Niinkuin ei tässä olis vielä ollu tarpeeks!!!

Exääni olen takas kaipaillut joulun pyhinä. Tiistaina hän taas tapansa mukaan antoi vähän "toivonkipinää", olin iloisella mielellä, vaikka jo saman kymmeniä kertoja läpi käyneenä ymmärsin, ettei tähän pidä lähteä täysillä mukaan. No, sovittiin kuitenkin, että vietetään joulu yhdessä jne. Mieli oli iloinen. Vaan kuinkas kävikään? Yksin vietin jouluni, kun mun tulo peruttiin viime tipassa. En ollutkaan tervetullut.

Eikä siinä kaikki, mutta parasta/pahinta oli se, kun todellinen syy selvisi: Siellä joulua mun lasten kans viettämässä olikin uusi mies, joka on vielä mun vanha kaverini!!! Ikimuistoinen joulu tosiaan, perkele. Vittu ku osais päästää irti, lakata rakastamasta oppia vaikka vihaamaan. Ei helvetti mulla ei oo omaa elämää tätä menoo koskaan, jos en osaa unohtaa ja hylätä menneet ihanat asiat, joita niin kovasti kaipaan takaisin.

Tänään jouduin ottamaan kaksi mielialalääkettä. Oli niin paska olo, vähän sellainen paniikinomainen, ja kun lapset tuli mulle, niin pitää yrittää pitää itsensä koossa. Ei helppoa, mutta onnistuu.