Blogi

Ihanaa! Tänään alkaa viimeinen työviikonloppu vähään aikaan. Jostain on mun ilo revittävä, kun tuo tuuli ja pikku sade saa tänään mut raivon partaalle. Ja mun hiukset. Kalju vois tehdä terää - harmi vaan ettei se sovi mulle laisinkaan.

Pientä iloa saa myös siitä, kun lukee noita savusaunamiittikeskusteluja. Viina vaikuttais virtaavan siellä aika hyvin :) Pientä kateuttakin on ilmassa, kun ei itse pääse tuollaiseen menoon mukaan ja noita viinamääriä kuluttamaan :)

No, pidän huomenna omat pienet miittini - minä ja muutama kaljapullo.

Niin. Ihanaa, kun on jotain, josta sanoa ihanaa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

- Lilli -

Hoksasin tänään töissä mennessäni vessaan, että käyn aina samassa vessaloossissa, vaikka kyseisessä vessassa on neljä kappaletta noita loosseja. Mikähän kumma tänkin takana on :) Jotain taikauskoa varmaan...

Hassujen tapojen orjia me kyllä ollaan. Kuten sen, että kun avaa töissä koneen, pitää käydä tsekkaamassa ensimmäiseksi Viivi ja Wagner, sen jälkeen Iltasanomien horoskooppi, sähköposti ja sen jälkeen city.

Ihmeellisenä tapana voi pitää sitäkin, että en osaa mennä ravintolaan selvin päin. Tai sitä, että laitan nykyään salaatinkastiketta melkeinpä joka ruokaan, mitä töissä syö.

Näitähän riittäis, mutta säästän teitä.

Yksi ihmeellinen tapa mulla kyllä on, josta en näytä pääsevän eroon. Liittyy miehiin ja siihen, miten suhtaudun heihin. Mutta senkin suhteen säästän teitä :)

Huomenna yritän mennä toiseen vessaan. Että edes jokin tavoistani murtuisi.

- Lilli -

Tänään tuli töistä kävellessä ja mp3-soitinta kuunnellessa kauhean hyvä olo. Aurinko paistoi vielä kivasti ja neljä astetta sai rivakasti liikkumaan. Merengue alkoi korviin tulvimaan ja teki mieli lanteita letkuttaa keskellä suojatietä. Hymyilytti.

Olisi varmaan muutama ohiajava katsonut pitkään. En kuitenkaan toteuttanut mielihaluani. Riitti kun näki sen mielessään. Muutenkin monet mielihalut on parempia, kun ne jää toteutumatta. Koska todellisuudessa, toteutuessaan ne eivät mene niin kuin haluaisi.

Joskus on vaan parempi elää toteutumattomissa hetkissä.

Mutta vieläkin hymyilyttää tuo hetki.

Milloinkohan mies on saanut mut näin hymyilemään? En edes muista. Onneksi on kuitenkin olemassa korvikkeita, tällaisia hetkiä ja joitain muitakin :)

Artikkelikin edistyi. Toinen syy hymyyn.

- Lilli -

Termejä siellä, termejä täällä. Tänään on paiskittu töitä artikkelin eteen, joka pitäisi olla jonkinlaisessa kuosissa perjantaina. Kirjoja on tullut lueskeltua ja keltaisia muistilappusia on joka paikassa. Rakenne on hahmoteltu ja joitakin asioita jo kirjoitettu muistiin.

Mutta. Mua vaivaa tyhjän paperin kammo niin sanotusti. En saa aloitettua itse kirjoittamista. Onneksi oon kuitenkin päässyt sentään eteenpäin tässä hommassa tuon lukemisen suhteen.

Kiire vaan tulee, mutta sehän nyt on mulle tyypillistä. Olen parhaimmillani, kun deadlineen on vain pikku hetki :)

Lisäksi pitäisi muokata CV:tä ja tehdä laajempi hakemus yhtä viransijaisuutta varten. Onneksi siihen on kuitenkin vielä viikko aikaa hakea. Silti - kiire tulee senkin kanssa.

Ja olisipa vielä yksi toinenkin hakemus tehtävänä :) Mitenhän nämä onkin taas kaikki kasaantuneet näille huhtikuun loppuviikoille... Onneksi on kohta vappu, että pääsee vapaalle!

Viikonloppuna olisi taas töitäkin ja siihen liittyen matkustelua. Onneksi on viimeinen tuollainen viikonloppu.

Tällaista kivaa ja kitkerää (viitaten tuohon yhteen keskusteluketjuun) tänään...

- Lilli -

Juttelin vihdoin ja viimein ohjaajani kanssa. En kauan, mutta tarpeeksi. Sain tukea ajatuksilleni ja suunnan, mihin lähteä. Ja deadlinen yhteen työhön, joten nyt on tartuttava kynään ja kirjaan :)

Miksiköhän mä olen pantannut tuota keskustelua näinkin kauan? Kun se kuitenkin aina auttaa, kun keskustelee 'viisaamman' kanssa. Nytkin olen pari viikkoa ihan turhaan itsekseni murehtinut tutkimustani. Tyhmä minä.

Eiliseen blogiin viitaten: Tänään oli uusi, parempi päivä - ainakin jollain tapaa. Lisää kiitos!

- Lilli -

Energiaa, kiitos. Tilaisin yhden rekkalastillisen energiaa. Keneltä löytyis ylimääräistä mulle annettavaksi...

Olen tänäänkin viettänyt ainakin puoli tuntia haaveillen, mitä tekisin, jos minulla olisi energiaa. Ja jos minulla olisi tahdonvoimaa enemmän kuin mitä nykyään on.

