Ilon kautta

Harva on seikkaillut moottoripyörällä Kiinassa. Useimmissa kertomuksissa seikkailu päättyy kun lupamenettelyyn ei meinaa löytyä kunnon matkatoimistoa. Prätkän vuokraaminen on ollut myös monelle hankalaa. En välittänyt aikaisempien kokemuksista, vaan ajattelin, että Kiina on muuttunut ja avoimempi turisteille. Itse uskon myös enemmän siihen, että "If there is a will, there is a way.". Kun sä haluat jotain, niin lopulta kaikki järjestyy jotenkin.

Sain suomalais-australialais-kiinalaisen matkatoimiston kautta kaikki paperit järjestettyä ja heillä oli hyvä asenne: "Of cource we can do it! This is China! Everything is possible!"

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Lue myös Kävin kiinalaisen autokoulun, jotta saan ajaa Kiinassa
ja Moottoripyörän vuokraus Kiinassa on helppoa
Katso myös videokooste: moottoripyörällä kiinassa
Kiitos Travel Sericalle moottoripyörän lupien ja vuokran yms järjestämisestä Kiinaan.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä, seikkailija

Moottoripyörän vuokraus Kiinassa on helppoa, varsinkin jos hyvä Kiinan tunteva matkatoimisto on hoitanut hommat kunnolla. Itse en olisi selvinnyt ajamiseen tarvittavista ajolupaviidakosta enkä sopimuksista.

Moottoripyörät ovat kiellettyjä Kiinassa kaupunkialueilla. Moottoripyöriä ei myöskään saa tankata useimmissa kaupungeissa. Tietyn kehäalueen sisäpuolelle ei Urumqissa saa ajaa moottoripyörällä, joten siksi vuokraamomme on myös keskustan ulkopuolella.

Vuokraamo on tyylikäs. Kuin koti-Suomessa, mutta kaikki on kiillotetumpaa. Liikkeessä on viimeisen päälle KTM, Kawasaki ja BMW edustukset. Myymälän puoli on täynnä uusimpia malleja. Toistakymmentä hienointa kotaria saman verran bemmuja. Kawasakeja vähemmän. Näkee selvästi, että paikka on laadukas ja luotettava. Matkatoimisto on tsekannut myös firman taustat, neuvotellut hinnat ja sopparit, niin ei tarvitse niistä vääntää. Matkatoimisto hoiti myös tarvittavat ajoluvat.

Saan KTM Adventure 1290 prätkän ja kiinalainen esittelee minulle sen toiminnot. Ajan pienen lenkin ja totean, että pyörä on hyvä. Käymme läpi perushuollot: kiinalainen prätkänvuokraaja muistuttaa, että muistathan rasvata ketjut ja jos öljy meinaa huveta, niin sitäkin löytyy. Hän kertoo ajaneensa pyörällä itse juuri pidemmän reissun. Näen, että hän rakastaa pyörää, pitää siitä hyvää huolta ja hänelle on tärkeää, että pidän kottaraisesta hyvää huolta.

Sitten käydään sopimuspapereiden kimppuun. Tulkki kääntää kiinankielisen sopimuksen minulle englanniksi. Hyväksyn sopimuksen ja aloittamme allekirjoitukset. Kiinalainen vuokraisäntä allekirjoittaa ensin. Sitten hän avaa jonkun purkin, missä on punaista leima-ainetta ja kastaa sormensa siihen ja painaa allekirjoituksensa päälle sormenjäljen. Olen hämilläni, pitääkö minunkin tehdä noin? Minulle kerrotaan, että se on tapana Kiinassa ja leimaan sormenjäljellä allekirjoitukseni.

Saan pyörän paperit, kertaamme pyörän vakuutukset ja minulle muistutetaan, että ylinopeussakot ovat omalla vastuullani.

Ennen kuin pääsemme lähtemään koko moottoripyöräliikkeen henkilökunta tulee toivottamaan meille hyvää matkaa. Koko ketjun pääjohtaja on tullut paikan päälle. Otamme valokuvia ja pian kaasutamme kohti pohjoista, Kanas järveä, Iliä, Bayinbulakia, Naratia ja mutkaisia vuoristoteitä.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä, seikkailija

Dubai on rakentunut vauhdilla viimeisen 30 vuoden aikana. Aavikolle rakennettu kaupunki kasvaa edelleen ja koko ajan Dubaissa näkyy nostureita ja rakennustyömaita. Arabiemiirikunnissa hiekka ja aavikko on tärkeä osa paikallisten kulttuuria, joten päätän tutustua siihen lähemmin.

