hämeenlinnan verkatehtaalla on paljon kulttuuria aina elokuvista, teatteriin ja taidenäyttelyihin. Kantolan supertähdillä varustetut jättikonsertit ovat tuoneet paljon uusia vierailijoita viimeisten vuosien aikana. Kantolan megakonserttia ei tänä vuonna järjestetä. AC/DC, Metallica ja Guns N' Roses olivat hyviä ja konsertit ovat keränneet satojatuhansia vierailijoita yhteensä.

Häme on sisämaassa, mutta alueella on erinomainen vesistö. Vanajavettä pitkin voi seilata Hämeenlinnasta Tampereelle asti, mutta monet jämähtävät “puolimatkan” krouviin nimittäin Mierolan sillalle ja satamaan, jossa on grilliravintola ja nykyaikainen terassialue. Ravintolasta voi seurata vesiliikennettä. Pienet ja tehokkaat moottoriveneet ja vesiskootterit ovat alueella tuttu näky. Suomen ensimmäisellä junaraideyhteydellä pääsee nopeasti Hämeenlinnaan, koska matkaa on vain sata kilometriä Helsingistä. Autolla pääsee perille moottoritietä pitkin alle tunnissa. Hämeenlinna ja Hattula nostavat suosiotaan.

Amerikkalainen KISS-rokkiyhtye on legendaarinen ja maailmankuulu, mutta kyseessä on ollut myös edelläkävijä siinä, että bändi on kaupallistanut melkein kaiken.

Vuonna 1973 New Yorkissa perustettu rokkiyhtye on jättänyt rokkimaailmaan niin suuren jalanjäljen, että monet suuret rokkiyhtyeet ovat ottaneet yhtyeestä esimerkkiä. Yhtyeen alkuperäiskokoonpanossa olivat Gene Simmons, Paul Stanley, Peter Criss ja Ace Frehley.

KISS-yhtyeen kaupallistamisen takapiruna on yhtyeen perustajajäsen ja basisti Simmons, kun taas yhtyeen solisti Stanley keskittyy hölkkäilyyn ja venyttelemiseen.

Simmons entuudestaan on tunnettu monille suomalaisille Gene Simmonsin sukukalleudet -televisio-ohjelmasta, jota ryhdyttiin esittämään JIM-kanavalla vuonna 2007. Sen sijaan KISS-yhtyeen tuntevat tietävät toki kuka Simmons on, koska hän on luonut yhden maailman tunnetuimmista populaarikulttuurin brändeistä. Simmonsin ansiota on myös se, että Van Halen -yhtye nousi kuuluisuuteen.

KISS-yhtyeen tavaramerkkinä ovat supersankarihahmoja muistuttavat kasvomaalaukset, näyttävät asut, tajunnanräjäyttävät lavashowt ja menevät musiikkikappaleet. Nykyään kaikki bändit ja laulajat yrittävät tuotteistaa ja kaupallistaa omat brändit eri tuotteisiin ja palveluihin, mutta KISS on yhtye, joka vei kaupallistamisen kaikista pisimmälle ja tämä oli mahdollista supersankarihahmojen kautta, joista voitiin luoda sarjakuvia, leluhahmoja, McDonalds'in Happy Meal -aterioita, peliautomaatteja, rantasandaaleja, aurinkolaseja, baseballpalloja, lautapelejä, polkupyöriä, lippalakkeja ja monia muita tuotteita. Simmonsin Kalifornian koti on täynnä bändin tuotteita, jotka myyvät edelleen kuin häkä. Unohtamatta maailmanlaajuista faniarmeijaa, jonka nimi on KISS Army.

KISS sai aikoinaan arvostelua joltain musiikkikriitikoilta, että KISS oli mennyt kaupallistamisen suhteen aivan liian pitkälle, koska "aidot" artistit keskittyvät vain musiikin myymiseen ja siihen vain "kohtuudella". 1990-luvulla alkanut internetin nousu ja musiikin laiton jakelu aiheuttivat suuria menetyksiä musiikin myynnille. Musiikin hinnat tippuivat muutenkin ja nykyään musiikkia voi kuunnella maksutta YouTuben, Spotifyn ja muiden musiikkipalvelujen kautta. Internetin tuomat haasteet pakottivat monet artistit tekemään entistä enemmän konsertteja ja kaupallistamaan omia brändejään. KISS:llä oli tämän suhteen etulyöntiasema, eli muut ovat joutuneet seuramaan yhtyeen bisnesvainua.

Simmons on myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän äänesti Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa vuonna 2008, mutta sitä ennen ja jälkeen Simmons on tukenut republikaanipuolueen ehdokkaita kuten George W. Bushia, Mitt Romneya ja Donald Trumpia, koska kyseessä on Yhdysvaltain bisnespuolue ja puolueen ulkopolitiikka on jämäkämpää kuin demokraattipuolueen. Simmons on tunnettu Israelin ystävä.

