Useimmat meistä luulevat, että parisuhteen ja avioeron suurin juurisyy on jatkuva, äänekäs riitely.
Yhdysvaltalainen tutkija John Gottman seurasi pareja vuosikymmenten ajan ja löysi jotain riitelyä vaarallisempaa.
Kyse ei ole lainkaan äänenkorotuksesta, vaan täysin päinvastaisesta käytöksestä.
LUE LISÄÄ: Cambridgen tutkijat löysivät riitelytavan, joka ennustaa eroa lähes varmasti — tunnistatko sen?
Vuosikymmenten tutkimus paljasti yllättävän mallin
Washingtonin yliopiston tutkijaryhmä seurasi tuhansia pareja niin sanotussa rakkauslaboratoriossa.
Pareja kuvattiin keskustelemassa vaikeista ristiriidoista, ja tutkijat mittasivat samalla heidän sykettään ja stressihormonejaan.
Yksi käytösmalli erottui lopulta eron ennustearvossa muista merkeistä selvimmin.
Hiljaisuus, joka ei olekaan rauhaa
Tätä mallia kutsutaan tutkimuksessa muurautumiseksi, eli kumppani vetäytyy henkisesti kokonaan tilanteesta.
Katsekontakti katoaa, ilme jähmettyy, ja vastaukset loppuvat olennaisilta osin kokonaan.
Ulkopuolelta tilanne voi näyttää välinpitämättömyydeltä, mutta tutkijoiden mukaan kyse on jostain aivan muusta.
Selitys ei ole se, miltä se ulospäin näyttää
Gottmanin tarkkojen mittausten mukaan muurautuva kumppani on todellisuudessa kehollisesti kuormittunut.
Syke voi nousta yli sadan, ja keho siirtyy tilaan, jossa puhuminen ja vaikeiden tunteiden käsittely eivät enää onnistu yhtä aikaa.
Tutkijoiden mukaan kyse on hermoston ylikuormituksesta, ei piittaamattomuudesta tai rakkauden loppumisesta.
Yhdistelmä, joka vie suoraan kohti eroa
Vaarallisimmaksi tilanne muuttuu silloin, kun toinen osapuoli yrittää saada kontaktia ja toinen vetäytyy entistä syvemmälle kuoreensa.
Tämä toistuva kierre ennusti tutkimuksessa eroa lähes yhtä luotettavasti kuin avoin huutoriita.
Tutkijat huomasivat ilmiön korostuvan etenkin tilanteissa, joissa vaikeita ongelmia ei oltu koskaan käsitelty yhdessä loppuun asti.
Tämä ei tarkoita rakkauden puutetta
Gottmanin tutkimusryhmä korostaa, että muurautuminen ei suoraan kerro siitä, välittääkö kumppani toisesta vai ei.
Kyse on ennen kaikkea opitusta tavasta selvitä ylikuormituksesta, jota ihmistä ei ole koskaan opetettu purkamaan millään muulla tavalla.
Tämä biologinen suojareaktio erottaa ilmiön tahallisesta mykkäkoulusta, jota se tosin ulkoisesti muistuttaa.
Mitä tälle voi tehdä omassa suhteessa
Tutkijoiden suosittelema keino on yksinkertainen aikalisä, ennen kuin keskustelua yritetään jatkaa uudelleen.
Parinkymmenen minuutin rauhoittuminen riittää usein palauttamaan kyvyn kuunnella ja vastata rakentavasti.
Sen jälkeen sama keskustelu etenee tutkimusten mukaan aivan eri tavalla kuin silloin, jos se olisi jätetty kokonaan kesken.
