Päivä lasten tai lastenlasten seurassa voi tarkoittaa kaupassa käyntiä, yhteistä ruokaa ja yllättävän monta nousua sohvalta.
Tuoreessa tutkimuksessa juuri päivät, joina ihmiset viettivät tavallista enemmän aikaa nuorempien perheenjäsentensä kanssa, liittyivät sekä myönteisempiin tunteisiin että suurempaan askelmäärään.
Havainto kiinnostaa erityisesti siksi, että liikkumista ei kysytty ihmisiltä jälkikäteen, vaan sitä seurattiin ranteessa kulkeneella mittarilla.
Yhdeksän päivää paljasti eron tavalliseen arkeen
Stanfordin yliopiston Claire Growneyn ja Washington University in St. Louisin Tammy Englishin tutkimuksessa seurattiin 265:tä 23–92-vuotiasta yhdeksän päivän ajan.
Osallistujat kirjasivat päivittäin, kenen kanssa he olivat viettäneet aikaa ja miltä heistä tuntui, samalla kun ranteessa pidetty mittari seurasi askelia ja paikallaanoloa.
Tutkimus oli havainnoiva, joten tulokset kertovat saman päivän aikana näkyvistä yhteyksistä eivätkä osoita, että nuorempien sukulaisten tapaaminen itsessään aiheuttaisi muutokset.
LUE LISÄÄ: Isovanhemmat vaihtoivat lastenlapset vapaa-aikaan
Vanhempien osallistujien päivässä oli enemmän energiaa
Iäkkäämmät osallistujat kertoivat suuremmasta onnellisuudesta, innostuksesta ja jännityksestä päivinä, joina he viettivät tavallista enemmän aikaa nuorempien perheenjäsentensä seurassa.
Kyse oli siis hyvän olon energisemmästä päästä: sellaisesta tunteesta, jossa tekee mieli osallistua, puhua ja olla mukana.
Yhteys erottui erityisesti vanhemmilla osallistujilla, mikä tekee havainnosta kiinnostavan vanhempien ja isovanhempien näkökulmasta.
Illalla hyvä olo muuttui rauhaksi
Päivän päätteeksi näkyviin tuli toisenlainen yhteys, eikä se enää rajoittunut aineiston vanhempiin osallistujiin.
Nuorempien perheenjäsenten kanssa vietetty aika liittyi koko ikähaarukassa siihen, että illalla koettiin enemmän tyytyväisyyttä, rentoutta ja rauhallisuutta.
Sama yhteinen päivä saattoi siis kulkea käsi kädessä ensin innostuksen ja myöhemmin levollisemman hyvän olon kanssa.
Myös ranteessa ollut mittari huomasi eron
Tunteiden lisäksi ero näkyi jossakin hyvin konkreettisessa: askelissa.
Niinä päivinä, joina osallistujat viettivät tavallista enemmän aikaa nuorempien sukulaistensa kanssa, he ottivat enemmän askelia ja viettivät vähemmän aikaa paikallaan.
Tutkimus ei kerro, tulivatko askeleet leikkipuistossa, kauppareissulla vai siitä, että kotonakin tuli noustua tavallista useammin ylös.
Mikä tahansa seura ei näkynyt jaloissa samalla tavalla
Tutkijat vertasivat nuorempien perheenjäsenten kanssa vietettyä aikaa myös muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Muiden ihmisten tapaaminen ei liittynyt samalla tavalla suurempaan askelmäärään tai vähäisempään paikallaanoloon.
Nuoremman sukupolven kanssa vietettyyn aikaan näytti siis liittyvän jotakin erilaista liikkumisen kannalta, vaikka tutkimus ei pysty kertomaan, mistä ero tarkalleen syntyy.
Vertailukohta oli oma tavallinen päivä
Tulosta ei saatu vertaamalla vilkkaita suurperheitä yksin eläviin tai muuten erilaisia ihmisiä keskenään.
Tutkijat tarkastelivat, erosiko ihmisen päivä hänen omasta tavallisesta päivästään silloin, kun aikaa nuoremman sukupolven kanssa kertyi enemmän.
Kyse ei siis ole väitteestä, että paljon sukulaisia tapaavat olisivat muita onnellisempia, vaan siitä, että yksittäisen ihmisen omassa arjessa näkyi päiväkohtainen yhteys.
Yhteiseen päivään kertyy liikettä huomaamatta
Nuoremman sukupolven kanssa vietetyn päivän ei tarvitse sisältää kuntolenkkiä, jotta mittariin kertyy tavallista enemmän liikettä.
Yhteiseen aikaan voi kuulua ulos lähtemistä, tavaroiden hakemista, ruoanlaittoa, asioilla käymistä tai yksinkertaisesti enemmän paikasta toiseen kulkemista kuin tavallisena päivänä.
Tutkimus ei selvittänyt, mikä tekeminen lisäsi askelia, mutta ranteessa ollut mittari vahvistaa, ettei havainto perustunut vain osallistujien omaan tunteeseen aktiivisemmasta päivästä.
Hyvä seura ja liike osuivat samoille päiville
Growney ja English nostavat tutkimuksessaan esiin ajatuksen, että sukupolvien väliset suhteet voivat nivoutua arkiseen liikkeeseen ilman erillistä päätöstä lähteä kuntoilemaan.
Juuri tässä tuloksen kiinnostavuus on: merkityksellinen yhdessäolo ja fyysinen aktiivisuus eivät näyttäytyneet kahtena erillisenä asiana, vaan ne osuivat aineistossa samoille päiville.
Tavallinen päivä lapsen, lapsenlapsen tai muun nuoremman läheisen kanssa voi siis näyttää ranteessa askelina ja illalla aivan toisenlaisena jälkenä – rauhallisempana hyvänä olona.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Penkkiurheilusta löytyi yllättävä hyöty – tutkijat löysivät yhteyden masennukseen
Sosiaalinen torjunta sattuu oikeasti – aivot kokevat sen kipuna