KISS on kuitenkin malliesimerkki siitä, että voidaan luoda kiehtova brändi, joka voidaan kaupallistaa moniin eri tuotteisiin ja palveluihin. Siksi kannattaa katsoa alle oleva video.

Kesän aikana monet asiat hiljentyvät ja hidastuvat. Siksi kesä on parasta aikaa kehittää tietotaitoja ja uudistaa omia näkökulmia.

Tämä vuosi on opettanut monille yrityksille, että digitalisaatioon tulee panostaa, eikä digitalisaatio ole pelkästään trendi-ilmiö, vaan nykyaikaisen liiketoiminnan kivijalka. 1970-luvulla alkanut kolmas teollinen vallankumous, eli digitalisaatio elää vasta nyt todellista kukoistuskauttaan.

Neljäs teollinen vallankumous tuo mukanaan asioita, jotka vauhdittavat digitalisaation kehitystä. Nykyaikaisen markkinoinnin ja myynnin maailmassa keinoäly ja 5G tulevat helpottamaan markkinointia ja myyntiä.

Muutokseen voi varautua lukemalla viisi eri kirjaa, jotka ovat ehdotonta luettavaa, jos haluaa olla mukana muutoksessa ja saada muutoksesta kaikki tarvittava irti. Olen välillä saanut palautetta, että olen ollut hieman puolueellinen ja liian myönteinen kirja-arvioissani. En ole koskaan väittänyt olevani puolueeton, enkä voi luonteelleni mitään. Siksi jatkan hyväksi katsomallani linjalla, koska olen ylpeä myyntiuros.

Ostovallankumous: Miten moderni myyjä vastaa asiakkaan muuttuvaan ostoprosessiin, Myyntikapina: Korvaako kone ihmisen myyntityössä?, STOP-myynti: Pysähdy myymään, Modernin johtajan käsikirja: Älä ole pomo ja Myynti: Rakkaudesta antamiseen ovat kirjat, jotka tarvitset, jos haluat ymmärtää, että mistä uudessa taloudessa on kyse. Myynti: Rakkaudesta antamiseen kirja ei valitettavasti päässyt edelliseen valokuvaan, koska kyseessä on e-kirja.

Aloitin opiskelemaan liiketaloutta vuonna 1998, mutta pääpaino oli vuosien ajan markkinoinnissa, mutta nyt olen ihastunut myyntiin ja myynnin kehittämiseen. Digitalisaatio on tehnyt myyntityöstä hauskaa ja kiehtovaa. Onhan myynti ollut kiehtovaa jo aiemmin, mutta nyt se on paljon hauskempaa.

Muutoksessa ei ole kyse myöskään pelkästään digitalisaatiosta, vaan myös muuttuvista arvoista. Nämä asiat tulevat hyvin esille Ostovallankumous ja Modernin johtajan käsikirja teoksissa, jotka antavat suuren kuvan siitä, että millaisessa muutostilassa markkinat ja työelämän vaatimukset sekä arvot ovat.

Myyntikapina, STOP-myynti ja Myynti ovat suoraviivaisia myyntiteoksia, joissa annetaan käytönnönvinkkejä siihen, että miten nykyaikaista myyntitoimintaa tulisi harjoittaa.

Olen ollut erittäin iloinen siitä, että olen saanut olla mukana nykyaikaistamassa Suomen elinkeinoelämän markkinointia ja myyntiä vuodesta 2005, mutta myyntiguru Mika D. Rubanovitschin kanssa kirjoitettu [i]Ostovallankumous[i] oli todellinen jättimenestys ja läpimurto, joka sai aikaan todellista ymmärrystä ja muutosta aikaiseksi yritysten keskuudessa. Voimakas herättely oli tarpeen, koska muuten ei tapahdu kehitystä.

Ruba sai aikaan sen, että myyntihimoni kasvoivat. Kiitos koko ydintiimille, eli Tero Niemiselle ja Petri Materolle Suomesta on hyvä ponnistaa maailmalle ja ennen kaikkea harjoittaa kauppaa suomalaisten kesken.

Kesälomakausi lähestyy ja silloin on hyvä aika lukea kirjoja. Nokia on itselleni läheinen aihe, koska tutkin Nokiaa muutaman vuoden ajan, kun kirjoitin graduani Cambridgen Anglia Ruskin University'ssä Britanniassa. Kauppatieteen maisterin opintojeni pääaine oli markkinointi ja innovaatiot, mutta graduni aiheena oli johtaminen ja otsikkona Kuinka uudet markkinamuutokset vaikuttivat Nokian markkina-asemaan. Aloitin tutkimustyön vuonna 2010 ja palautin tutkimustyöni vuonna 2012, mutta Nokia ja uudet teknologiat olivat tuttuja monien vuosien takaa. Tutkimustyössä sain yhdistää uudet teknologiat, johtamisen, markkinoinnin, markkinakilpailun ja ostokäyttäytymisen.

