Blogi

Tänään tuli sätissä juttua siitä suurin pudottaja ohjelmasta. Ja esitin sitte mielipiteeni, etten oikee tajua et joku tollaseenki hakee. Menis ny esittelee läskejään alkkareissa telkkariin hikoilemaan ja syömään salaattia.

Samassa tulin maininneeks etten oikee tajua noita jotka laittaa tissikuviaan käyntikorttiinsa. Et mä en tajua mitä siinä voi olla niin ihanaa ja ylentävää, et kaiken maan sättiurpot kommentoi sitte et "on sit pantavan näköne plikka" tms ku nää naiset sen ihan varmana jo tiätää itekki.

Eli lyhyesti sanottuna multa puuttuu kokonaan toi itsensä paljastelugeeni, julkisesti sitte telkkarissa tai netissä, missä vaan.

No tästäpä sainki sitte yllättävän tuomion. Olen perseestä kotoisin oleva läski. Kateellinen telkkarissa olijoille, varsinainen reality show addikti. Ja ai niin, ikuinen opiskelija tai hyvässä lykyssä kirjastonhoitaja.

Heh. Tästä vois taas tehdä analyysiä siitä, miten ihmiset lukee omissa nurkissaan virtuaalinikkien löpinöitä sätissä ja siitä miten näitä löpinöitä tulkitaan.

Mutta asiaan. Varsinkin tää suurin pudottaja ohjelma pistää mietityttämään. Mut leimattiin jo tyhmäks, kun en tajunnu näitten ihmisten agendaa. Mutta. Mä en tajua missä nää ihmiset on ollu terveystiedon tunnilla. Jokainen sen tiätää et rasva lihottaa. Pitää liikkua enemmän ku syö. Mut ei, nää ihmiset vaan syö.

Ja siis mä olin se tyhmä? Eiks se o vähän vitun tyhmää syödä lihottavaa paskaa, vaikka housut ei enää mahdu kiinni, ei jaksa kävellä rappusia, juosta kilometriä, pippeli ei näy ku maha on tiellä, kauluspaidan napit pullottaa navan kohdalta, hiki virtaa istuessakin. Mut ei. Nää tampiot vaan menee autokaistalle heselle, ettei tarvi kävellä, ajaa invapaikalle kaupan pihalla, ettei tarvi kävellä jne.

Mitä ihmeen arvostettavaa näiden läskien elämässä on?
Et ne on sit vitun fiksuja ja cooleja kun hakee kaiken kansan arvosteltavaks hikoilemaa ku sika telkkariohjelmaan. Vai onko läskeys jo niinku alkoholismi, et ne raukat ei niinku voi sille mitään ja voivoi.
Voisko joku ystävällisesti valasta.

Se rahapalkintokaan ei pysty tyydyttää mun tiedonhimoa siitä, miks tälläseen ohjelmaan halutaan. Ei kukaan voi olla niin 25 000 - verot tarpeessa, jos jättää työnsä ja syö ku sika kuukausia enne ohjelmaa. Vai?

Ja siis läskit saa omassa rauhassaan olla läskejä. Siinä ei ole mitään vikaa. Mut jos tahtoo laihtua, olla terve jne niin mikä laittaa menemään tälläseen ohjelmaan todistamaan omaa tyhmyyttään, ettei osaa syödä eikä liikkua oikein. Tätä mä en vaan tajua.

Tulikohan jo paasattua tarpeeks. Luultavasti.
Ja nyt sit kaikki läskifanit: kommentoikaa kiitos ja auttakaa mua ymmärtämään.

Törmäsin täs joku aika sitte kantis kebabbilassa vanhaan yläasteen ja lukion aikaseen miespuoliseen kaveriini. Sillä oli vimpan päälle kauluspaidat ja pikkutakit ja reteet housut ja vyönsolki kiilsi niin, et se varmaa ajatteli et se ruskettaa samalla. Personal solarium, ei huono idea...

No kuitenni. Jätkäl oli jutut kohdallaan. Vitun kovaan ääneen kailotti, kuinka on bisnekset sujunu ja vitun lujaa menee ja muuttaa kuulemma Tukholmaan virittämään sinne bisnestä ja Turku on nii vitun piäni paikka ja hesaki aika perseestä.

Mut hänel on kyl Turun keskustas asunto, jos ei kyl tosiaanka ehdi edes käymää ku on nii kiire bisneksien paris jnejne.
No olin sit tulos eräänä päivänä ruissalosta lenkiltä ja olin jo siällä nähny sellasen ihan karseen (ei voi nainen tajuta mitä hianoa kuorma-autolla ajelussa on..) keltasen hummerin ajelevan. No kotimatkalla se sit ajo mun ohi, ja kuinka ollakkaan, tän tyypin firman logohan siinä kyljessä kiilteli.

Täs vaihees suurin osa lukijoista varmaan aattelee, et oon vaan kateellinen säälittävä paska. Tiätty kaikki saa ajatella mitä lystää, koska tiädän et ne, joiden mielipiteillä on mulle väliä tiätää, et mun sydäntä ei purista tollaset pellet lainkaan.

No niin. Tänä aamuna mä heräsin puol kuudelta ku tuli karsee yskäkohtaus. Enkä saanu enää unta. Mul o sellanen tapa et jos en saa nukuttua ni loikoilen sängyssä ja tuijotan kattoa. No sitä kattoa tuijotellessa mulle tuli miäle et kyl o elämä hianoa. Vieres rohisee äijä, jonka vertaista en ole 5 vuoteen löytänyt. Tää on mun oma koti. Ei mikään mansion tai villa, mut koti, mun koti. Mä olen saanu koulutettua itteäni suht pitkälle ottaen huomioon, et työtä ois ollu aina tarjolla, eikä ois välttis tarvinnu koulun penkillä notkua.

I love Turku. Mä en osais ikinä kuvitellakkaa et muuttaisin johki muualle. Jokiranna läheisyydes asumisessa on vaa sitä jotaki ja ei voi olla mitään hienompaa ku DBTL aikana lähtee baarista kotio, arska paistaa jo ja linnut laulaa. Paavo Nurmella asuu muuten iha sairaasti siilejä, jotka tuhisee siihen aikaan aamusta, vähäks o söpiksii?

Helsinki tukholma, ihan mikä vaan, never.

No kuitenki.
Entäs sitte tää ura? Mul o iha jees suurinpiirtei turvattu työpaikka, jossa vois tietty aina paremmin kantaa kortensa kekoon. Mut mulla onki vähä sellane asema, et parasta mitä voin antaa o myötätunto ja mielipiteitä.

Jos edes rahan takia tekis enemmä. Äh emmä jaksa. Täl hetkel talous on sillases hantis, et voin lähteä ex tempore reissuun, käydä ulkona syömässä jos haluttaa ja bilettää mieleni mukaan.

Entä uudet vaatteet? Yäk, mä vihaan shoppailua. Olenki ajatellu et jos ostais netistä sellasen postimyyntistailarihomon. Onkohan sellasia jo myytävänä? No kuitenki, sit saattas musta joku sisäinen snobi kuoriutua jos joku hakis niitä vaihtiksia sieltä rekistä ja kävis etukätee kattoos kivoimmat päältä.

Isompi koti? Miksi? En saa pidettyä tätäkään kaksiota siistinä.

Parempi auto? EI eieieiei, mä vihaan autosnobeja. Mun veli on sellainen ja nyt vasta kun se on 34v, se o tajunnu et bmw ei parannakkaan elämän laatua merkittävästi. Onneks tajus edes joskus. Jos on auto joka lähtee aamulla käymään ja vie sinne mihin tahdot, se riittää. Loput on elvistelyä.

Naimisiin? Miksi? Et voi sitte erota ja tapella taloudesta exän kanssa noin 6 vuoden kuluttua? Mä ostin ton sohvan, eiku mä, eiku mä...

Lapsia? HUH. Et tissit turpoot, maha levii, lapset rääkyy... Ei millään pahalla äitejä vastaan, siinä on vaan pakko olla jotakin elementtejä, joista mulla ei o harmainta hajua. Ehkä joskus mun sisäinen äiti nostaa päätään. Tai sit ei.

