Yöllä kärsin taas unettomuudesta. Tuli mieleen se Marokon reissu, josta täällä olen aikaisemminkin maininnut. Pakko kertoa siitä yks tarina, joka todellakin valoittaa kulttuurieroja.
Noniin, oltiin siis äitin kanssa Marokon Agadirissa (vai mikä se nyt oli) äkkilähtömatkalla. Ekana päivänä mä paloin rakoille auringossa, nättiä!
Siellä rannalla yks marokkolainen valokuvaaja änki väkisin mein seuraa ja tarjos palvelujaan oppaana. No mutsi ja mä ollaan aina heppareissuillakin harrastettu liftareiden kyytiin ottamista, eli mikään ei kauheesti pelota, ni sovittiin sit tän kameramiehen kans et näyttää meille marokkoa.
No me vuokrattiin sitten auto ja se vei meijät kattoo tulivuorta ja maaseutua. Kaupungilla se juoksi aina poliiseja karkuun, koska siäl sai ainakin sillo viel sakot jos liikku länsimaisten naisten kanssa. Kerran se pyysi meidät johonki juhliinsa. Me sitte mentii sen kotiin, jossa istutiin silkkimatoilla ja juotiin minttuteetä. Ja muut poltti hashista. Paitsi äiti ja mä.
Ai niin ja kuunneltiin Elvistä c-kasetilta jonka joku serkku oli tuonut ruotsin matkaltaan 70-luvulta.
No äiti lähti sitten hotellille ja mä jatkoin tän porukan kanssa agadirin yöhön. Oltiin jossai paikallisessa "diskossa" jossa mä olin ainut valkoihoinen. Onneks ne nuoret naiset täs porukas sentää pukeutu länsimaiseen tyyliin eikä huntuihin. No siällä sitte kuunneltiin sellasta ujellusmusiikkia, tyylliin panhuilut tai jotai. Istuttiin silkkityynyillä lattialla, ja juotiin....minttuteetä. Ja muut poltti hashista.
No sitte eräänä päivänä tää kameramies sano haluavansa viedä meidät kotiinsa appelssiinitarhoille tutustumaan. Ja mehän lähdettiin. Ajettiin Agadirista pari tuntia johonkin. Siällä oliki vastassa aika näky. Ihan helvetisti appelssiinipuita. Mut ne kodit oli sellasia savimajoja, et hyvää päivää. Ja tän kameramiehen isällä oli 4 vaimoa ja melkosesti lapsia ja lapsen lapsia. Ja ne asui savimajoissa. Niillä lapsilla ei ollu leluja, ne oli värkänny jostai paperista jotai tolloja, joihin oli tökitty tikkuja. Jos ne ei ollu voodoo-nukkeja ne oli sitte vaa nukkeja.
No sitte meille tarjottiin lounasta. Ja meidät vietiin ainooseen talonoloiseen rakennukseen. Siällä me saatiin istua miesten kanssa samaan pöytään. Eiku siis lattialle silkkityynyjen päälle. Muut naiset istu omassa pöydässä, siis lattialla tietenkin. Ja kouskous (vai cuscus) syötiin käsin isosta vadista siinä keskellä.
No tän jälkeen kaks sellasta vanhaa huntumummoa otti mua käsistä ja raahas sellaseen pieneen savimajaan. Ja miehet vei äitin johonkin. Savimajassa mut istutettiin lattialle silkkityynyille ja mulle tarjottiin.... minttuteetä. Sitte ne alko maalaa mun käsiä ja jalkoja jollai oransilla töhnällä. Jälkeenpäin selvis et ne oli hennatatuointeja, arabialainen tyyli koristaa nainen. Madonna otti sellaset muutamaa vuotta myöhemmin, et mä olin vähän niinku trendsetter.
No olin sit istunu siällä savimajan lattialla silkkityynyllä ja juonut minttuteetä kun huntumummot maalas mun kädet ja jalat, kynnet mukaanlukien. No sitte mein äiti tupsahti sinne savimajaan ja sano: " Ne näytti mulle valkosta kamelia. Sä olet menossa naimisiin."
Mä olin hetken aikaa jonkin verran hämilläni, et ahaaaa, ei kukaan sitte mulle mitään kertonu. Tai kysyny multa mitään. Mut sellanenki selvis, et valkonen kameli on kuitenki huomattavasti arvokkaampi ku tavallinen keltanen.
Noh me sitte illalla lähdettii kameramies mukana takasin Agadiriin. Viimisenä aamuna se tuli hotellin aulaan. Toivo vielä, et sit ku tuun takasi, et voisinko tuoda hälle adidaksen verkka-asun.
Jäi kameramies ilman adidaksia. Ja vaimoa.
Mietittii sitte äitin kanssa et isälle olis kiva yllätys tulla helsinki-vantaalle vastaan pelkkää äitiä. Äiti sit lepyttelis isää, et : "Älä huoli, 16-v tyttäres pääsi hyviin naimisiin. Ja sitä paitsi, mulla on tuolla matkatavaroissa yks valkonen kameli sen tilalle."