Syksyllä vuonna 2013 monet suomalaiset järkyttyivät, kun ilmoitettiin, että Nokia siirtyi amerikkalaisen Microsoftin omistukseen. Avasin aamulla älypuhelimen ja huomasin valtavan kohinan. Seuraavaksi avasin aamutelevision, jossa ilmoitettiin uudesta päätöksestä. Itse en ollut yllättynyt, koska olin kirjoittanut tutkimustyöhön sen, että Nokia joko ajautuu konkurssiin tai kilpailija ostaa Nokian. Kyse oli lähinnä siitä, että milloin näin tuli tapahtumaan.

Tutkimustyön kirjoittamisen jälkeen en ole juurikaan kommentoinut Nokian kohtaloa julkisesti, koska en nähnyt siihen aihetta. Nyt aika on kypsä, koska vuonna 2014 ilmestyi Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan muistelmat Mahdoton menestys - Kasvun paikkana Nokia (Otava) ja vuonna 2018 ilmestyi Nokian entisen hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan teos Paranoidi optimisti - Näin johdin Nokiaa murroksessa (Tammi). Erityisesti Siilasmaan kirja vahvistaa tutkimustyöni sisällön Nokian sisäisistä ja ulkoisista haasteista.

Ihastukseni Nokiaa kohtaan alkoi 1990-luvulla, kun olin teini-ikäinen. Ensimmäinen puhelimeni oli Ringo, jolla pystyi ainoastaan soittamaan. Sillä ei voinut kirjoittaa eikä vastaanottaa edes tekstiviestejä. Oman puhelimen saaminen riitti todella hyvin. Nokian uudet kännykät tuntuivat hauskoilta. Hollywood-tähti Keanu Reevesin tähdittämän Matrix-elokuvan takia halusin itselleni banaanipuhelimen, jonka myös sain jotenkin ihmeen kaupalla. Siitä lähtien pysyin lähes koko ajan Nokian käyttäjänä aina vuoteen 2013 asti, jonka jälkeen siirryin iPhonen käyttäjäksi, mutta Applen tuotteiden käyttäjä olin ollut jo 2000-luvulta lähtien. Puhelimet vaihtuivat useasti sekä Nokia näkyi useissa kansainvälisissä elokuvissa, televisiosarjoissa ja musiikkivideoissa. Jennifer Lopez, Katy Perry ja monet muut supertähdet ovat promonneet Nokian tuotteita.

Nokian maailmanmenestyksen seuraaminen 1990-luvulla oli jännittävää, koska kylmä sota oli päättynyt, Suomi ponnisti kohti länttä, Suomi oli elänyt voimakkaan laman ja Nokian nousu nosti suomalaisten itseluottamusta. Nokia haastoi amerikkalaisen Motorolan ja yhtiön markkinaosuus kasvoi jokainen vuosi. Vuonna 1998 Nokia nousi maailman markkinajohtajaksi ohi Motorolan. Suomen informaatioteknologiateollisuus kasvoi kohisten Nokian siipien suojissa. 2000-luvulle tultaessa Nokia oli maailmanvaltias ja vaikutti siltä, että Nokia oli voittamaton. Toisin kuitenkin kävi.

Tutkimustyöni kohde oli Nokia, mutta pääosassa olivat myös amerikkalaiset teknologiajätit Apple, Google ja Microsoft, jotka hallitsivat ennen kaikkea ohjelmisto- ja sovellusmarkkinoita. Vuonna 2010 en vielä tiennyt tutkimustyöni kohdetta, mutta huomasin yliopiston luennoillani sen, että Nokiaa arvosteltiin rajuin sanoin. Brittiprofessorini sanoivat, että Nokia on oppikirjaesimerkki siitä, että miten voidaan pudota markkinajohtajan asemasta altavastaajaksi. Tämä oli siis vuonna 2010 Britanniassa. Nokiaa oltiin kuitenkin arvosteltu akateemisissa tutkielmissa jo 2000-luvun puolivälistä alkaen varsin voimakkaasti. Sen sijaan Suomessa elettiin vielä Ruususen unta Nokian kohtalon suhteen, jonka takia päätin valita Nokian tutkimuskohteeksi. Olihan kyseessä historiallinen tapaus, joka tuli taltioida kansien väliin, eli miten haastajat voivat iskeä markkinajohtajan pois laudalta. Onneksi oli saatavilla tietokirjallisuutta, akateemisia tutkielmia, uutisia, haastatteluja, dokumentteja ja analyytikkojen arvioita, koska Nokia ei suostunut antamaan haastatteluja. Vuonna 2011 ilmestyi kirjailija Walter Isaacsonin muistelmat Applen perustaja Steve Jobsista. Steve Jobs -kirjan tiedot osoittautuivat tärkeäksi.

