Blogi

Laitoinpa lasteni edun omieni edelle aika isossa asiassa. Saa nähdä, seuraako tästä mitään hyvää vai ei. Onko siitä lopulta etua lapsillenikaan? Pahoin pelkään, että otin liian suuren riskin.

Harva varmaan myöntää tällaista, mutta en taida olla luonnostani kaikkein luotettavimpia ihmisiä. Olen kuitenkin vuosien mittaan tietoisesti opetellut olemaan 100%:n rehellinen ihmisiä kohtaan ja varsinkin niitä kohtaan joista todella välitän. Voi olla, että nyt olin rehellinen liian nopeasti. Kerroin mahdollisesti ohimenevän ajatukseni liian nopeasti eräälle ihmiselle ja ryssin sillä yhden kauniin mahdollisuuden.

Saa nähdä. Onneks on pää siinä kunnossa, että selviän kyllä. Harmittaa vaan se, että satutin rehellisyydelläni sellaista ihmistä, josta välitän aivan jumalattoman paljon. Ja niin ironista kuin se onkin, sain rehellisyydelläni itseni näyttämään valehtelijalta tämän hienon ihmisen silmissä :-o

Miksi satutin ihmistä, josta ihan oikeasti välitän kenties enemmän kuin kenestäkään muusta (lapsiani lukuunottamatta)? Millainen idiootti oikein olen?

Taas käänteitä elämässäni. Kerron lisää ku jotain selviää. Jotain odottamatonta ja yllättävää näyttäis taas olevan tekeillä. Se taas ei ole yllättävää :D

Oikeapa oli aavistus edellisessä merkinnässäni jonka kirjoitin.

Elämääni tulla tupsahti hyvin mielenkiintoinen ihminen. Tai eihän hän oikeastaan nyt tullut, olenhan tuntenut hänet jo pidemmän aikaa. Ei vaan kumpikaan olla toisistamme ikinä ajateltu mitään "silleen"....

Ihan viattomasti ja pelkästään kaveripohjalta lähdettiin reilu viikko sitten ulos yhdessä ja niinpä sit kävikin, että täysin ja totaalisen yllättäen joku kipinä syttyi välillämme :-)

Ei varsinaisesti seurustella vielä, mutta tapaillaan nyt ainakin ja molemmista tuntuu ainakin tällä hetkellä kivalta :)

Huonomminkin on menny ;)