Kuumailmapallolento
Mun äiä sano kerra et ostais mulle kuumailmapalloajelun, jossen pelkäis nii paljo korkeita paikkoja. No mä päätin varastaa idean ja ostin sille avec lipun kuumailmapallolennolle 30v synttärilahjaks.
No päivä sitte koitti, et mein vuoro päästä lennolle. Kuumailmapallolentäjä avustajineen oli tarkoitus tavata eräällä huoltsikalla, josta sitte meidän oli tarkotus siirtyä lähtöpaikkaan, joka oli tuulista riippuvainen. Meidän tuurilla lähtöpaikkamme sijaitsi 20km kaupungin keskustasta. Mut ei se mitään, kaupunki ehkä jää näkemättä mut ONHAN tämä jännää.
Siirryttiin sitten pellolle 20 km päähän kaupungista ja kuumailmapallo revittiin esille kuljetusvaunustaan. Jokainen lennolle osallistuja sai oman tehtävän pallon esiin taittelussa ja esivalmisteluissa. JÄNNÄÄ!!
Paitsi kun. Esivalmistelut kesti varmaan 2h (no ihan ymmärrettävää turvallisuussyistä), mukaan lukien pallon lämmitys. Ja lähdön kuivaharjoittelu, sillä se laatikko jossa ihmiset killuvat, on kuumailmapallon nousetessa lappeellaan maassa, niin oli tietenkin tärkeää opetella makaamaan laatikossa oikein, ettei putoa maahan tai jotain.
No OLI se pallo suuri ja kyllähän sitä lämmitettiin. Vähän mua kyl jännitti et mitäs tästä tulee ja pyörrynks mää matkalla ylös. Ja jos tuuli vaikka kallistelee sitä ja jos osutaan sähkölankoihin tai pallo syttyy tuleen tai tai tai....
No lähdön hetki lähestyy. Pallo alkoi laajeta lämmöstä ja osallistuja juoksivat koriin omille etukäteen harjoitelluille paikoilleen. Vähän jännitti, mutta kyllähän se kori nousi nätisti pystyyn. Ja sitten lähdettiin ylös.......... 15s ja oltiin jo niin korkealla, että meitä kuvaamaan tullut äiti näytti kärpäsen paskalta. Siis 15s nousu"jännitystä". Vielä en kehdannut kysyä että tässäkö tämä nyt oli??
Olihan vielä lento edessä ja kaikki siihen liittyvä jännitys. Niinpä. Tuulihan kuljettaa sitä palloa täysin töyssyittä. Vaikka pallon lentäjä jaksoikin koko ajan hokea, ettei lentäminen ole ihan niin helppoa miltä näyttää ja vaaratilanteitakin on ja... Lisäksi lentäjällä oli maailman korvaan ottavin puhetyyli, kun se toisti kaikki lausumansa lauseet toisessa sanajärjestyksessä esim: "Aika kova pohjoistuuli, pohjoistuuli on aika kova." "Ei ole helppoa lentäminen siis lentäminen ei ole helppoa." "Piti ottaa varman päälle, varman päälle piti ottaa..."
Ai saatana. Ja ne näkymät. Metsää, metsää, metsää. OOH tuolla on talo. Sen pihalla on kahluuallas ja trampoliini. OOh tuolla on toinen talo, sen pihalla onkin vaan kahluuallas, mut naapurissa on trampoliini. Ton talon pihalla taas on iso trampoliini ja pieni kahluuallas, kun sen naapurissa on pieni trampoliini ja suuri kahluuallas. Trampoliini ja kahluuallas, kahluuallas ja trampoliini. Jipiafuckinjei.
No tunnin trampoliini/kahluuallastourin jälkeen seurasi laskeutuminen. UUH!
Kapteeni: "Siis aina on vaara, että tää kaatuu pahasti alastulossa, siis alastulossa on kaatumisen vaara." Mun ja äiän kanssa samassa loossissa (kori on siis jaettu 3 hlön loosseihin) ollut nainenkin kuiskasi, et toivottavasti koko paska edes kaatuu, kun on ollut nii vtn tylsää. No laskuvaiheessa me jo hipaistiin ennakoivasti yhtä kuusta! JEE!
Ja sitten pellolle, koko laskuvaihe kesti taas sen 15s. Kohta kori koskettaa maata "kaadu, kaadu" mä melkein rukoilin. Ja kori kolahti maahan ja se HYPÄHTI, mä vilkaisin mun vierustoveria joka rukoili mun kanssa kaatumista onnen värähdys kasvoillani, että tää tosiaan saattaa kaatua. HYPS...........ja yhden vitun hypähdyksen jälkeen kori laskeutui suoraan pystyasennossa maahan. Aivan kauhea pettymys. Olipa jännittävää.
Kuohari naamaan ja kotio.
Ai niin, nähtiin me matkalla ehkä Pääskyvuoren se torni. Jee. Ja liedon vesitorni. Toinen jee...