Blogi

Ollaan työ- ja opiskelukavereitten kanssa paljon pohdittu sitä, millä tavalla kukin suhtautuu erilaisiin tehtäviin, kuten tentteihin, työprojekteihin, harjoitustöihin... Omassa lähiporukassani on kahta ääripäätyyppiä.

On sellaisia, jotka varaavat tenttikirjat ajoissa itselleen, lukevat tentteihin ainakin jo kuukautta ennen tenttipäivää ja valmistautuvat muutenkin deadlineihin hyvissä ajoin. Sitten on sellaisia, jotka lukevat tenttiin pari päivää ennen tenttiä - jos siis saavat edes tentttikirjoja käsiinsä. Jos eivät, tenttiin mennään katsomaan, mitä kysytään. Jälkimmäiset eivät myöskään valmistele asioitaan hyvissä ajoin, vaan jättävät kaiken viime hetkeen.

Arvatkaa, kumpaan minä kuulun...

Lauantaina olisi 20 minuutin esitelmän pito, enkä ole edes aloittanut. Missä vika, kun olen oppinut tällaiseksi? Enkö voisi edes kerran tehdä ajoissa jotain, niin ei tarvitsisi hätäillä ja lopputuloskin olisi - ehkä - parempi? Vai jatkanko tätä tapaa jo senkin takia, että se on tuottanut aikaisemmin tulosta?

Tai ehkä mä vain haluan olla tällainen :) Enpä ainakaan stressaa liikoja.

Mutta... Ja nyt seuraa ratkaiseva kysymys... Olisinko kuitenkin parempi työssäni, jos olisin ajoissa valmistautuvaa tyyppiä?

- Lilli -

Katon juuri neloselta tulevaa Discoveryn dokkaria Nostradamuksesta, ja mua alkoi mietityttään muutama asia. Kuulemma Nostradamus kirjoittanut aikoinaan esim. kahdesta uuden maailman tornista, ja tyypin kannattajat pitävät sitä selkeänä osoituksena World Trade Centerin kahdesta pilvenpiirtäjästä ja päivästä 11.9. Miksi ihmisillä on tarve todistella tapahtuneita asioita vuosisatoja vanhoilla uskomuksilla, kirjoituksilla? Miksi kaikki suuri liittyy aina taikauskoon? Mitä se auttaa, jos pystyykin todistamaan, että joku ennen muinoin on ennustanut tapahtuman - joka sitten kuitenkin tapahtuu?! Mitä iloa siitä on, kun murhetta ja surua on jo yks valtio täynnä?

Olen kyllä joissain asioissa taikauskoinen, mutta tällaisessa tilanteessa en. Hyvähän se on nykypäivänä lukea vanhaa tekstiä ja tulkita se juuri tämän päivän tapahtumista käsin... Tottahan siinä kaikki näyttää silloin ennustetulta ja todelta.

Mun mielestä maailmassa saa olla taikauskoa, mutta sillä ei pidä perustella esim. WTC-iskun kaltaisia asioita ja tapahtumia.

- Lilli -

*toivoo, että kukaan ei ala pistelemään piikkejä näköiseeni voodoo-nukkeen*

Oon taas tänään tehnyt töitä kotona ja koneella suurimman osan päivästä. Eikä siinä vielä kaikki. Olen kirjoittanut liian monta sähköpostiviestiä, lukenut liian monta sähköpostiviestiä ja jättänyt liian moneen sähköpostiviestiin vastaamatta... Jossain vaiheessa päivää alkoi kiristämään kunnolla, kun taas joutui loggautumaan sähköpostiin ja palaamaan vanhoihin asioihin ja yrittämään keksiä uusia.

Olisin paljon onnellisempi, jos en saisi sähköpostiini näin paljon viestejä, mitä nyt saan. Myönnän, on se käteväkin juttu, mutta aina kerran kuukaudessa siihen masentuu ja sen alle hukkuu. Töiden puolesta vaan tulee liikaa noita viestejä ja niitä ei voi olla huomioimatta.