Joo no mä en oikeestaan keksi mitään maallista, joka oikeesti vois parantaa mun tämänhetkisen elämän laatua. Sairasta. Pitäs olla unelmii, tavoitteita... Mut ei.Olen kyllä ennenkin huomannut sen, et musta on jääny jotai tärkeitä rakennuspalikoita rannalle.

Jos sais vaik tän tilanteen säilymään ni se ois parasta mitä vois saada.
Ehkä se onki vaan sitten se, jota mä oikeesti tahdon.

Kuitenki sellanen pieni pelko on perseessä, et mitä jos mä havahdun 50-v ja alan surkutella kaikkea mitä en tehny... Eli näillä näkymin: en mennyt naimisiin, en tehnyt lapsia, en ollut ahne paska, en haalinut omaisuutta, en jaksanut olla uran suhteen kunnianhimoinen...

Jokainenhan on oman onnensa seppä. Kaipa mä sit 50 vuotiaana raahaudun kantis kebabbilaan kuuntelee tän alussa mainitun jepen maailmanvallotuksesta. Ehkä sitten on aikaa vielä mitata onnellisuus omalla asteikkollaan ja katsoa, mitä jää käteen.

Monet kerrat olen miettiny sitä, et jos oikeen tahtoisin, saisin varmaa paljon enemmän elämässä aikaan. No joo, vakkarisättiläiset tiätää, et sättään melkomoisesti työaikana. Välillä se vituttaa iha kympillä et on pakko roikkua sätissä. Mut toisaalta, puhelimeen vastaaminen ja laskujen lajittelu ei vaan ole älyllisesti niin haastavaa etteikö niitä tehdessä vois sitte samalla sätätä. Kun kuitenkin kaikki pakollinen tulee hoidettua, eikä noita mappihyllyjä ny ihan joka päivä jaksa pölystä pyyhkiä. Muttakun länsimaisen työmoraalin mukaisesti mun pitäs olla helvetin innovatiivinen ja tehokas työntekijä. Uusia ideoita, parannuksia vanhaan ja tehokkaita ratkasuja.. Olen laiska paska.

Entäs mun koti. Aina sekasin, aina pölynen eikä tiskit koskaan koneessa (huomaa tiskikone!). Lakanat vaihtuu helvetin harvoin. Mitä mä siällä sitte oikeen teen? Puol viis raahaudun töistä kotio, ehkä kaupan kautta ja syön pari riisipiirakkaa. Sitten sohvalle kattoo kaunarit ja emmentaali. Sitte iskeeki jo vitutus. Telkkarista tulee hyväs lykys just se saatanan ällö italiaanojenkki ruokaohjelmineen joka heiluu ja hymyilee nii teennäisesti et mul iskee silkasta vitutuksesta päänsärky. Silti mä toljotan sitä. Pitäs siivota, TAI pikemminki VOIS siivota, hakee materiaalia väikkäriin (AI NIIN en jaksanutkaan raahautua yliopistolle ilmoittautumaan jatkoon, ylläri ylläri!) joten ei tarvi sitte sitäkään.

Vois mennä lenkille, mutku olin jo edellispäivänä ja huomiseksi olen taas sopinu lenkkitreffit ni ei kait sitä ny jokapäivä voi?
Ostasko salikortin, pläääh kallista ja tylsää. Meniskö shoppailee, äh lihoin just pari kiloa, ei se ny kannata sit ku ne on poissa. Tekiskö ruokaa, äh se lihottaa. Olen laiska paska.

Entäs sitte kaverit ja sukulaiset. No ne o äkkiä käyty läpi. Kaverit mahtuu laskettaessa yhden käden sormiin. Samoin sukulaiset. Veljet on samassa työpaikassa joten niiden luo ei jaksa muuten raahautua, siinä meni 4 sukulaista joita ei jaksa mennä moikkaa. Äiti nyt o äiti, jokin siinä alkaa aina rasittaa. Istun siis kotisohvalla mieluummi. Kaverit harrastaa, yks on laivalla töissä ja yhdellä muksut. Ei jaksa niillekkään soitaa. Olen siis saamaton laiska paska. Mitä tekis? Meniskö sänkyyn ja sitte huomenna alottas IHAN UUDEN JA AKTIIVISEN elämän. Jep right.