Elämässä eteenpäin

Yksi luku elämästäni on nyt lopullisesti takana. Ihan virallisestikin siis. Ens viikolla tulee päätös.

Olo vähän hämmentynyt. Vaikken kaipaakaan mitään mennyttä, niin tavallaan tunnen epäonnistuneeni. Perhe, jonka eteen niin paljon aikoinaan tein työtä, on virallisestikin historiaa.

Haikea olo, mutta toisaalta helpottunut, että asia on ihan virallisesti nyt ohi. Päätös kun syntyi kuitenkin jo ajat sitten, mutta asioita ei voi nopeuttaa.

Elämä jatkuu ja ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa tulevaisuuskin. Lapsista on vaan suuri huoli. On ilmaantunut tiettyjä vähän huolestuttavia asioita, joiden takia en pysty täysin levollisin mielin luottamaan siihen, että kaikki sujuu heidän osaltaan hyvin. Pitää pitää silmät ja korvat höröllään ja tarkkailla kaikkia aistittavissa olevia merkkejä.

Mutta siis... onhan tää ihan mielenkiintoinen tilanne. Innolla odotan mitä (ja ketä?) elämä eteeni tuo :)