Onneksi mulla on vielä viikonlopusta jäänyttä viiniä - taidanpa ottaa lasillisen ja unohtaa puoleksi vuorokaudeksi koko sähköpostin. Ja en uhallakaan nosta maljaa sähköpostin keksijälle!

- Lilli -

Tein tänään töitä kotona. Ja teen. Olen yllättänyt itseni myönteisesti, koska oikeasti olen tehnytkin jotain :) Mutta kyllä silmiäkin nyt särkee, kun on konetta tuijottanut monta tuntia.

Kävin myös vihdoin ja viimein lääkärillä, jotta saisin selville, mikä mua on vaivannut. Ja eikös se antanut mulle sellasen pienen muoviputkilon, jossa on lusikka, mukaan ja käski täyttää sen ja viedä labraan. Jee, että mä rakastan salmonella-näytteen ottoa. Kuulemma ensin katotaan tää, sitten vasta verikokeeseen, jos on tarvetta.

Eli kun mä monen vuoden tauon jälkeen jaksan raahautua lääkärin luo, se on ihan turhaa. Elämä on.

Lähdin sitten muoviputkiloni (huom! tyhjän) kanssa ruokakauppaan ja eksyin matkalla henkalle ja maukalle. Sinne meni 50 euroa, kun löysin muutaman hameen. Joku mielenhäiriö taisi iskeä...

Ja ruokakaupasta ostin sit kaiken muun lisäksi sitä eilen kaipailemaani alkoholia viikonloppua varten. Eli nyt löytyy kaapista muutama siideri - toivottavasti ne on siellä vielä lauantainakin :)

Päivän loppusaldo: Toivoa ei oo näkynyt, tylsyyttä kylläkin.

- Lilli -

Avasin töissä koneen ja luin lehden sivuilta Kirkan kuolemasta. Yllätti jostain syystä tosi paljon ja aiheutti lievää herkistelyäkin. Tuli heti mieleen kaikki hassun ihanat biisit, joita kyseinen herra on tehnyt. Oi, muistoja.

Lisäksi työkaveri päätti piristää päivääni TagHeuerin (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) mainoksella, jossa on Brad Pitt. Mun kommentti oli, et tahdon komeamman :) Mikään ei ole siis kyllin hyvää, mutta enpä vaan tykkää pittin näköisistä miehistä... No työhuoneen seinälle se kuva kuitenkin päätyi.

Keskusteltiin myös netistä tulostettujen julkkujen kuvien käyttöoikeudesta. Jotenkin tuntuu, että turvallisin tapa on, ettei niitä käytä ollenkaan. Ja ei kannata miettiä, että mihin me niitä käytettäis :)

Olin myös luuseri ja söin jälkiruoaksi suklaaleivoksen. Mutta joskus vaan pitää antaa itselleen periksi ja herkutella, eiköstä juu.

Puhuin myös tekstien tieteellisyydestä ja vakioasemoinnista - että oli jännää.

Vielä olisi tulossa Greyn anatomia ja se uusi sarja Kujanjuoksu. Ja GA:n kanssa samaan aikaan tuleva kakkosen sarja.

Ja kaiken lisäksi mä kaipaan olutta. Eikä kaapissa ole yhtäkään. Laiha keskiviikko siis.

- Lilli -

Mukavaa, kun tällekin talvelle saa pähkäillä, mitä huomenaamulla laittaa päälle. Eli saa miettiä, minkälaiselta lumiukolta haluaa näyttää :) Pääsee vihdoin ja viimein käyttämään kunnon lapasia ja pipoja ja toppatakkia. Vaasassa kun ei ainakaan jouluun mennessä tarvinnut käyttää talvitakkia laisinkaan.

Nyt kun on talvi viimein tullut, on alkanut tekee mieli pulkkamäkeen, luistelemaan, hiihtämään, laskettelemaan, juomaan kuumaa kaakaota punaposkisena - miksei vahvempaakin, kunhan ei enää aja tai hiihdä sen jälkeen.