Nokian markina-aseman horjuminen alkoi siitä, kun Apple esitteli vuonna 2007 uuden iPhonen, jossa oli vallankumouksellinen käyttöjärjestelmä, joka toimi kuin rasvattu. Seuraavaksi Google ryhtyi tarjoamaan Android-käyttöjärjestelmää kaikille älylaitevalmistajille. Apple ja Google ahmaisivat itselleen kaikki uusimmat sovellukset. Nokia piti kiinni Symbianista, joka ei vastannut Apple iOS:n ja Googlen Androidin käyttökokemusta. iOS ja Android kahmaisivat itselleen markkinaosuudet sen verran nopeasti, ettei Microsoftille jäänyt lainkaan tilaa. Nokialla olisi ollut vain yksi vaihtoehto, eli siirtyminen Androidiin mahdollisimman nopeasti, mutta tätä valintaa ei tehty. Nokian sovelluskauppa ammotti tyhjyyttään, joka ei herättänyt ostointoa. Apple, Google ja Microsoft olivat luoneet laitteiden ja ohjelmistojen ekosysteemit, kun Nokialla oli tarjottavana vain puhelimia ja yksi kannettava tietokone. Nokian tuotekehitysbudjetti oli huomattavasti suurempi kuin Applen, joka ei auttanut Nokiaa. Siinä missä Apple esitteli yhden uuden älypuhelimen jokainen vuosi. Sen sijaan Nokia esitteli uusia puhelimia liukuhihnalta melkein jokainen kuukausi. Monet Nokian tuotesuunnittelijat ovat sanoneet, että monet puhelimet päätyivät markkinoille keskeneräisinä ja puutteellisina. Tiedämme lopputuloksen, eli Nokia romahti.

Nokia on kuitenkin tehnyt paluun markkinoille antamalla lisenssin Nokia-brändin käyttöön älylaitteissa, patenttien lisenssimyynnillä ja keskittymällä verkkoliiketoimintaan. Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen takia Nokialla on etulyöntiasema 5G-markkinoilla lännessä ja erityisesti Yhdysvalloissa. Nokian haasteet eivät ole kuitenkaan ohi, mutta on toivottavaa, että Nokia tulisi menestymään 5G-markkinoilla. Nokialla on yksi paha kilpailija, joka on ruotsalainen Ericsson, joka on tuttu kilpailija 1990-luvulta.

Suosittelen lukemaan ensimmäisen Jorma Ollilan muistelmat, toiseksi Steve Jobsin ja kolmanneksi Risto Siilasmaan, jos jotain haluat lukea kesän aikana. Teokset pitää lukea juuri tuossa järjestyksessä, koska kyseessä on oppitunti siitä, että miten ensimmäiseksi noustaan markkinajohtajaksi kovan työn kautta, mutta sitten koittaa tyytyväisyyden tunne. Seuraavaksi kilpailija huomaa markkinoilla suuren aukon, joka voidaan täyttää itse. Kolmanneksi markkinoiden entinen valtias joutuu kovan kohtalon eteen ja pelastamaan itsensä vaikeiden valintojen kautta.

Pietari on monelle suomalaiselle tuttu, mutta tuntematon kaupunki. Harvat suomalaiset tiedostavat, että Pietari on väkiluvultaan Euroopan neljänneksi suurin kaupunki. Edelle menevät ainoastaan Turkin pääkaupunki Istanbul, Venäjän pääkaupunki Moskova ja Britannian pääkaupunki Lontoo. Pietarissa asuu päälle viisi miljoona asukasta, kun väkiluku mitataan kaupungin virallisten rajojen mukaan. Pietarissa asuu lähes saman verran väkeä kuin koko Suomessa yhteensä. Toisten lukujen mukaan kaupungissa asuu yli seitsemän miljoonaa asukasta. Globaali metropoli sijaitsee siis aivan nurkan takana.

