Blogi

Tajusinpa juuri, että näinä päivinä tulee täyteen kymmenen vuotta siitä kun otin nettiyhteyden kotiin. Siihen aikaan yhteys toimi tietenkin puhelinmodeemin välityksellä, oliko se jotain 56k nopeudella toimiva. Yhteys maksoi muistaakseni jotain 80mk/kk ja sisälsi 1000 minuuttia nettiaikaa paikallispuhelun hinnalla ja ylimenevästä osasta piti maksaa vielä jokin muutaman pennin minuuttiveloitus.

Vuonna 2000 otin sitten tuon yhteyden mikä minulla kotona on edelleenkin, eli kahden megan kaapelimodeemin. Se muutti tietenkin täysin netin käyttöni, nopeus tuntui huikealta ja ajatus siitä, että netti voi olla auki milloin vaan samaan hintaan oli upea.

Kännykän orjuuteen jouduin jo yli 15 vuotta sitten, syksyllä vuonna -91. En tiedä miten sitä pärjäsikään ilman sitä, tuntuu että paluu aikaan ennen kännykkää olisi täysin mahdotonta. Miten työnteosta tulisi mitään jos ei olis puhelin taskussa? Miten ystäviin saisi yhteyden silloin kun haluaa jos ei olis kännykkää? Käsittämätöntä.

Nyt kun on tottunut ja jäänyt koukkuun tähän pirulliseen aina tavoitettavissa olemiseen, toivon, että pian meillä kaikilla on taskussamme laite, joka voi olla jatkuvasti nettiin yhteydessä edulliseen kiinteään hintaan. Yhteyden pitää tietenkin olla nopea ja käytettävyys jotain aivan muuta kuin nykypäivän 3G-leluissa. Meneekö siihen viisi vai kymmenen vuotta, sitä en tiedä, mutta olen varma että sellainen laite on kohta tulossa.

Onkohan mulla juominen menny vähän liiallisuuksiin? Taas viikonloppuna tuli otettua kahden päivän "setti", vaikka olin päättänyt että käyn vain perjantai-iltana baarissa. Näin on käynyt jo aika monesti. En mä missään älyttömässä kännissä ole ollut enkä mä ikinä mitään ihan älytöntä juovuksissa tee. Juominen ei ole myöskään häirinny mun töitä tai muidenkaan vastuiden hoitamista, mutta morkkis on kuitenkin melkoinen. Ja lisäks harmittaa se miten paljon rahaa menee ihan hukkaan. Taidanpa pitää pientä taukoa, tää ei oo enää kivaa. Pelkkä krapula ilman morkkista olis vielä ihan siedettävää, mutta tämä käsittämätön paha mieli on liikaa. Toisaalta hyvä että tällainen olo tulee, muuten kai sitä sekottais päänsä ja sitä myötä mahdollisesti koko elämänsä.

Tänään sain viimeinkin aikaiseksi sen mitä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Minulla on tavallaan kaksi eri levykokoelmaa. Toinen, n. 300 cd:tä on jatkuvassa käytössä ja siksi yritän pitää ne järjestyksessä. Loput 200 levyä on sellaisia joita en juurikaan kuuntele eikä niitä tarvitse järjestää muuten kuin niin, että ovat hyllyissänsä eikä pitkin pöytiä lojumassa.

Nämä ensin mainitut 300 levyä on olleet aakkosjärjestyksessä löytämisen helpottamiseksi, mutta aikaa myöten järjestys on tietenkin mennyt sekaisin. Niinpä tänään viimeinkin otin ja laitoin ne kaikki järjestykseen. Oi mitä aarteita sieltä löytyikään! Tuo on nimittäin jo sen kokoinen kokoelma, että ihan kaikkia levyjä ei välttämättä muistakaan. Jätin muutaman levyn vähän ulos hyllystä niin, että muistan palata niiden ääreen heti kun on aikaa.

Eli odottakaas vaan, Velcra, The Cult ja Marie Claire D'ubaldo. Palaan teihin vielä lähipäivinä!

"Tylsissä" kotona lojumalla vietetyissä viikonlopuissa on puolensa. Niinkuin nyt tämäkin aamu: Sais nukkua vaikka miten pitkään, mutta minäpä heräsin jo ennen kahdeksaa ihan virkeänä, keittelin rauhassa kahvit, luin lehden ja nautin laatuajasta itseni kanssa. Joka ikinen aamu nautin yhden mukillisen kahvia tuossa terassilla tupakan kera. Tänä aamuna se oli erityisen nautittava kun ei ole mihinkään kiirettä. Pakkanenkaan ei tunnu erityisen purevalta, yhdeksän astetta tuntuu miltei kesäiseltä kun on jo vähän tottunut kylmempiinkin keleihin. Elämä on ihanaa just nyt ja just tässä hetkessä. Taidanpa laittaa Moccamasterin tekemään vielä lisää kahvia ja jatkaa nautiskelua.

Eilen törmäsin kaupassa sattumalta yhteen cityn vakkarikirjoittajaan. Moikattiin ohimennen ja jos tilanne olis ollu vähän toinen, niin olisin varmaan käyny jonkun sanan vaihtamassakin. En minä tiedä mikä siinä tilanteessa niin hassua oli, mutta minua jostain syystä hymyilytti pitkään sen jälkeen :)