Ajamattomat

Eilen erehdyin tilaamaan soraa. Mitään kiirettä ei ollut, mutta puhelusta parisen tuntia niin sorakuski oli perille. Muuten hyvä, mutta rautakaupan jakeluautokuski ei ollut osannut ajaa kymmenen metriä leveää väylää tontille vaan oli tukkinut levynipulla tien ja puunipun täräyttänyt keskelle ainoaa paikkaa mihin sorakasetilla olisi päässyt kunnolla kippaamaan.

Onneksi sattui rautainen kuljetusalan ammattilainen sentään sorarekan rattiin ja purki juurikin niin hyvin lastinsa kun se noissa oloissa oli mahdollista. Tänään niitä sitten lapoin vaihdettuani yhteen autoon renkaat. Sorat oikeaan suuntaan, sähkökaapeli suojaputkeen ja portaiden alus tasaiseksi. Toiseen portaikkoon kaivon liitos, eristys ja soraa päälle.

Näin on sit korttitalo taas yhden pykälän lähempänä valmistumista. Ainakin pohja on nyt luja ja kuiva.

Tulisija tuotti rakentajille vaikeuksia. Tulipesän luukun saranatapin asennus oli osoittautunut ylivoimaiseksi haasteeksi. Meni siinä minullakin aikaa kun ei ollut pihtejä, luukku oli tulikuuma ja samoin tietenkin koko tulisija. Luukun kun sai jäähdytettyä vedessä niin enää tarvi varoa ettei näpit pala kehyksessä ja sit hän se meni paikalleen että napsahti vaan.

Iltapäivällä painoin auraviittoja maahan miettien mihin soppaan oikein olen itseäni työntämässä.

Yksi poni oli karkuteillä, mutta muuten päivä meni loistavasti.