Tekisin työni ajallaan, söisin terveellisesti, kävisin ainakin kaksi kertaa viikossa kunnon lenkillä, käyttäisin stepperiäni ainakin joka toinen päivä, toteuttaisin tipattoman toukokuun, tekisin tutkimustani, lukisin teoriakirjoja, lukisin niitä romaaneja, joita olen jo pitkän aikaa halunnut ja aikonut lukea...

Mutta mä laiska vaan istun sisällä, olen koneella, kinuan muilta energiaa ja haaveilen. Hohhoijaa.

Millä tavalla pystyy tekemään radikaalin muutoksen elämäntavoissaan? Mistä oikeasti johtuu tällainen saamattomuus? Ja mihin helvettiin mun energiani on tänä keväänä kadonnut???

Onneksi huomenna on taas uusi päivä. Jospa silloin.

- Lilli -

Ei saisi valittaa... Mutta heti kun on tehnyt päätöksen töiden ja muiden vastuiden vähentämisestä, tarjotaan lisätyötä ilman että edes pyytää. Miksi tässäkään asiassa tarjonta ja kysyntä ei koskaan kohtaa oikeaan aikaan??

Ja nyt joudun taas tekemään muutoksia kevään suunnitelmiin. Yksi homma lisää, taas yksi homma pois. Varmaan maanantaina tulee taas jotain uutta, josta ei osaa/halua kieltäytyä, ja joutuu taas muokkaamaan aikataulun uusiksi. Plääh ja puuh näiden kanssa.

Nyt vain odotan, että tää työpäivä päättyy kunnolla ja pääsen kotiin korkkaamaan lauantaikaljan. Sitä ennen pitää matkustaa junalla kaks tuntia...

Mutta onneksi paistaa aurinko ja on lämmin. Sisällä silti - typerä minä :) Maailma on vielä hetken vain ja ainoastaan tässä huoneessa.

- Lilli -

Yks kaveri sanoi tuossa muutama tunti sitten, että mä oon kiroillut tänään tosi paljon. Ja mä aloin miettiä, että mistä se johtuu... Koska oikeassahan se oli - hittoa, vittua ja perkelettä taisi tulla muutaman minuutin välein.

Olin lapsena tosi paha suustani ja joskus lukion aikoihin onnistuin jo hillitsemään itseni hyvin, enkä enää pahemmin kiroillut. Tietenkin kiroilen silloin tällöin, mutta se ei ole enää ollut niin jatkuvaa, kokonaisvaltaista.

Nyt sitten näyttäisi, että suunta taas muuttuu. Tai ei se oikeasti muutu, sillä osaan kuvitella mistä tää tänhetkinen kiroilu johtuu. Mä oon vaan niin väsynyt ja kaikki painaa päälle eikä oikein mikään ole onnistunut loistavasti hetkeen, niin näiden summana mä sit kiroilen. Kun ei sitä voi koko aikaa nukkuakaan - vaikka mieli tekis - niin sitten on pidettävä itseä hereillä kiroilemalla. Ja kiroilemalla minä tyhmä myös luulen, että asiat saattaisivat parantua tai mokat hävitä.

Onneksi oon jotenkin tajunnut tän olotilani ja alkanut tekemään muutoksia sen helpottamiseksi. Moni kevään projekteista saa nyt jäädä enkä niitä tule kaipaamaan. Teen vain tarvittavat työt ja siinä se.

Ehkäpä jo ensi viikolla en enää kiroilekaan niin paljon.

- Lilli -

Maailma on kaunis paikka, ja mä vietän aikaa sisällä. Mutta kaunishan voi olla sisätilakin ja joillekin joinakin päivinä koko maailma. Tänään on ollut sellainen päivä.

Maailmani rajat ovat seinäni rajat.

Huomenna taas ihmisten ilmoille. Ja hassua, mutta se tuntuu parin päivän sisälläolon jälkeen siltä, kuin syntyisi uudelleen maailmaan. Näkee vanhat, tutut tiet ja maastot uusin silmin, aurinko on häikäisevä ja ihmiset taas kiinnostavia :)

Joillekin tällainen välillä erakko, välillä sosiaalinen -juttu sopii ja mä oon sellainen. Suosittelen muillekin. Joskus on kuitenkin hyvä olla yksin ajatuksineen ja antaa maailman pyöriä ulkona ilman sua.

Tällä tavoin tunnen hallitsevani aikaa edes jotenkin. Yksinolopäivinä näytän kiireelle kieltä :) Ja vietän tällaisen päivän vähintään kerran viikossa. Yleensä se on sunnuntai, mutta pääsiäisen takia nyt maanantai. Saapa nähdä, tuleeko tällainen päivä vielä toisen kerran tälle viikolle...

- Lilli -

Eilen tuli tosiaan oltua yhdessä tanssipaikassa viettämässä pääsiäislauantaita. Ei tosin oltu kovin kauan. Ensin ei saatu taksia millään ja sitten kun päästiin baariin, osa porukasta alkaa kinastelemaan ensimmäisen tunnin jälkeen. Pieni erimielisyys + laskuhumala = epäonnistunut ilta. Eikä ollut miehiäkään, joita metsästää :)

Tänään on sitten antaumuksella vietetty krapulapäivää. Osa on jaksanut pukea kunnon vaatteet, osa (kuten meikäläinen) on edelleen ns. yöasussa. Ihana tapa viettää päivä: syöden, laiskotellen, päiväunia ottaen ja ettei tarvitse pukea :)

Kohta taas sauna kuumaksi ja tulta takkaan. Ja suunniteltiinpa paria viinilasillistakin, kun eilisestä vielä jäi.

Rauhallista sunnuntaita!

- Lilli -