Aavikkoon voi tutustua esimerkiksi menemällä ajelemaan sinne nelivetoautojen safarilla tai moottoripyörällä. Aavikolle järjestetään myös illallisreissuja, missä aavikolla nuotion ääressä nautitaan illallista perinteiseen tyyliin. Olen varannut aavikolle moottoripyöräilyseikkailun.

Herään varhain aamulla, sillä aamulla on riittävän viileä keli prätkäilyyn. Aavikolla kesällä lämpötila päivällä saattaa nousta kesällä jopa 45 asteeseen ja sellaisessa kelissä prätkäily on ihan mahdotonta. Nyt helmikuussa päivälläkin lämpötila on onneksi moottoripyöräilyyn sopiva 24 astetta.

Käyn huikealla aamupalalla hotellimme JW Marriot Marquisin Kitchen6 aamupalaravintolassa. Aamupalalla on tarjolla kaikkea mitä voi kuvitella tarvitsensa. Kysyn vitsin vuoksi kokilta onko mustaa makkaraa. Yllätyksekseni hän tuntee mustan makkaran ja sanoo, että sitä kysytään niin vähän, että he eivät ole ottaneet sitä valikoimiin. Nautiskelen Kitchen6:n raikkaista hedelmistä, pekonista, kokin tekemästä munakkaasta, jugurteista, myslistä, raikkaista mehuista ja lattesta. Parasta tässä aamupalaravintolassa on, että täältä lähtiessä voi napata vielä yhden latte kahvin mukaan.

Katso myös samasta paikasta 360 video jota voit käännellä ja katsella ympäriinsä.

Moottoripyöräseikkailufirma on varannut minulle noudon hotellilta. Tunnin ajomatkan jälkeen olemme saavumme Dubaista hieman toisen emiraatin, Sharjahin puolelle keskelle aavikkoa. Sinne on rakennettu mikroautorata, maastoautosafarien tukikohta ja täällä odottaa myös meidän ryhmän moottoripyörät seikkailijoita.

Meitä on lähdössä 4 hengen ryhmä. 2 opasta ja 2 asiakasta. Puemme päällemme kunnon turvavarusteet. Offroad moottoripyöräilssä ihan ehdotonta on käyttää turvakenkiä ja kunnon kypärää. Puen päälleni myös polvisuojat, kyynersuojat, olkasuojat sekä rintapanssarin. Näin kaatuminen on turvallisempaa. Oppaamme sanoo, että jos ei kaadu, niin ei ole ollut riittävän hauskaa. Jännittää hieman.

Olemme lähdössä neljän tunnin seikkailulle. En ole ennen ajanut hiekalla näin pitkää matkaa. Tunnustelen hiekkaa kädellä. Se on niin hienoa hiekkaa, kuin hienoa kevyttä sokeria joka valuu sormien välistä pois.

Lähdemme ajamaan kohti Fossil Rock -kalliota. Kalliota, jossa on fossiileja. Kallio oli ennen kokonaan paljaana, mutta nyt se on peitetty hiekalla, jotta fossiilit säilyvät paremmin. Matkan ensimmäiset puoli tuntia menee opettelussa, mutta kun vauhti lisääntyy ja tuntuma paranee, niin alan nauttia yhä enemmän ajosta ja dyyneillä surffailusta.

Hiekalla ajoa voisi verrata surffailuun, pehmeässä lumessa moottorikelkkailuun tai puuterissa lumilaudalla laskemiseen. Vauhtia pitää olla paljon, että ajosta tulee sulavaa. Ohjaaminen tapahtuu painoa siirtämällä ja kaasua vääntämällä. Dyynit ovat valtavia. Välillä kaadun pehmeään hiekkaan ja se tuntuu lähes samalta kuin kaatuisi pumpuliin. Välillä oppaamme kiihdyttää dyynin harjannetta kohti ja hyppää ilmaan. Dyyneillä pomppiminen ja kaasuttelu on yllättävän hauskaa, mutta raskasta ja haastavaa hommaa. Varovainenkin pitää olla, ettei tipahda dyynin reunalta mukkelismakkelis alas.

Katso myös 360 video jota voit käännellä sitä katsella ympäriinsä.

Saavumme Fossil Rockille. Kiipeäminen ei ole helppoa, sillä ylämäkeä pitkin ajaessa pitää vauhtia olla todella paljon, ettei vauhti hyydy hiekkaan. Ylös päästyämme nautimme näkymästä. Näkymä on huikea: aavikkoa joka puolella, edessä jyrkänne, joka vastaa laskettelurinteiden asteikolla haastavinta mustaa rinnettä. Oppaamme kertoo minulle, että lähdemme tauon jälkeen siitä alas. Luulen että hän vitsailee.
Tauon jälkeen minulle paljastuu, ettei oppaamme vitsaillutkaan alamäestä. Hän opastaa minua, että pidä vaihde ykkösellä, älä kaasuta, seiso ja pidä paino takana, niin pystyt laskettelemaan jyrkän hiekkarinteen alas. Opas lähtee alas. Seuraavaksi on minun vuoroni. Pääsen pari metriä ja kaadun. Nostan hiki hatussa prätkän pystyyn ja jatkan laskeutumista. Seuraavat 150 metriä rinteestä pysyn pystyssä ja hoksaan tekniikan. Tämähän on hauskaa! Rinne alkaa loppua, käännän lisää kaasua, laitan vaihteen isommalle ja nautin vauhdin hurmasta!

Kamelilauma tulee meitä vastaan dyynien keskellä. Hidastamme ja ohitamme toisemme ihmetellen. Kameli on yllättävän rauhallinen eläin. Kamelit jäävät taakse ja kaasuttelemme mutkitellen pitkin dyynejä eteenpäin.
Neljän tunnin seikkailun jälkeen olemme aivan puhki. Olemme ajaneet 90 kilometriä ja pitäneet neljä taukoa. Olen kaatunut 5 kertaa turvallisesti ja voin rehellisesti sanoa, että nyt olen kokenut aavikon.

Palaan hotellille. Maailman korkeimman hotellin, JW Marriot Marquis Dubain altailla on mukava rentouttaa lihaksia päivän urheilusuorituksesta. Tarjoilija tuo minulle mojiton ja herkullisen Ceasar salaatin. Nautin auringosta. Välillä pulahdan uimassa. Uima-altaan vesi on mukavan lämminta. Ajattelen: Dubai on kiva kaupunki ja aavikolla käynti kannatti.

Ilta lähestyy ja päätämme mennä hotellissamme olevaan yökerhoon katsomaan auringonlaskua. The Vault -yökerho on maailman korkeimman hotellin, JW Marriott Marquis Dubain 71 kerroksessa ja sieltä näkee upeasti auringonlaskun. Tänä iltana ei ole minimikulutusrajaa, joten yhden drinkin hinnalla voimme nauttia auringonlaskusta. Burj Khalifa ja purjehotelli Burj Al Arab näkyvät ikkunoista. Aurinko laskeutuu meren syliin värjäten taivaan sinipunaiseksi. Nautimme The Vaultin 360 näkymistä. Suosittelen vahvasti!

Seikkailu Dubaissa jatkuu. Lue minkälainen on maailman ainoa 7 tähden hotelli.

Lue myös edellinen kertomus Osa 2/5: tanssivat suihkulähteet & maailman korkein rakennus.

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä
City, Eat, TableOnline, Improve Media, Vivas, Telsu, Auto1

Kaliningrad (ven. Калининград) on satamakaupunki ja Kaliningradin alueen pääkaupunki Venäjällä. Vuoteen 1946 saakka kaupunki tunnettiin saksalaisella nimellä Königsberg.

