Eräänä iltana kävellessäni baarista kotio mun seuraan lyöttäyty semmone pari vuotta nuorempi mies. Ensi töikseen se katsoi tarpeelliseksi kertoa mulle, että on yksityisyrittäjä ja omistaa omistuasunnon tästä ihan keskustasta. WAAAUUU!!!!
Joo multa pääsi purkaus, mut ei ehkä ihan semmonen jota jätkä odotti.
Alotin sit haastattelun, et minkä alan firma ja ihanko on YKSITYISyrittäjä... Nooo iskän yritys ja siinä töissä ja olikohan niitä osakkeita joku häviävän pieni vähemmistö.
No entäs se asunto, onko se tosiaan oma vai kenties pankin oma? Ja juu, pankin oli sekin.
Lisäksi enne tätä kyselyiän puhkemaista se ehti kertoa Posion mökistä ja moottorikelkkailun saloista, kyl on hianoo!!!!!
No joo, mä sitten vittuilin sille joka käänteessä mihin vaan voin, että "mites se herra YKSITYISyrittäjä ja ASUNNONomistaja tähän sanoo..."
Lähdin sitten sopivassa risteyksessä kotiopäin ihan etiketin mukaisen hyvät yöt toivotuksen jälkeen. Niin mitä tekee herra YKSITYISyrittäjä ja ASUNNONomistaja? Kaatosateessa juoksee mut kiinni. Ja toisenkin kerran.
Ei siinä auttanu ku sanoa, että eikö herra YKSITYISyrittäjä ja ASUNNONomistaja ymmärrä, ettei tällainen käytös sovi herra YKSITYISyrittäjä ja ASUNNONomistajalle. Selitykseksi sain, kuinka hän ei ole IKINÄ tavannut NÄIN suorasanaista naista, joka ei välitä materiaalista. SIIS kertakaikkiaan uskomaton tapaus olen ja täysin uniikki!!!
No lopulta se teen tarjoamisen (buahahaha, uskooks tollasta muka joku nainen vielä nykymaailmassa???) jälkeen luovutti.
Mutta siis, lyhyestä tarina kaunis: hauku mies niin pahasti kuin vaan ikinä keksit, ja TADAA: olet kiinnostava.