Pietari nostattaa tunteita puolesta ja vastaan, koska Pietarin kaupungin perustaminen tarkoitti myös sitä, että sotia käytiin Venäjää vastaan varsin usein. Keisarillisen Venäjän aikana Pietarista tehtiin Venäjän pääkaupunki, koska tsaari Pietari Suuri halusi länsimaistaa Venäjää, jota hän piti takapajuisena. Pietarista kasvoi varsin lyhyessä ensin eurooppalainen metropoli ja myöhemmin globaalin tason metropoli. Pietarista tuli Venäjän näyteikkuna länteen. Nykyajan Pietaria voidaan kuvailla tyyliltään samanlaiseksi kaupungiksi kuin mitä se oli Venäjän keisarikunnan aikoihin. Pietarissa puhaltavat samat trendit kuin muuallakin maailmassa. Kulttuuritarjontaa on jokaiseen makuun, eli undergroundia, koko kansan paikkoja ja ylellisiä elämyksiä.

Kirjailija Arvo Tuominen tuntee Karjalan ja Pietarin kuin omat taskunsa. Tuominen on järjestänyt vuosien ajan opaskierroksia suomalaisille matkailijoille, kirjoittanut kirjoja, juontanut dokumentteja televisiossa, eli hän tietää mistä kirjoittaa. Tuomisen uusin kirja Pietari - Arvo Tuomisen matkassa (readme.fi, 2020) vie lukijan monivivahteiseen kaupunkiin, joka on rikas tarinoista. Pietari ei ole suinkaan mikään venäläinen kaupunki, vaan historian saatossa monet eurooppalaiset ovat jättäneet kaupunkiin omat jälkensä, myös monet suomalaiset. 1800-luvun loppuvaiheessa Pietarissa asui enemmän suomalaisia kuin yhdessäkään suuriruhtinaskunnan suurkaupungissa. Venäjän pääkaupungin lumo kutsui puoleensa. Onhan Pietari Pohjolan Venetsia. On kyse sitten vanhoista tai nykyaikaisista rakennuksista, tai rappiosta ja modernista luksuksesta. Pietarin kaupungissa on mahdollista nähdä eri aikakausien kerrostumia.

Suomen ja Venäjän välinen vuorovaikutus kasvaa vuodesta toiseen. Helsingin ja Pietarin välille rakennettiin nykyaikainen junayhteys kymmenen vuotta sitten. Suomi sai itselleen etuoikeuden ainoana ulkomaisena valtiona, koska ainoastaan Moskovan ja Pietarin välille oli rakennettu nykyaikainen yhteys. Vuoden 2020 alussa ilmoitettiin, että Allegro-junan suosio oli kasvanut 15 prosentilla kuljettaen yli puoli miljoonaa matkustajaa.

Pietari on tehnyt paluun kansainväliseen kapitalismiin, jonka seurauksena kaupunki on eri tavoin avoinna kuin aikaisemmin. Länsimaiset brändit ovat hyvin edustettuina kaupungissa, eli valikoimaa riittää niille, jotka haluavat tehdä ostoksia. Tuominen luettelee uutuuskirjassaan paljon sopivia vierailukohteita, jotka ovat ostospaikkoja, ravintoloita, baareja, kulttuurikeskuksia, museoita, nähtävyyksiä, kirkkoja ja monia muita paikkoja. Nähtävää riittää, eikä kaikissa kohteissa ole mahdollista vierailla yhden käynnin aikana. Siksi monet suomalaiset ovat intoutuneita vierailemaan kaupungissa säännöllisesti.

Nykyisen pandemian aikana matkaaminen on rajoitettua, mutta Tuomisen mainion Pietari-kirjan avulla voit tehdä nautinnollisen nojatuolimatkan ja suunnitella tulevaa Pietarin matkaa, jonka voit toteuttaa, kun ajat ovat taas normaalit.

Tapaamme Helsingin Ullanlinnan svengaavassa Lungi-ravintolassa. Ikoninen rokkikirjailija Lamppu Laamanen saapuu paikalle rouhean rennolla asenteella. Lampulla on päällä karhea muotityyli, joka on hänen tavaramerkki. Haastattelun ajaksi Lamppu tilaa itselleen rokkihengen mukaisesti kylmän huurteisen, eli oluen.

Suomessa eletään vielä aikaa koronakriisin aikaisessa maailmassa, jossa ravintolat ovat juuri saaneet avata ovensa. Vielä on rauhallista, mutta kaupungin yllä leijuu kesäinen ja lämmin tunnelma.

Istahdamme mukavien nojatuolien ja sohvien äärelle, joiden vieressä on paljon nykyaikaiaisia aikakauslehtiä nykyisyydestä ja menneisyydestä. Korkeavuorenkadulla alkaa olla elämää. Elämme uusia vapauden aikoja.

Toimittaja- ja kirjailija Laamanen on rokkimaailman monitaituri ja jokapaikanhöylä, joka on julkaissut muutaman vuoden sisään kirjat Roudarit – vastuun ja kamojen kantoa jo vuodesta 1965 (Johnny Kniga, 2018), Andy – Rock'n'Roll Star (Johnny Kniga WSOY 2018) ja Äkkijyrkkä – Jumala ja erotiikka (Johnny Kniga WSOY 2019).