Viime vuonna ajelin Puolasta kohti Suomea ja ajattelin, että pitäisikö käydä kysäisemässä, pääseekö Kaliningradin läpi ajamaan. Tullivirkailija kertoi, että tarvitsen viisumin ja jos sellainen on, niin sitten onnistuu. Viisumia ei saa rajalta, joten viime vuoden Kaliningradin seikkailu siirtyi tälle vuodelle. Hankin viisumin etukäteen ja suunnittelin reitin Puola Gdansk - Kaliningrad - Baltiysk - Svetlogorsk - Liettua Nida - Klaipeda.

Viisumi pitää hankkia etukäteen

Viisumin sain muutamassa viikossa Suomesta matkatoimistosta. Ensin yritin virallisesta viisumitoimistosta, mutta koska minulla ei ollut hotellia vielä varattuna eikä ajopäiviä tiedossa, niin oli helpompi hakea viisumi matkatoimistosta. Viisumi maksoi 84 euroa.

Rajanylitys

Ylitin rajan kahdesta kohtaa. Saavuin upouutta E28 tietä Grzechotki:n kohdalta Venäjälle Novoselovoon. Rajanylitysasema oli moderni ja aivan uusi. Rajan ylitys sujui mutkitta. Minua avusti venäläinen tullivirkailija, joka neuvoi kädestä pitäen miten moottoripyörän tuontitullauspaperi(transfer tullaus) pitää täyttää. Viisumi minulla oli etukäteen ja olin kolmessa vartissa rajamuodollisuuksita läpi Venäjällä, Kaliningradin alueella.

Poistuminen Venäjältä oli eri rajanylityspaikasta. Ajoin kapeaa kannasta (Curonian Split, Kuurin Kynnäs) pitkin Morskoye :stä Nidaan. Tämä rajanylitys oli perjantaina, jolloin turisteja on enemmän liikkeellä. Rajanylityspaikka oli myös pienempi ja aikaa tuhraantui puolisentoista tuntia. Mitään ongelmia ei ollut kummassakaan rajanylityksessä.

Hotelli Kaliningradista

Varasin vain pari päivää ennen Kaliningradiin saapumista hotelliksi Heliopark Kaiserhof:in, joka vaikutti Hotels.com:in ja Booking.com:in arvostelujen perusteella hyvältä hotellilta.

Hotelli oli sitä mitä luvattiin ja vielä hieman parempi. Neljän tähden hotellin hintaan (74 euroa) kuului valtava buffet aamiainen sekä spa ja saunaosaston vapaa käyttö. Saunoja hotellissa oli 5 erillistä: höyrysauna, turkkilainen sauna, suola / mineraalisauna, mieto sauna sekä kovempilöylyinen sauna. Spa -osastolla oli poreallas, hyvä uima-allas sekä allasbaari. Heliopark ylitti ainakin minun odotukseni.

Tiet

Ajoin Kaliningradin läpi moottoripyörällä. Päätiet olivat hyvässä kunnossa (ainakin kun vertaa Puolan teihin). Kävin iltalenkillä Baltiyskissä. Tie Baltiyskiin oli ruuhkainen, mutta takaisin osasin tulla vähemmän ruuhkaista kiertotietä.

Venäjällä kannattaa reissata. Oppii ymmärtämään Venäjää ja venäläisiä. Kaliningrad on kiva pieni noin Helsingin kokoinen (400 000 asukasta) kaupunki, jossa voi viettää kaupunkilomaa.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja motoristi

Alpit osaavat aina yllättää matkailijan omalla jylhyydellään. Alpit on hauska matkakohde moottoripyörällä ja autolla. Polkupyöräilijöille ja vaeltajille Alpeilla on paljon mukavia haasteita ja näköaloja.

Alpit on täynnä hyviä mutkateitä ja vuorten ylitysreittejä eli Passoja. Upeimpia näistä on kuuluisa (mutta ruuhkainen) Stelvio, Timmelsjoch sekä maksullinen tie Großglockner Hochalpenstraße.

Vinkki: älä mene suosituimpiin paikkoihin viikonloppuna!

Alpeille reissaavan kannattaa huomioida, että lähellä asuvat tulevat sinne useimmiten viikonloppuna, joten pe-su on ruuhkaa enemmän. Viikolla on enemmän tilaa.

