Lasten kasvattaminen

Lasten kasvattaminen on vaikeata. Toisaalta heille pitää asettaa tietyt rajat, mutta toisaalta yrittää kannustaa heitä kehittämään omia mielipiteitään ja tapoja toimia. Joskus kun olen väsynyt ja lapset leikkivät mielestäni vähän turhan rajuja leikkejä, ärähdän heille ja kehotan pitämään pienempää mekkalaa. Selitän jotain, että "tuossa voi sattua vahinko" tms., vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä, etten jaksaisi kuunnella metelöintiä. Sitten tulee morkkis ja paikkailen tilannetta enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Luulen olevani vähän keskimääräistä tiukempi kasvattaja. Lapsilla on tarkat säännöt esim. siitä, että läksyt pitää tehdä heti koulusta tultua ja nukkumaan pitää mennä ajoissa. Lisäksi pitää kysyä lupa jos ovat lähdössä kaveriensa luo, vaikka kaveri asuisi 50 metrin päässä. Kotona täytyy olla aina tieto siitä, missä he ovat. Myös ruoka-ajat ovat hyvin säännölliset ja silloin pitää olla kotona kun on ruokailu. Toisaalta, sen verran hyvin on sujunut, etteivät lapset edes haluakaan uhmata näitä sääntöjä. Hyvin harvoin tulee ristiriitatilanteita, eikä koskaan käy niin, että he rikkoisivat tahallaan selkeätä kieltoa.

Kasvattaminen ei kuitenkaan merkitse vain rajojen asettamista ja ruoan antamista. Tässä minulla onkin parantamisen varaa. Otan itseäni ihan tietoisesti niskasta kiinni vähän väliä ja varaan aikaa lasten kanssa touhuamiseen. Keskustelen heidän kanssaan myös melko paljon. Itse asiassa on hyvin hauskaa jutella ekaluokkalaisten kanssa erilaisista asioista. Heillä on todella uniikkeja mielipiteitä ja näkökulmia asioista ja onneksi he myös uskaltavat tuoda mielipiteensä esiin. Siihen minä heitä kannustankin. Uskon näin käyttyjen minuuttien ja tuntien olevan hyvin tärkeätä aikaa. Oikeastaan paljon sen tärkeämpää tekemistä isällä ei voi olla.

Tulevan isänpäivän kunniaksi lupaan viettää enemmän laatuaikaa lasteni kanssa.