Eka "ennustamani" kuolema tapahtui viikonloppuna. Ilmeisesti kuunteleminen oli riittävää myötäelämistä, koskapa minua eilen oikein kiitettiin siitä miten olen ollut tukena. Tarjouduin myös avuksi käytännön järjestelyihin, asunnon tyhjentämiseen ym. Läheisille varmasti vaikea paikka mennä jäämistöä selvittelemään.
Ikäviä juttuja tapahtuu lähipiirissä. Tarkemmin sanottuna sellaisille ihmisille, jotka ovat tärkeitä minun läheisilleni. Nimittäin näyttää pahasti siltä, että kolme kauan tuntemaani ihmistä on kuolemassa ihan päivien tai viikkojen sisällä. Jokainen omalla tahollaan sairastuneita, yksi jo pidemmän aikaa sitten ja kaksi melko nopeasti.
Nämä eivät sinänsä aiheuta minulle itselleni mitään suurempia tunteenpurkauksia, mutta joudun kyllä varmasti tukemaan surevia omaisia lähiaikoina. Mitenköhän sitä oikein osaa sanoa lohdullisia sanoja? Toivottavasti osaan edes kuunnella.
Viime yönä noin klo 3 heräsin omaan huutooni. Yritin epätoivoisesti huutaa apua, mutta sain aikaan vain hiljaista muminaa. En muista enää tarkkaan, mitä unta näin, mutta jotain helvetin ahdistavaa se oli ja jokin kävi siinä minun kimppuuni.
Inhottavia tuollaiset herätykset.
Just kun luulin, että jonkinlainen rauha olis palannu mökkiin, niin eikös toi ala taas vittuilemaan. Olen kuulemma juåppo kun meinasin juoda yhden lasin viiniä. Hohhoijaa... Noin sanoi siis henkilö, joka itse lipitti bisseä kuudesta lähtien ja oli menossa (menikin jo) baariin dokaamaan.
"No vittu hurraa", kuten eräs kirjoittelija täällä aina sanoo :D
Viime aikoina pari ihmistä on pienillä ja vähän isommillakin teoillaan osoittaneet olevansa tosi hyviä ystäviä. Tällä kertaa ei ole ollut mitään isompaa kriisiä tms. jossa asia olis tullut esille, vaan asia on tullut ilmi ihan normaalissa kanssakäymisessä. Molemmat oli vieläpä tavallaan yllättäviä tekoja.
Kiitoksia pomolleni ja yhdelle alaisistani. Tällaiset asiat tekevät elämästä helvetin hienoa. Ja kyllä, olen kiitellyt heitä ihan suoraan kasvotustenkin.
