Ei yhtään mielenkiintoista

Ei halusta vaan pakosta oli käytävä parissa kaupassa. Ei paljon lohduta jos on n 300 ruuvia oikeaa kokoa, mutta väärässä osoitteessa tai toisaalta kolme kiloa lihaa umpijäässä tai naurata se että päästää isänsä tekemään grillivartaista grillihiiliä. Mikä siinä palolgrillin käytössä on niin saatanan vaikeaa?

Ensimmäinen kauppa ei tuottanut yllätyksiä, mutta toisessa kaupassa kyllä erotti ketkä olivat ilmeisen varakkaina itseään pitäviä ulkopaikkakuntalaisia ainakin sen sadan kilometrin päässä kotoa.

Jos oikeasti kaupassa asioimisesta tekee itselleen ja kanssa-asiakkailleen noin suuren numeron, eikä viiden aikuisen voimin saa kaupasta kaikkea taritsemaansa tai on pakko syödä myös ne mausteeksi tarkoitetut laakerinlehdet tai puolen ostoskorillisen vuoksi täytyy soittaa kolme puhelua joista viimeinen siinä vaiheessa kun olisi aika ruveta maksamaan kannattaisi ehkä A tehdä ostoslista b jakaa se viiteen osaan ja C tajuta ennen kuin viittä aikuista, mökkivarusteita ja ostoksia aletaan tunkemaan merkin pienimään suomessa myytyyn automalliin, että viiden ihmisen voimin ostokset voisi lajitella suoraan kärrystä autoon sen mukaan minkä voi olla lopun matkaa sylissä ja mikä on syytä saada survottua kylmälaukkuun tai ainakin pois sen kenties jalkatilassa matkustavan pikkukoiran tieltä. Mitä niitä hyödyttää kauhella kiireellä survoa muoikasseihin kaupan sisällä.

Sitten niitä perkeleitä täytyy vielä neuvoa siellä kaupassa että saavat edes ostoksensa punnittua. Sen nyt vielä ymmärtää vieraalla paikkakunnalla että kauppa ei ole se kävelymatkan päässä oleva tuttu ja turvallinen.