Legendaksi nousseen Andy-kirjan kustannussopimus allekirjoitettiin vuonna 2013. Kyseessä oli uskomaton seikkailu, jota työstettiin Suomessa, Portugalissa ja Intiassa. Roudarit-kirja jäi Andy McCoyn kirjan varjoon, mutta kyseessä on maailman ensimmäinen kirja roudareista, jotka ovat musiikkimaailman raskaan työn raatajia.

Nyt ei enää kirjoiteta Laamasesta, vaan tuttavallisesti Lampusta, joka on ollut hänen kutsumanimi jo kouluajoilta. Lamppu-nimi viittaa siihen, että hän oli besserwisser ja on edelleen. Oluella istuessa Lamppu saattaa kysyä, että kenen suunnittelemat ovat U. Kaleva -baarista vielä tutut kolpakot? Oikea vastaus ei ole muotoilija Tapio Wirkkalan vaan muotoilija Oiva Toikan.

- Lähes kaikki antavat väärän vastauksen, hehkuttaa Lamppu hymy huulillaan.

Lamppu ei ole kuitenkaan mikään eilisen teeren poika rokkiskenessä.

- Valmistuin ylioppilasmerkonomiksi ja myin väkisin kirjoituskoneita ostajille, jotka eivät kirjoituskoneita edes halunneet. Sitten siirryin töihin Stockmannille ja muistan kuinka näyttelijä ja diiva Ella Eronen (1900-1987) saapui ostamaan iltapäivälehtiä tupakka- ja -lehtiosastolta. Erosen ostohimot olivat työpäiväni kohokohtia. Pian päädyin töihin Stockmannin varastoon Pitäjänmäelle ja sieltä Akateemiseen Kirjakauppaan. Välissä oli kyllä tiskijukan hommia ja hioin jossakin vaiheessa parketteja. Sitten aivan yhtäkkiä eräs tuttu sanoi että mene Laajasalon opiston radiolinjalle.

Lamppu pääsi opiskelijahaun kautta opiskelemaan radiotyötä 1990-luvun alussa. Opiskelijoiden piti välittömästi hakea harjoittelupaikkaa sopivalta radioasemalta. Lampun valinta oli selvä, kun hän sanoi, että radiossa on sama miltä näyttää ja haisee.

- Sanoin heti, että menen harjoittelijaksi Radio Cityyn, joka oli vuonna 1985 perustettu kapinahenkinen rokkiradio, sanoo Lamppu jämäkästi.

Radio City ei ollut pelkkä radiokanava, vaan radioaseman päämajana toimi Helsingin Ruoholahdessa sijainnut Lepakkoluola, mikä oli toiminut aiemmin maalivarastona. Taustavoimana toimi Elävän musiikin yhdistys ELMU ry. Lepakosta tuli käsite ja eläimellinen kulttuurikeskus. Lamppu työskenteli mm. Njassan, Norpan, Uugen, Bellon sekä Marioiden Veitolan ja Guzeninan (silloin vielä Lindell) kanssa.

- Harjoittelujaksosta tulikin pitkäaikaisempi suhde Radio Cityyn. Tein yli viisikymmentä Pärstäkerroin-ohjelmaa, joissa haastattelin yhteiskunnallisesti vaikuttavia merkkihenkilöitä, lähinnä musiikin saralta. Lepakko ei tuntenut minkäänlaista vuorokausirytmiä, vaan paikassa juhlittiin ja pyörittiin koko ajan, muistelee Lamppu.

Radio Cityn railakkaiden vuosien jälkeen Laamanen jatkoi jokapaikanhöylänä. Seuraavaksi oli vuorossa Rumba-musiikkilehti, joka jäi Lampun rokkivarjon alle.

- Rumban aikana tein kaikkea. Kävin konserteissa, tein levyarvosteluja ja haastattelin muusikoita. Kaikesta piti myös kirjoittaa, kulttuurihistoriaa. Mieleenpainuvin kokemus oli Deep Purplen laulaja Ian Gillanin ja rumpali Ian Paicen haastattelu. Paice oli hiljaa, mutta Gillan puhui. Gillan kertoi tarinan vanhasta ja nuoresta sonnista… (tarina on sensuroitu), naurahtaa Lamppu.

2000-luvun alussa alkoi Lampun maine tunnettuna kirjailijana. Lampun haaveena oli päästä arkkitehdiksi, mutta hänestä tuli sanojen arkkitehti. Lamppu oli kuitenkin ehtinyt kirjoittamaan pari kirjaa 1990-luvun puolella, eli suositukset olivat kunnossa.