Alpit on seikkailu. Suosittelen. Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä

Ajoimme Serbiaan Romaniasta Drobeta-Turnu Severin kaupungin läheiseltä rajanylityspaikalta. Meiltä tarkastettiin normaalin passintarkastuksen lisäksi moottoripyörän vakuutusten voimassaolo, tätä varten vakuutusyhtiöstä olimme tilanneet etukäteen green cardin.

Rajanylityksen jälkeen ajoimme Tonavan vieressä menevää tietä nro 34 kohti Mosnaa. Ajoimme ennen Mosnaa pienen ylimääräisen mukavan mutkapätkän Mirocin kautta. Tämä alkupätkä Serbiaa oli todella upea ja mieleenpainuva. Tie oli suht hyvässä kunnossa, tai keskimäärin Romaniaa paremmassa. Ajomukavuutta toi myös viileä Tonava, vuorten varjo ja metsiköt, jotka viilensivät muuten niin kuumaa (+34... +40 asteista) ajoa.

Serbia on keskellä montaa maata. Serbian naapurimaita ovat Unkari, Romania, Bulgaria, Macedonia, (Kosovo), Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovina ja Kroatia. Osa Serbiasta on vuoristossa, osa on tasaista.

Jotain outoa Serbian teissä?

Jatkoimme Mosnasta Majdanpekiin pitkin tietä 164. Tämä tie oli varsin kiva ajaa. Jotain outoa alkoi kuitenkin tuntumaan mutkissa silloin tällöin. Asfaltissa oli jotain outoa vaikka se näytti ihan kunnolliselta. Erään kaivoksen jälkeen asfaltti oli hieman mutkalla ja siinä oli syvät urat. Prätkän rengas heittelehti omituisesti. Ajattelin sen johtuvan syvistä ajourista. Vähensin vähän vauhtia ja jatkoimme muuten ajoa normaalisti.

Majdabpekistä jatkoimme kohti Kučevoa pitkin tietä 33. Erään pellon jälkeen käännyimme kohti pientä kukkulaa ja takapyöräni lähti irti tiestä mutkassa. En onneksi kaatunut. Ajattelin, että tie on varmaan liukas siitä kohtaa. Vähensin lisää vauhtia. Asfaltti näytti hyväkuntoiselta edelleen, eikä tiessä ollut yhtään paikkausjälkeä. Asfaltti näytti kyllä yllättävän vaalealta ja oudon sileältä. Parin mutkan jälkeen käännyin alamäkeen 90 asteista mutkaa. Nopeus oli ihan normaali sellaiseen mutkaan, nopeusrajoitus 90 km/h, mutkanopeus jotain alle 50. Sitten yhtäkkiä lähti eturengas alta. Ajauduin vastaantulijoiden kaistalle. Eturengas sai jostain pitoa ja sain pyörän takaisin hallintaani. Palasin omalle kaistalle ja katsoin peiliin jossa takana tuleva motoristi pyöri pitkin asfalttia. Minulla kävi tuuri, hänellä huonompi tuuri.

Serbian tie voi olla yhtä liukas kuin jäinen tie.

Olet varmasti ajanut joskus autolla mutkaan, missä on mustaa jäätä. Näkymätöntä, mutta älyttömän liukasta. Kuvittele ajavasi sellaiseen prätkällä. Niin liukas oli asfaltti tuossa mutkassa. Siinä olisi voinut vaikka laskea pulkkamäkeä.

Juttelen illalla paikallisen Serbin kanssa. Hän muuttaa syksyllä Pohjois-Ruotsiin liikunnanopettajaksi. Hän kertoo, että Serbiassa käytettiin kymmeniä vuosia sitten Jugoslavian aikakautena asfaltissa kovaa kiveä, mikä kulumisen myötä hioutuu sileäksi ja on kuin liukasta marmoria. Tie on erittäin kestävä, mutta tappavan liukas. Ole varovainen kun ajelet Serbiassa.

Guest House Baikal Topola

Yövyimme keittaassa keskellä peltoja. Guest House Baikal on saanut nimensä Venäjä suurimman järven, Baikal -järven mukaan. Hotelli oli loistava: iso uima-allas, herkullista ruokaa, hyvä aamupala ja ystävällinen henkilökunta. Mieleenpainuvaa oli, että tarjoilijalla oli vieressä englanninkielen tulkki, jotta he pystyivät palvelemaan meitä.

