Blogi

Olen siirtänyt tarinointiani Facebookin suuntaan. Jos jotakuta kiinnostaa kuulla, mitä minulle kuuluu, voi lähestyä sähköpostitse vaikkapa osoitteeseen jakkeh@luukku.com

Laitoinpa lasteni edun omieni edelle aika isossa asiassa. Saa nähdä, seuraako tästä mitään hyvää vai ei. Onko siitä lopulta etua lapsillenikaan? Pahoin pelkään, että otin liian suuren riskin.

Harva varmaan myöntää tällaista, mutta en taida olla luonnostani kaikkein luotettavimpia ihmisiä. Olen kuitenkin vuosien mittaan tietoisesti opetellut olemaan 100%:n rehellinen ihmisiä kohtaan ja varsinkin niitä kohtaan joista todella välitän. Voi olla, että nyt olin rehellinen liian nopeasti. Kerroin mahdollisesti ohimenevän ajatukseni liian nopeasti eräälle ihmiselle ja ryssin sillä yhden kauniin mahdollisuuden.

Saa nähdä. Onneks on pää siinä kunnossa, että selviän kyllä. Harmittaa vaan se, että satutin rehellisyydelläni sellaista ihmistä, josta välitän aivan jumalattoman paljon. Ja niin ironista kuin se onkin, sain rehellisyydelläni itseni näyttämään valehtelijalta tämän hienon ihmisen silmissä :-o

Miksi satutin ihmistä, josta ihan oikeasti välitän kenties enemmän kuin kenestäkään muusta (lapsiani lukuunottamatta)? Millainen idiootti oikein olen?

Taas käänteitä elämässäni. Kerron lisää ku jotain selviää. Jotain odottamatonta ja yllättävää näyttäis taas olevan tekeillä. Se taas ei ole yllättävää :D

Oikeapa oli aavistus edellisessä merkinnässäni jonka kirjoitin.

Elämääni tulla tupsahti hyvin mielenkiintoinen ihminen. Tai eihän hän oikeastaan nyt tullut, olenhan tuntenut hänet jo pidemmän aikaa. Ei vaan kumpikaan olla toisistamme ikinä ajateltu mitään "silleen"....

Ihan viattomasti ja pelkästään kaveripohjalta lähdettiin reilu viikko sitten ulos yhdessä ja niinpä sit kävikin, että täysin ja totaalisen yllättäen joku kipinä syttyi välillämme :-)

Ei varsinaisesti seurustella vielä, mutta tapaillaan nyt ainakin ja molemmista tuntuu ainakin tällä hetkellä kivalta :)

Huonomminkin on menny ;)

Viikko sitten viikonloppuna lamppu syttyi, silmät avautuivat tai tapahtui jotain muuta klisheisellä fraasilla kuvailtavissa olevaa. Tein tilit selväksi menneisyyden, tulevaisuuden ja ennenkaikkea itseni kanssa. Hyväksyin tapahtuneet tosiasiaksi ja hyväksyin myös sen, että vaikka moni asia vituttaa, niin se ei estä minua olemasta onnellinen. Olo on varsin rauhallinen, helpottunut ja tyytyväinen. Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana kaiken oikein, eikä minun tarvitse hävetä mitään.

Tästä eteenpäin elämä on täynnä arvoituksia ja kysymysmerkkejä, mutta se ei pelota, vaan innostaa ja tuntuu mielenkiintoiselta :)

Minulla on aavistus, että jotain mukavaa odottaa minua jonkin kulman takana.

Tää haluu laastaria. Siis uusia ihmisiä elämään. Ehkä sellaisen juhannusheilan tapaisen (toki siis muinakin viikonloppuina tapaaminen mahdollista :D). Kuitenkin siis jotain pientä vipinää elämään. En ole valmis sitoutumaan mihinkään vakavaan rakkaussuhteeseen, mutta tarviin kipeästi seuraa ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia!

Surullinen mieli. Tulevaisuus vähän jopa pelottaa. Miten sitä osaa nauttia kesästäkään täysin yksin? Haluaisin kyllä nähdä ne valoisat puolet, mutta vaikealta se nyt tuntuu taas. No, jospa se tästä lähtis pikkuhiljaa sujumaan.

Ikävä vaivaa. Ikävä kaikkia. Ihmisiä. Mukavia hetkiä. Läheisyyttä. Ikävä ja kaipuu saada elämään uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Sellaisia joiden kanssa on hyvä olla.

Päivitellääs tännekin taas kuulumisia.

Työsotkut selvitetty ja selvitty "voittajana maaliin", jos tällaista ilmaisua voidaan käyttää. Sillä saralla siis kaikki hyvin.

Yksityiselämässä taas sellaista, että edessä eka kesä vissiin 16 vuoteen, kun olen täysin vapaa tekemään mitä tahansa. Mihinköhän tän vapauden nyt sitten käyttäis?

Mulla on kaksi vaihtoehtoa: Voin ajatella niin, että tuleva kesä on yhtä ja samaa paskaa, mitä viime kesäkin. Toivottomuutta ja yksinäisyyttä, surkuttelua ja voivottelua. Tai sitten voin ajatella niin, että kaikki on mahdollista, voin käyttää aikani ja energiani juuri siihen mitä haluan. Se vapaus, jota vuosien mittaan aika-ajoin kaipasin, on minulla nyt käytössäni.

Olen päättänyt ajatella jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti. Yritän ainakin, vaikka tiedän, ettei se tule olemaan joka hetki helppoa.

Vittumaista oli, joo... Kyllä tästä selvitään, mutta pitää panna taas lahjansa likoon että homma hoituu. Mutta eipähän vaivaa enää ja asia oli sisällöltään jotakuinkin sitä mitä arvelinkin.

Huomenna jotain vittumaista tiedossa. Epäilyttävän epämääräinen kutsu Helsinkiin, kiukkuisen oloisen pomon juttusille. Lyhyt palaveri, kesto vain pari tuntia. Kuulemma pakko tulla, vaikka yritin purnata vastaan. Tällaiset ei kuulosta kivalta. No, huomenna tähän aikaan tiedän enemmän.