- Soitin Tavastia Klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaalle ja ehdotin klubin historiikin kirjoittamista. Merimaa sanoi, “Tee se.”. Siitä se sitten lähti. Vuonna 2000 ilmestyi Tavastia Klubi, Helsinki (Like). En halunnut tehdä Tavastialle mitään perinteistä historiikkia, jossa olisi ollut pelkkä luettelo keikkakalentereista, vaan Tavastia Klubi, Helsinki -kirjaan sisältyy klubin historiaan perustuvia tarinoita romaanihengessä, toteaa Lamppu.

Tavastia Klubi -kirjan jälkeen Lampussa syttyi runosuoni. Syntyi teos Mies joka nukahti kävellessään, runoja (Like, 2002). Teoksessa näkyy Lampun herkkä puoli ja särkyvä puoli. Muutaman vuoden kuluttua oli paluu rokkikirjallisuuden pariin.

- Ehdotin WSOY:lle, että tekisin elämäkerran laulaja Pelle Miljoonasta. Kustantaja suostui ajatukseen. Lähdimme sitten Pellen kanssa Intiaan työstämään teosta, mutta totesimme muutaman päivän jälkeen, ettei tästä yhteistyöstä tule yhtään mitään. Pelle kirjoitti omaelämäkerran Elossa ja potkii!! (WSOY, 2004), minä kirjoitin teoksen Matkalla tuntemattomaan - Pelle Miljoona muiden mukaan (WSOY, 2005), muistelee Lamppu.

2010-luvulla käynnistyi uusi kirjahanke muusikko Dave Lindholmin kanssa. Yhteistyö oli kuitenkin tuttua rokkilegenda Lindholmin ja rokkikynä Laamasen kesken, koska vuonna 2001 oli ilmestynyt Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta (Like).

- Yhteistyö Daven kanssa oli todella helppoa. Tein haastattelut, kirjoitin, ja Dave halusi nähdä kirjan vasta, kun se oli painettu. Dave ei siis tarkastanut sanaakaan etukäteen. Näin syntyi Dave Lindholm – tietenkin, henkilökuva (Johnny Kniga, 2015), huokaisee Lamppu helpottuneena.

Lampun sanalliset sävelet ovat vieneet hänet välillä rokkiskenen ulkopuolelle. Nyt puhutaan emollisesta hardcore-menosta.

- Kirjoitin vuonna 2011 Otavan julkaisemaan Sata sotakohtaloa -antologiaan osion Viipurinlahden puukotus piinaa Tom of Finlandia. Siitä saattoi olla hyötyä Tom of Finland -elokuvaa ajatellen.

Lampussa on myös kulinaristinen herkkusuu.

- Vuonna 2010 ilmestyi teos vuonna 1934 perustetusta Sea Horse -ravintolasta, joka tunnetaan tuttavallisemmin Sikalana. Ravintolassa on tullut notkuttua ja riekuttua, muistelee Lamppu.

Lampulla on myös etsivä Columbon vikaa, koska Sikalan asiakkaat ovat kinastelleet yön pikkutuntien aikana siitä, että kuka on tehnyt ravintolan upean seinämaalauksen. Oliko asialla ateneumilaiset, kaksi krapulaista jätkää, Andy McCoy, vai ketkä vai kuka?

- Espoon taidekoulun opiskelijat Oili Syvälähde ja Kai Brandt olivat asialla. Seinämaalaus jäljittelee Espoon Taidekoulun perustajan Lasse Marttisen piirtämää kuvaa, napauttaa Lamppu.

Lampulla on paikka ulkomailla, joka vetää puoleensa vuodesta toiseen.

- Olen viettänyt talvia Intian Goassa. Maa on todella helppo. Lähes kaikki puhuvat englantia. Maassa on aina kolmekymmentäkaksi astetta. Aurinko paistaa. Mukaan tarvitsee ottaa vain hihattoman t-paidan ja shortsit. Ehkä myös toiset shortsit. Joogaa ja meditaatiota en ole aloittanut, mutta vaimoni harrastaa niitä, toteaa Lamppu.

Lampun hengellä on myös hengellinen puolensa.

- Kävin Pellen kanssa Pohjois-Intian Dharamshalassa, bussimatka vuorenrinnettä pitkin oli karmiva, koska bussi olisi voinut pudota jyrkänteeltä alas milloin tahansa. Matkalla oli suurempi tarkoitus. Kävin hänen pyhyytensä Dalai Laman oven luona, mutta hän oli matkoilla. Silloin heitin läppänä olevani Dalai Laamanen, naurahtaa Lamppu.

Laamanen on jokapaikanhöylä. On kyse sitten radiosta, lehdistä, nettimedioista, kirjoista, kustannus- ja julkaisutoiminnasta, nollabudjetin musiikkivideoista ja lyhytelokuvista, teatterista ja televisiosta, taidenäyttelyistä ja TV-visailusta.