Topola - Valjevo - Sarajevo

Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme Serbiasta kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Tie sinne kulki Serbian Topolasta Valjevon kautta, eikä tie ollut yhtä liukas kuin idässä kulkemamme tiet 147 ja 33. Ajoimme kuitenkin varovasti ja vältyimme liukasteluilta. Tietä oli todella mukava ajaa, vaikka lämpöä oli +29.. +36 astetta. Sarajevo on onneksi ylempänä ja reitti sinne vuoristoista, näin ilmakin oli vähän viilempää.

Serbiasta jäi hyvä fiilis. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää. Liukkaat tiet jos asfaltoitaisiin kunnolla, niin tämä olisi motoristiseikkailijan unelmamaa.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

2200 kilometrin päässä on maailman kaunein autotie - Romanian Transfăgărășan. Sinne prätkällä ajaa parhaimmillaan kolmessa päivässä. Hitaasti nautiskellen ajaa kuudessa päivässä.

Maailman upeimmaksi autotieksi tituteerattu Transfagarasan rakennettiin vuonna 1970-1974. Sen rakentamisprojektissa kuoli 40 ihmistä, satoja haavoittui. Rakentamisen aikana räjäytettiin 6000000 kiloa dynamiittia.

Transfăgărășan alkaa Bascov kylästä ja kiipeää aina 2,034m korkeuteen.

Pisin tunneli tiellä on 884 metriä.

Tie on 90 km pitkä ja se on mutkainen kuin upeimmasta pelistä.

Sinne on päästävä.

Ilkka O. Lavas
motoristi ja sarjayrittäjä

Asumme tämän viikon Vierumäen Urheilukeskuksessa. Siitä lähtee hyviä teitä pyöräilijöille, prätkäilijöille, juoksijoille ja autoilijoille. Tänään aamupäivällä hyppärin KTM 990 Superduke -moottoripyöräni selkään ja kaasutin kohti Pulkkilanharjua.

Reitti: Vierumäki - Kalkkinen - Pulkkilanharju - Vierumäki

Aivan mainio reitti. Hyvää asfalttia koko matka vaikka navigaattori väittää jotain muuta. Aina ei kannata uskoa navigaattoria ja tälläkin kertaa rohkea ajaminen navin ohjeiden vastaisesti paljasti erinomaisen tien, upeaa kumpuilevaa maastoa ja mahtavia järvimaisemia.

Tässä terveiset pulkkilanharjulta:

Tässä muutamia kuvia matkan varrelta.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja motoristi

Myönnän. Minulla oli täysin vääränlainen käsitys Puolasta. Puola on iso maa ja sinne mahtuu paljon kaikkea. Varsova on erityisen upea kaupunki. Sieltä löytyy hyvää ruokaa, vanhoja upeita rakennuksia, vettä, puistoja ja modernia luksusta.

Tässä terveiset Varsovasta

Ajoin moottoripyörällä alpeille -reissulla 13:ssa maassa. Söin 20:ssä eri kaupungissa. Varsovan sapuskat olivat parhaita. Lähes täydellistä.

Täydellinen kolmen ruokalajin ateria. 15 euroa juomineen. Käsitykseni Puolasta muuttui täysin. Varsova on ihana kaupunki. Voin suositella! Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja motoristi

Olen palaamassa Alpeilta moottoripyörällä. Yksi hyvä reitti Alpeille kulkee Via Balticaa pitkin ja siitä Tatravuorille, josta Bratislavan ja Wienin kautta ajaessa Alpit ovatkin jo melkein näkömatkan päässä.

Ajoin takaisin päin Tatravuorten kautta. Tatravuodet ovat Puolan ja Slovakian rajalla. Korkein huippu Slovakian puolella on Gerlachovský štít (2 655 m) ja Puolan puolella Rysy (2 499 m). Vuorilla on myös vesipuistoa, järviä, patikointimahdollisuuksia ja tippukiviluolia.

Tässä terveiset tippukiviluolilta.

Ja tässä terveiset Puolan puolelta Zakopanesta:

Jos menet Alpeille moottoripyörällä, suosittelen ajamaan Tatravuorten kautta.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä