Muropaketin Mummo-Ankka

Pikkutyttönä rakentelin paljon kaikkea teknistä. Olen ollut autotehtailija, valmistanut rekiä, ja ollut lainvalvojana Dodge Cityssä. Olen ollut myös aseseppä ja rakentanut pommeja. Muutaman työkokemukseni mainitakseni ja joista jo kerroinkin. Voin siis olla aika ylpeä CV:stäni! Mutta kaikkea en ole vielä kertonut.

Kaiken rakenteluun keksijä tarvitsee taustatutkimusta. Vaikka keksimisen pitäisikin tulla ahaa eikä yhyy -elämyksenä silti keksijän pitää etsiä tietoa ja varsinkin jos keksijä ei ole ollut edes olemassa kuin n. 10 vuotta on lukeminen tärkeää. Luettavaa löytyi kirjahyllystä minkä olivat vanhempani täyttäneet tietokirjallisuudella. Olin kaiken tiedon ja taidon alkulähteillä ja juurilla. Voi kuinka jännitävää! Kirjoissa olivat kaikki tärkeät sanat aakkosjärjestyksessä!

Luin tietokirjoja availlen satunnaisesti sieltä täältä koska en voinut tietää mikä asia oli nyt se tärkein mikä minun tulisi tietää ensimmäisenä. Mistä muka olisin voinut tietää? En mistään! Vasta luettuani kaiken sieltä täältä satunnaisesti voisin tietää mikä asia oli tärkeä, mikä ei.

Eräänä päivänä kirkkaat silmäni sattuivat avaamaan kirjan G-kirjaimen kohdalta. Sana mikä tökkäsi näköelimeeni oli aivan uppo-outo. Nimittäin Giljotiini. Sanan vieressä oli tarkka kuva laitteesta mikä kuvasi tarkasti kyseistä laitetta minkä nimi nyt oli Giljotiini. Selvisipäs sekin samalla miksi laitteen nimi oli lähinnä huvittava. Sen oli rakentanut mies kenen nimi oli Guillotin. Olin tietenkin ensin aivan kauhusta kankeana saatuani tietää mihin tarkoitukseen guillotiinia tai kiljutiinia, kuten tapasin sanoa, käytettiin. Kiljuisin minäkin jos kaulani laitettaisiin tuohon! Luin sitten myöhemmin hieman niistä ihmisistä keihin sitä laitetta oli käytetty, mutta ne avasivat taas uuden oudon maailman ja en nyt halua keskittyä niin vanhoihin asioihin kun en tuntenut niitä ihmisiä. Minua kiinnosti itse laite enempi.

En kuvaile laitetta aivan tarkoituksella koska jos sanallisesti kuvailisin olisi jo kyseinen laite samassa ajassa rakennettu uudelleen. Sen sijaan voin kertoa että minulla oli kaikki rakennusaineet valmiina kiljutiinin rakentamiseen - uskokaa tai älkää. Minulla puuta ja nauloja ja vanerin pala. Vanerista saisin terävän vuolemalla ja hiomalla. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Koska en tiennyt minkä kokoinen laite oli oikeasti päätin suurentaa sen n. 20cm korkeaksi! Siitä tulisi komea kapistus!

Ahkeroituani asian parissa tunteja, päiviä, kenties viikkoja minulla oli kuin olikin toimiva kiljutiini pöydälläni. Olin ylpeä suoritteestani ja syystäkin. Olin janonnut tietoa, etsinyt tietoa ja hyödyntänyt tietoa. Nyt olin siis jopa taitava. Yksi vika laitteessani oli. Nimittäin siitä tuli aivan liian pieni ja siro. Teräkin oli niin kevyt ettei se edes sormeen sattunut. Päätin korjata jälkimmäisen vian. Kiinnitin terään lyijypainon. Sormeeni sattui kun käytin laitetta.

Jos kerran on rakentanut kiljutiinin niin sitä täytyy ehdottomasti käyttää. Koska en löytänyt mistään niin pieniä mestattavia kauloja, eikä minulla ollut tarkoituskaan kokeilla mihinkään elolliseen, päätin etsiä lelukopasta ja laatikoista. Hei, kävisikö muropaketeista löytyneet Ankkalinnalaiset? Ketä heistä rankaisisin ankarimmin kuin ketään koskaan? Mummo-Ankka sattui saamaan lyhyimmän tikun. Huono Mummon kannalta mutta saa mennä tieteen alttarille. Mummo-Ankka ei ollut tehnyt minulle mitään pahaa, voin kertoa, mutta Mummo vain sattui olemaan elastinen kumimummo niin eikun kiljutiiniin odottamaan täytäntöönpanoa. Koska Mummo oli elastinen pomppasi terä Mummosta aina. Ei toiminut kiljutiinini ei. Päätin lyödä nyrkillä terään ja NAPS - tippui Mummo-Ankan pää.

Niin päättyi yksi erä elämästäni suurenmoiseen onnistumiseen. R.I.P muropaketin Mummo-Ankka. Ei muistella pahalla!

Kuuntelen vielä Kumisen mummon muistoksi Neil Sedakan kappaleen You Mean Everything to Me

Kirjoitettaessa soi Neil Sedaka - You Mean Everything to Me