Blogi

Olipas jännä fiilis kun käytiin kokkoa katsomassa. Humalaisia hortoili paikalla jonkin verran, tosin näin alkuillasta ei vielä kovin vahvasti päihtyneenä. Eihän sinne muuten olis lasten kanssa voinu mennäkään.

No kuitenkin, muutamat, myös seureeseemme kuuluneista, ottivat siinä olutta ja viinaakin. Etukäteen vähän mietin että miltä se minusta tuntuu. Haluaisinko ottaa hörpyn vai en? En halunnut. Ei pienintäkään kiusausta. Ainoa havainto oli, että olutpullon sihahdus avattaessa kuulosti hyvältä. Se on kaunis ääni :D Kun katsoin niitä ihmisiä, tunsin jotain vähän omituista. Ei varsinaisesti sääliä. Pikemminkin hyvää mieltä siitä, että itse pystyin nauttimaan tilanteesta ilman alkoholiakin. En tuntenut jääväni paitsi mistään.

Minua pyydettiin myös baariin tässä lähiaikoina. Sanoin että voin lähteä, lähden vaikka kuskiksi. Haluan nimittäin testata senkin, miltä tuntuu olla baarissa selvin päin. Muistikuvani aikaisemmilta kuskireissuilta kertoo, että se on hirveetä, mutta toisaalta nyt saatan saada omituista tyydytystä siitä että PYSTYN olemaan juomatta, vaikka ihan vapaaehtoisesti saatan itseni sellaiseen tilanteeseen jossa kiusaus on ilmeinen.

Mullapa ei oo huomenna krapula, teillä muilla on. LÄLLÄLLÄÄ! :-p

Ei masenna enää. Eilen illalla tapahtui jotain uskomattoman hienoa. Tuli tukea ja positiivista palautetta yllättävältä suunnalta. Sieltä mistä sitä oikeastaan eniten toivoin, mutta vähiten odotin. Kylläpä nyt jackia hymyilyttää :-)))

Minuun on ihastuttu! Nää sivut väittää, että jotkut on merkinneet minut ihastuslistalleen täällä Cityssä, vaan kun en osaa yhtään arvata kuka tai ketkä. Tulkaa ulos kaapista ja tunnustakaa! Heti! En saa nukuttua öitäni rauhassa ennen ku tämäkin mysteeri selviää.

Kiitos.