Ensi vuonna Lampulta ilmestyy uutukainen Mystinen luovuus (Johnny Kniga, 2021), jossa on lukuisia julkisuuden henkilöitä ja heidän tarinoita luovuudesta. Lamppu on siellä missä on valoa.

Kirjoitin edellisen kirjoitukseni juuri ennen kuin Suomi alkoi sulkeutumaan kiinni. Nyt Suomi on avaamassa oviaan ja kesäilmat tietysti tuovat ihmiset ulos. Nämä asiat tuovat elonmerkkejä yhteiskuntaan. Kivijalkakauppojen ovipumput alkavat laulamaan pikku hiljaa, mutta saisivat käydä vieläkin tiheämmin.

Koronakriisi jatkaa kuitenkin nousuaan maailmalla, eivätkä luvut ole taittumassa alaspäin. Kriisi ei ole missään nimessä ohi, koska ulkomaiden tapahtumat heijastuvat myös Suomen vientiin. Suomen vienti hyytyy maailmantalouden mukana.

Suuri sisälle suojautuminen, eli The Great Lockdown, on johtanut siihen, että digitalisaatio otetaan vakavammin ja eikä enää kysytä, että miksi pitäisi harjoittaa digitaalisia muodonmuutoksia. Pitäisi enemminkin kysyä, että miten digitaalista liiketoimintaa voisin harjoittaa vieläkin paremmin, joka tuo tuloksia, eli näkyvyyttä ja myyntiä.

Digitaaliset muodonmuutokset ovat aina yrityskohtaisia. Toiset ovat pienempiä ja toiset suuret suurempia. Cisco Systemsin entinen toimitusjohtaja John T. Chambers on todennut, että harvat yritykset kykenevät mukautumaan uuteen tapaan harjoittaa nykyaikaista liiketoimintaa.

Chambers on sanonut, että digitaalisissa muodonmuutoksissa on yksi nyrkkisääntö, eli jos digitaalinen palvelu maksaa yhden dollarin, tämän jälkeen vaaditaan menoja yhdeksän dollarin verran koulutukseen. Jokainen voi laskea, että 10 000 dollarin hankintaan vaaditaan 90 000 dollarin edestä myös muita menoja. Muodonmuutokset ovat vaikeita myös yrityksen sisäisen kulttuurin ja taitojen takia, eli työntekijät eivät osaa mukautua ja eivätkä kykene oppimaan uusia taitoja.

Kriisitilanteissa muodonmuutokset ovat vaikeita, jos yritysten kassat ammottavat tyhjyyttään ja kassavaroja pitäisi olla olemassa. On aina mahdollista tehdä pikaratkaisuja, mutta ne eivät tule riittämään kauas tulevaisuuteen. Olen todistanut yrityksiä joiden liikevaihdot ovat laskeneet 45 prosentista sataan. Olen myös nähnyt yrityksiä, joiden myynnit ovat kasvaneet. Monet digibrändit ovat menestyneet varsin hyvin, mutta nekin ovat kuluttajien ostovoiman ja yritysasiakkaiden varassa, eli nekään eivät elä missään omissa ulottuvuuksissa.

Sanon tämän, eli kriisi ei ole missään nimessä ohi. Pahin voi olla vasta edessä. Nyt on viimeinen hetki panostaa digitaalisiin muodonmuutoksiin ja harjoittaa luovaa palvelumuotoilua. Pidän erityisen paljon siitä, kun Hotel Kämp lanseerasi uuden palvelun, joka vie ja tuo asiakkaat hotelliin limusiinilla. Samaan aikaan lapset voidaan viedä lastenhoitajan hoidettaviksi tai lastenhoitaja jää lasten luo. Vanhempien ollessa poissa siivousyritys käy siivoamassa kodin. Vanhemmat voivat nauttia vapaa-ajasta ja hotellin palveluista. Hotel Kämpin uutta palvelua voidaan käyttää jatkossakin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että miten kriisitilanteissa luodaan uutta ja hienoa.

Monet ravintolat ja kahvilat olivat nopeita ottamaan käyttöön uusia digitaalisia ratkaisuja. Nopeus johtui siitä, että digitaalinen maailma oli monille yrittäjille jo entuudestaan tuttua, eli siirtyminen aivan toiseen markkinointi- ja myyntimalliin kävi todella nopeasti. Ravintolat ja kahvilat loivat myös kokonaan uusia palvelumalleja, jotka voivat jäädä pysyviksi.

Ketteryys ja nopea halu oppia uutta on avain tulevaisuuden menestykseen. Joudumme kuitenkin vielä odottamaan ennen kuin koronakriisi on lopullisesti ohi koko maailmasta.