Sinkkuelämää

Muutama viikko sinkkuilua takana. Ei, en ole ollut kuin vasikka kevätlaitumella. En ole innostunut ottamaan kaikkea irti vapaudesta tehdä mitä haluaa keneltäkään kyselemättä. Melko paljon olen vaan keskittynyt laittelemaan kämppää asuttavaan kuntoon, jopa vähän sisustanutkin. Ihan kiva se alkaa jo ollakin.

Yksin asumisessa on toki hyvät puolensa. Vapaus tehdä kaikki juuri niinkuin itse haluaa, kenenkään mielipiteitä kyselemättä. Toisaalta... kaipaan jotain. Kaipaan ihmistä lähelleni. En mitään suhdetta enkä rakastumisen huumaa, vaan jotain jolle puhua, jolle kertoa arkipäivän tapahtumista ja tunteistaankin. Läheisyyttä, toisen ihmisen kosketusta. Jotakuta jonka saisi ottaa syliinsä ja vaikka olla ihan hiljaa hänen kanssaan.

Kun laittaa vaakakuppeihin plussat ja miinukset, niin tällä hetkellä tuntuu että aika tavalla nollassa ollaan. Elämä jatkuu näinkin, mutta hivenen tyhjempänä (toisaalta rauhallisempana) kuin ennen. Kavereita tietenkin on, mutta kun tämän ikäisillä ihmisillä nekin alkaa olla enemmän tai vähemmän pariutuneita ja perheellisiä, niin eihän niitäkään viitsi vaivata.

Nautin yksin olemisesta, omasta seurastani, mutta vähän enemmän toisen ihmisen läsnäoloa kaipaisin.