Blogi

"Tietyistä syistä" ajattelin vaihtaa nimimerkkiäni täällä cityssä. Oon muutaman päivän yrittäny keksiä sopivaa, mutta vaikeata on. Jostain kiinnostuksenkohteistani kai se pitää kaivaa... Ideoita saa heitellä!

Nostanpa tännekin ajatuksen jota olen pyöritellyt mielessäni usein ja joka tuli vuodatettua tuonne yleiskeskustelun Filosofia-ketjuun:

Eli tekeekö ihminen KOSKAAN mitään muista kuin itsekkäistä vaikuttimista? Helppo tietysti sanoa, että rakkaittensa puolesta tekee mitä vaan, mutta mikä siinäkin on se syvin motiivi? Onko oman hyvän mielen tavoittelulla mitään tekemistä asian kanssa? Jos autat mummon kadun yli, niin miksi teet sen? Siksi että haluat auttaa? Mutta miksi haluat? Eihän ihminen voi kokea mitään muualla kuin omassa päässään. Jopa toisten auttamisen tuoma hyöty on koettavissa vain oman pään sisällä.

Olen sitä mieltä, että vilpittömimmänkin rakkauden perimmäinen tarkoitus on evoluution ihmisen aivoihin kehittämä eläimellinen itsekkyys. Sitä ei varmaan kuitenkaan kannata ihan hirveästi mielessään pitää, tai aina edes tunnustaa itselleen. Parempi on vaan pyrkiä tekemään hyvää ihan vilpittömästi.

Jonkinlainen rauhansopimus solmittu kotona. En tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta ilmeisesti toinenkin puoli väsyi olemaan aina "naama norsunvitulla" ja lupasi tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi. Jospa tää kämppä alkais kohta tuntua kodilta... vai onkohan se liikaa vaadittu, kun eihän tässä oo asuttu ku kuus vuotta? :D

Lauantaina yhden nettiyhteisön pikkujoulut. Mielenkiintoista tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Alkoholipitoista hauskanpitoa siis tiedossa. Ja ei, en karkuuta mopedia.

Lasten kasvattaminen on vaikeata. Toisaalta heille pitää asettaa tietyt rajat, mutta toisaalta yrittää kannustaa heitä kehittämään omia mielipiteitään ja tapoja toimia. Joskus kun olen väsynyt ja lapset leikkivät mielestäni vähän turhan rajuja leikkejä, ärähdän heille ja kehotan pitämään pienempää mekkalaa. Selitän jotain, että "tuossa voi sattua vahinko" tms., vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, etten jaksaisi kuunnella metelöintiä. Sitten tulee morkkis ja paikkailen tilannetta enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Luulen olevani vähän keskimääräistä tiukempi kasvattaja. Lapsilla on tarkat säännöt esim. siitä, että läksyt pitää tehdä heti koulusta tultua ja nukkumaan pitää mennä ajoissa. Lisäksi pitää kysyä lupa jos ovat lähdössä kaveriensa luo, vaikka kaveri asuisi 50 metrin päässä. Kotona täytyy olla aina tieto siitä, missä he ovat. Myös ruoka-ajat ovat hyvin säännölliset ja silloin pitää olla kotona kun on ruokailu. Toisaalta, sen verran hyvin on sujunut, etteivät lapset edes haluakaan uhmata näitä sääntöjä. Hyvin harvoin tulee ristiriitatilanteita, eikä koskaan käy niin, että he rikkoisivat tahallaan selkeätä kieltoa.

Kasvattaminen ei kuitenkaan merkitse vain rajojen asettamista ja ruoan antamista. Tässä minulla onkin parantamisen varaa. Otan itseäni ihan tietoisesti niskasta kiinni vähän väliä ja varaan aikaa lasten kanssa touhuamiseen. Keskustelen heidän kanssaan myös melko paljon. Itse asiassa on hyvin hauskaa jutella ekaluokkalaisten kanssa erilaisista asioista. Heillä on todella uniikkeja mielipiteitä ja näkökulmia asioista ja onneksi he myös uskaltavat tuoda mielipiteensä esiin. Siihen minä heitä kannustankin. Uskon näin käyttyjen minuuttien ja tuntien olevan hyvin tärkeätä aikaa. Oikeastaan paljon sen tärkeämpää tekemistä isällä ei voi olla.

Tulevan isänpäivän kunniaksi lupaan viettää enemmän laatuaikaa lasteni kanssa.

Omat huolet tuntuu vähäisiltä tämän päivän uutiset kuultuani.

Osanottoni uhrien läheisille.