Parempaan suuntaan?

Ilmeisesti lääkkeillä on joku vaikutus? Masennuslääke pitää ottaa joka ilta, se kun on sellainen hitaammin vaikuttava ja muutenkin lääkettä on otettava säännöllisesti ja kuuri lopetettava lääkärin ohjauksessa. Yleensä sitä syödään kuulemma vähintään puoli vuotta! Tarvittaessa otettavaa ahdistuslääkettä en ole tarvinnut ottaa pariin päivään. Ei oo ahistanu! Ajatus kulkee selkeämmin. Ihmissuhteetkaan eivät tunnu niin vaikeilta tai elämän mielekkyyden ratkaisevilta asioilta. Meneepä exän kanssa niin tai näin, asia on ok. Ajattelen, että asiat menevät niin kuin niiden pitääkin, onpa lopputulos sitten mikä tahansa.

Mielialan huiput on ehkä vähän tasoittuneet. Audiofiilinä voisi tilannetta verrata dynamiikan kompressointiin, vertauksen ymmärtää ken asioista jotain tietää. Joka tapauksessa en käy kovin syvällä huonoimpinakaan hetkinä, toisaalta ne ihan huippuhetketkin puuttuvat. Ei ole sellaista olotilaa, että olisin jossain mömmöissä, mutta toisaalta herkkänä ja syvästi tuntevana ihmisenä tiedän, ettei tämä ole ihan se aito minä, mikä normaalisti olen. Kuitenkin, tässä tilanteessa, näin on helpompaa. Voin luopua vähäks aikaa huipuista, jos samalla pääsen eroon järkyttävän itsetuhoisista hetkistä.

Jo nyt tuo viikko sitten kirjoittavani merkintä näyttää hurjalta. En silti poista tai piilota sitä. Tämän blogin kautta voin tavallaan seurata omaa paranemistani. Maanantaina alkaa terapia. Tällä hetkellä koko homma tuntuu hieman turhalle, mutta katsotaan mitä asiantuntijat sanovat. Nyt käsitellään asioita, joista jopa minun täytyy myöntää ymmärtäväni erittäin vähän. Siksi lienee paras vain luottaa ihmisiin, jotka tietävät ja tuntevat miten ihmismieli toimii rikki ollessaan. Itse taidan olla hieman jäävi arvoimaan omaa tilaani?