Lainvalvojana Dodge Cityssä

Olen ollut autotehtailija ja valmistanut moottoriajoneuvolla vedettäviä rekiä - vaihtelevalla menestyksellä. Syyni epäonnistumiseen ei ollut omani vaan teollistuneen kartellimaailman. Pientä keksijää ei kukaan noteeraa missään pörssissä.

Pommit ja raketit ovat vaarallisia. Jokainen rakettipolttoaineinsinööri voi vahvistaa tietoni. En aio siis kertoa sanaakaan salaisuuksistani vaan vien ne hautaani syvään. Myös urani aseseppänä aion salata. Minulla on vieläkin 10 sormea ja molemmat silmät. Monella kollegallani asiat eivät ole näin hyvin.

Urastani lainvalvojana voin kertoakin.
Heräsin varpusten sirkutukseen ikkunani alla. Aamut olivat leutoja ennen kuin aurinko saavutti zeniitin. Tästäkin päivästä tulisi intiaanipäivä. Tai ainakin niin kuuma kuin oli tapana sanoa. Asuin hotellihuoneessa numero 2. Nousin vuoteeni reunalle istumaan ja vedin koreat bootsit jalkoihini. Yöpöydältä nostin tähden muotoisen virkamerkin ja kiinnitin sen flanelliseen paitaani sydämen kohdalle. Lanteilleni nostin Coltin valmistaman luukahvaisen kuudestilaukeavan koteloineen. Hotellin käytävällä kaikui bootsini kovista kannoista lähtevä kopina. Asteltuani aamuaurinkoisella hotellin pihalla saavuin toimipisteelleni mikä oli pääkadulta lähtevällä syrjäisellä kujalla aivan hotellia vastapäätä. Siellä oli toimistoni. Toimiston pöydällä oli lennätin ja kaksipiippuinen haulikko. Siinä tärkeimmät työkaluni. Istuin rennosti toimiston tuoliini ja nostin saappaat pöydälle. Alkoi päivän rutiinit. Otin Coltin kotelosta ja aloin puhdistaa sitä. Coltin runko kiilsi. Se ei ollut musta vaan täysin hohtavankiiltävä. Kahva oli hohtavan valkea, norsunluuta. Oli erittäin tärkeää pitää työkalut puhtaina ja kunnossa koska ne pelastivat henkiriepuni tässä villissä rosvojen kansoittamassa erämaakaupungissa.

Kas, sain lennättimellä viestin että tänne saapuisi puolen päivän jälkeen vaarallisen vangin kuljetus. Kaupunkini oli siis välietappi ja vanki yöpyisi putkassani. Siihen täytyykin valmistautua että vangin kaverit hyökkäävät asemalleni.
Vielä viimeinen tärkeä tehtävä. Otin rinnastani tähden ja kiillotin sen. Siinä luki nimeni: Wyat Earp.

-"Ari? Tule aamupalalle!"
- "tulen ihan kohta, äiti"

Nousin tuolista ja kipaisin hotellin kanttiiniin aamupalalle. Taidan lähteä kalalle tänään. Tai pyydystämään perhosia, ajattelin syödessäni maittavaa aamiaista.

(kesä 1974)