Kivikauppa jatkuu

Tänään oli vaihteeksi kaksi vierekkäistä silmänruokatyömaata. Puolen päivän tienoilla kanniskelin naismaalarin kanssa telinettä kiitokseksi siitä kun maalausporukka siirsi yhden siirtokehotuksesta huolimatta parkkipaikalla levänneen skootterin. No ehkä olisin muutenkin mennyt naisen avuksi. Siihen sitten 2. talon asukit päälle.

Sieltä sitten kaatamaan lipputankoa pikkukiviä odotellessa. Vaikkei asiakkaan edustaja ihan NASA:n insinööri olekaan niin vähän tuli mittakaavavirhettä. Työmaalle piti siis tulla pikkukiviä koko noin 15-20 mm ja neljä nättiä pikkukiveä kokoa 50-60 cm. No pikkukivet tuli nupissa ja perävaunussa oli kuulemma neljä kiveä kokoluokaltaan 50-60 millimetriä. Että näin tänään kovan onnen kolmessatoista.

Kuorma-autokuski joutui pitkälle sairauslomalle ja kuulemma Juhannustömaan asikas on vuodepotilaana kotihoidossa. Työnteko on vaarallista jopa kotipihassa.

13 oli maineensa veroinen myös siksi että lipputankoa maahan laitettaessa betoni on näemmä ollut halpaa. Nokkelasti niin päättelin, koska traktorikaivuri ei jaksanut nostaa ympärikaivettua betonijalkaa ylös montusta . Jalassa on niin paljon massaa ettei sitä olisi tarvinnut ollenkaan upottaa maahan kotoisilla tuulilla.

Tankoa ei saanut kaadettua koska molempiin kaatosuuntiin oli kasvanut valtava (poppelin) oksisto. Tanko siis kaatui jalkoineen hallitusti toisen puun ja lämpötolpparivin väliin 45 asteen kulmaan. Sit tarvi vaan laittaa maata alle ja pyöritellä valtavaa betoniporsasta kunnes tangonnuppi osui maahan ja taistella pultit irti tangon ja jalan välistä.