Mutta silti mä vain nyhjötän neljän seinän sisällä, enkä löydä itsestäni tarpeeksi energiaa edellä mainittuihin juttuihin. Luuseri minäkin.

Ja mä vielä muistan, kuinka ihana tunne se on, kun pakkanen nipistää poskesta, kun pakkassäässä urheilee ja viihtyy. No, kyllä se nipistää huomennakin töihin kävellessä - jospa siinä olisi tarpeeksi näin ensi hätään.

Saivatpa muuten lumilinnankin tehtyä tälle talvelle.

- Lilli -

Kirjoitin muutama päivä sitten, kuinka hienoa erilaisuus on. Sen jälkeen luin erään samaan tapahtumaan (josta edellinen blogimerkintänikin siis on) liittyvän kirjeen ja suoraan sanottuna menetin hermoni. Kirjeen kirjoittaja oli nähnyt ja kokenut tilanteen aivan eri tavalla kuin minä ja mielestäni myös vääristeli asioita. Ja kaikki tämä vain sen takia, että meillä on ollu tapahtumaa kohtaan hieman erilaiset asenteet.

Eli joskus erilaisuus vituttaa, saa kiroamaan, ärsyttää ja suututtaa. Mutta laittaahan se toki miettimäänkin, plussaa siitä.

Muuten kiva perjantai-ilta.

- Lilli -

On se jännä, kuinka eri tavalla ihmiset ottaa huonot uutiset/ongelmatilanteen. Tuossa pari viikkoa sitten jouduin keskelle merkillistä tapahtumaa muutaman muun ihmisen kanssa, ja voi veljet sitä reaktioiden erilaisuutta. Yks istuu hiljaa tuolissa ja vaan seuraa muiden huutoa ja mekastusta, toinen syö ja nukkuu, kolmas on yks huutajista, jolle ei mikään selitys kelpaa, neljäs kävelee ympäriinsä, viides juoksee vessassa ja valittaa paperin puutetta...

Lisäksi se puheen määrä! Kukaan ei tiedä asiasta mitään, mutta silti on paljon sanottavaa, oma mielipide pitää saada kuuluville. Joillakin ääni kohoaa jo hysteerisiin mittoihin ja joillakin puhe alkaa muistuttaa yllytyspuhetta. Joku puolestaan mutisee hiljaa omalla paikallaan.

Kyllä me ollaan mielenkiintoisia, me ihmiset. Ja onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Yhtä huutavaa kuoroa kun ei kukaan jaksaisi.

Mutta olipahan kokemus.

- Lilli -

Suomessa taas. Olipas se kiva käydä pitkästä aikaa muilla mailla vierahilla. Loma oli alkuongelmien jälkeen mahtava: aurinkoa, merta ja olutta riitti sekä mielenkiintoisia paikallisia ihmisiä ja paikkoja.

Mutta huomas kuitenkin taas sen, kuinka pieneksi maailma on käynyt. Vieraassa maassa vieras mies hokee suomeksi mitä kuuluu tai minä rakastan sinua. No, täytynee olla onnellinen, että edes joku sen sanoo :)

Rinkka on edelleen purkamatta, ja ajattelinkin sen jättää suosiolla huomiseen. Tänään vain nautin siitä, että saan nukkua omassa sängyssäni, katsoa tv:tä ja hieman cityillä. Töitä mietitään vasta maanantaina.

Ja vaikka tulinkin just takasin, uutta matkaa tekee jo mieli :) Eiku rahaa säästämään.

- Lilli -

ja mahassa on jännitystä. Pitäis vielä pakata ja hieman siivota kämppää, että kehtaa sen kaheksi viikoksi jättää yksikseen... Mun pakkaaminen on tosin sitä sun tätä; saa nähä, onko mulla aurinkolomalla talviset välihousut mukana :)

Luultavasti tuun kärsimään jonkinlaisista vieroitusoireista, koska en pääse tänne vähään aikaan. Mutta se kasvattaa luonnetta, eiköstä vaan.

Huomenna tähän aikaan pitäisi olla jo ilmassa. Ihanaa!

- Lilli -