Blogi

Vois muutamalle lähteä. Viime reissu on muistissa, nyt ei tarvii ottaa kahden päivän kankkusta.

Ei jaksais odottaa. Toivottavasti homma onnistuu. Pakko vaan odottaa puhelua, jotta homma selviää.

Ja vituiks sekin kelaus meni. No, ehkä ensvuonna.

Missä on hiljaista? Tuskin missään. Mitä hiljaisuus on?

Mulle hiljaisuus on olemista yksin mieluiten metsässä, meren rannalla. Olemista omien ajatusten kanssa, samalla kuuntelen luonnon tuottamia ääniä. Vähitellen omat ajatukset katoavat päästä, kuulen vaan äänet ympäristöstä, linnun laulua, tuulen kohinaa, kävyn tippumisen maahan. Se on mulle hiljaisuus tavallaan musiikkia parhaimmillaan.

Parasta musiikkia on sellainen missä tuntee äänen kehossa, voi koskea ääneen.

Tajunnanvirtaus.

Vähän aikaa sitten tulin himaan. Kaverilla käymäs duunin jälkeen, mukavaa nähdä näin arki-iltana. Normaalisti kaikki frendit nukkumassa. On tää oma työaika ihan perseestä. Saa nähdä kauan jaksan tätä viel. No, kaikki loppuu aikanaan. Sitten pitää kehittää jotain muuta puuhaa. Vai mitä?

Pitästä aikaa tuli nukuttu helvetin hyvin ja pitkään. Nyt on pirteä olo.

Sinne todennäköisesti menossa. Odotan innolla.

Lauantai ja sunnuntai meni toipumiseen. Eipä oo pitkään aikaan ollut kahden päivän kankkusta. Mutta kyllä se oli sen arvoista. Nyt on hyvä olo, illaks töihin. Eli paluu tylsään arkeen.

Vitun pää. Eikä oo edes buranaa.

*reps* Ja hauskaa on.
Lievä kankkunen, oli kyllä hätänen ja yllättävä ilta eilen. Näin muutamia kavereita ja tutustui yhteen hauskaan tyyppiin.