Satasta

Viikon viimeisenä työpäivänä totesin aamulla ilokseni, että työmatkani suurimmalle osalle on laitettu nopeusrajoitukseksi 100km/h. Koska 2/3 työmatkastani on isoa valtatietä, nopeusrajoituksen muuttuminen kesänopeuteen lyhentää työmatkani kestoa ihan kivasti. Tai ainakin pitäisi lyhentää.... Niinhän mä luulin.

En kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että tuolla suunnalla pappa Höpsönen, pappa Sokkonen ja pappa Unhonen, jotka riisuvat ensimmäiset pitkät kalsarit vasta, kun jäät lähtevät järvestä ja toiset vasta juhannuksena, eivät suinkaan noudata typeriä liikennemerkkejä tai keliolosuhteita märitellessään, millä nopeudella autoa milloinkin ajetaan. Ehei. Nopeudet säädellään kalenterin mukaan ja jos järvessä on jäätä, on vielä talvi. Ja kun on talvi, ajetaan talvinopeuksilla. Niinpä pappa Höpsönen, pappa Sokkonen ja pappa Unhonen ajoivat sitten siellä sitä samaa nopeutta, mitä on ajettu viimeiset puoli vuotta. Eikun. Anteeksi. Ajoivat varmuuden vuoksi tietenkin 10km/h alle sen 80km/h, ettei vaan tulis kaahattua. Tätä 70km/h ajetaan tietty aivan keskiviivan vieressä, ettei keväällä petollinen tien penkka vaan petä alla. Ja niin edelleen....

Tiedättehän. Harmaahapsinen mies 90-luvun alkupuolen tai 80-luvun japanilaisessa autossa, päässä villainen lippalakki tiukasti korvilla, silmälasit mallia Breshnev, yllä tyköistuva teryleeniverkkaritakki jostain sieltä Münchenin olympialaisten tienoolta tai vaihtoehtoisesti beige toppatakki. Pää ei käänny oikealle eikä vasemmalle joko siksi, ettei se rangan kankeuden takia todellakaan käänny tai sitten koska moista turhuutta ei katsota tarpeelliseksi koska edessä oleva tie näkyy päätä kääntämättäkin. Sivu- ja taustapeili ovat myös täysin turhia kapistuksia.

Eli edelleen kannattaa lähteä töihin ihan yhtä aikaisin kuin talvellakin, sillä sanottavaa hyötyä ei kesänopeuksiin yllämainitun vuoksi juuri ollut.