Mitta tuli täyteen taas vaihteeksi. Asetin viime viikonloppuna määräajaksi eilisen, johon mennessä piti joko tulla rauha taloon tai sitten muutan jonnekin muualle. Olin koko viikon kotona puhumatta sanaakaan (itseasiassa töissä lähes koko ajan) ja annoin toisen osapuolen "miettiä rauhassa". Eilen sitten tiedustelin tilannetta ja sovimme, että puhutaan tänään.
Tänään puhuttiin: Toinen osapuoli lupasi lopettaa vittumaisuutensa ja minä lupasin olla niinkuin tähänkin asti (eihän minussa mitään vikaa tietenkään oo?!).
Tässä tilanteessa on oltu ennenkin: Muutama viikko menee varmaan ihan siedettävästi. Eletään "kämppiksinä", molemmilla oma elämä ja omat kaverit. Kahdestaan tehdään tuskin mitään kun ei oikeestaan paljo oo yhteisiä harrastuksia. Eikä viitsi edes juopotella yhdessä kun en voi sietää häntä humalassa.
Katselen vähän aikaa, mutta eroonhan tämä päätyy jossain vaiheessa. En usko, että ihmisen perusvittumainen luonne mihinkään muuttuu. Syön hatullisen käytettyjä uraanisauvoja jos olen väärässä.
2 kommenttia
Jack-72
19.10.2007 19:38
Hyvä kysymys, sonnet. Lapset tietenkin liittyy asiaan ja pitää minua paikallaan.
Enkä tällä hetkellä muuta kaipaakaan elämääni, kuin sellaisen kodin joka tuntuu kodilta. Siis sellaisen jossa hermo lepää, eikä kukaan huuda/vittuile/ole hankala.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:13
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin