Blogi

Heinäkuukin tuli nopeemmin ku huolimaton äiti uurastaa. Kuun alku meni vielä melko reippaasti, koska oli duunia enää tuo kuun eka viikko. Oli melkosen messevää keliäkin luvassa Ruisrääkkiin, vaikken sinne ollu edes menossa. Sitten koitti se vika duuniyö. Meitä oli siellä vaan kolme jannua, kun pe-la yönä ei tuu tota tavaraa niin mahrottomasti. Paiskottii parit laatikot ja käytii tupangilla, tunnin välein. Lepposaa SIIS. Sitte iski vielä illemmalla idea, että vois vaikka selvitä pikakeitolle vielä jos oikeen koittas. Ja niin siinä kävi, että työt loppu yhdeltä. Mentii yhden lentäjäpojan kanssa mun luo armeijatyyliseen pikasuihkuun (ei yhdessä) ja siitä cityyn. Olin kaks tuntia ennen pilkkua Edisonin kaljajonossa. Siitä sitten pikavauhtia koomaa päälle ja soittelee tutuille ja tuntemattomille yöpaikkaa, ettei tarvi mittarilla ajella. Tietty yks keino ois ollu pokaa joku chicksi, mutta seki daami jolle juttelin, oli kaksinkerroin ja hädintuskin tolkuissaan. Yks vitun hyvä syy, miksei kiinnosta baarista juuri ketää muidua YLEENSÄ pokata. Suurin osa näistä kottaraisista muuttuu tenua otettuaan kotkiks ja haahkoiks. Tai jos ne ei oo jurrissa ja koitat nätisti lähestyä, niin AVOT!! Turkulaisuus oikeen otetaan pintaan ja katotaan kohteliasta herraa ku halpaa makkaraa. Tai sitten katseesta voi nähdä ajatukset; ”Ootsä jannu väärällä lääkityksellä, mulle saa tulla puhuun baarissa?!!”

Olen jo pidemmän aikaa tehny ”tutkimusta” turkulaisten neitojen käyttäytymisestä baarissa ja vähän muuallakin. Yllättävää, tämä ei juurikaan koske muualta muuttaneita. Yks päivä aloin laskee, että vaikka mulla suurin osa kavereista naisia, niin ei taida yksikään olla alun perin Turusta. Eikä muuten ihme, nämä emännät leikkii prinsessaa baarissa ja vähän muuallakin, eikä niihin oikeen voi tai EDES halua tutustua! Sitä istutaan esim. baarissa pöydässä tuulenhalkoja kohti kattoa, eikä sillon todellakaan sovi miesten lähestyä. Ne istuu pöydässään ku arvotaulut seinällä. Kattoo saa muttei kauheesti koskee!! Sitten luodaan helvetillinen Kiinanmuuri ympärille, ettei kukaan vaan pääse koskaan tylyttään. Jos mies yrittää vähän vinkata silmää flirtillä, tai tekee rohkeen vedon ja tulee jutteleen  VIKATIKKI!. Nämä neidot ottaa sen heti yrityksenä päästä pitsikankaan sisäpuolelle tai säälittävänä iskuyrityksenä. Mutta mitäpä naiset Turun, jos vähän relaisitte, voisitte saada vaikka mukavaa juttuseuraa baari-illaksi ja ehkä pari herrasmiesmäisesti tarjottua drinksua. Aina ei tarvi olla naama norsunvitulla ja olettaa pahinta, meitä gentlemannejakin kun vielä on olemassa. Varmasti naisille täällä Åbossa tuottaa kaikista eniten vaikeuksia alotteenteko. Se on vissiin niin helvetin vaikeeta hymyillä, vinkata silmää, näyttää käsimerkkiä tai jopa mennä jutteleen miehelle juottolassa. Minäkin kun liikun suurimmaks osaks yksin, niin mua on helppo lähestyä. Mut ei, kilpi kiinni ja vetäydytään omaan kuoreensa! On tietty sitten kokemuksia niistäkin, jotka on tullu jubaan. Yleensä ne vaan sattuu oleen vapaalla Kupittaan myssyparantolasta, ja niiden alotus on luokkaa: ”Kun mä täytin 14, smurffit teki lumiukon mein pihalle, eikä päästäny mua leikkeihinsä. Siitä asti mä oon ollu vakavasti tasapainoton. Mä oon muuten Mira ja mä syön masennuslääkkeitä”!! Kerran yks lortto tuijotti allekirjottanutta 10 minsaa baaritiskillä. Rohkaistuin ja kysyin ystävällisesti: ”MITÄ???” Se vaan vastas: ”Eiku mietin tossa vaan, että miltä maailma näyttää rillien takaa……”

Oon joskus myös kuullu, että jossain treffipalstalla nämä Turun hempukat mainostaa kovaan ääneen; ”en etsi pinnallista miestä blaablaablaa”, mutta jos herralla on vaikka väärän värinen paita kuvassa niin, BYEBYE (ja et oo mun tyyppiä)! Sitten porataan kavereille miten ollaan sinkkuja vanhojapiikoja; YLLÄRIPYLÄRI!
Oiskohan näillä Åbon naurettavilla hameenkantotelineillä omassa itsetunnossa vikaa ja helvetin pahasti. Ne jotka jo tuuppaa siellä kokonaista herneenversoo nenäänsä, voin sanoo että tämä ei ole yksin mun oma mielipide. Mä olen se joka uskaltaa sen ääneen kirjottaa! Mikähän mahtas olla syy näiden neitojen mentalivajaukseen? Oiskohan ne ollu niin köyhästä perheestä, ettei barbille ollu varaa ostaa vaatteita ja sitten ne on nähny neljätoista kesäseks asti sen täydellisen kumilelun vartalon. Sitten ku oma on hitusen erilainen eikä sovellu yhteiskunnan luoman paineen alla siihen ihannemuottiin. Ohan se ihan perkelettä omistaa pienet rinnat, isot perse, eikä oo edes pinkkiä Corvettee jolla kompensoida tota vajavaisuutta! Vähemmästäkin ego ja sisäinen kiltti turkulainen saa kamalan kolauksen. Tuskaa korventaa vielä tieto, että ainoo ystävä on homo-sisustaja Tomppa, jossa on enemmän naista ku sussa ikinä ja joka on saanu enemmän miestä kun tuut ite koskaan saamaan. Sitten nämä kuningattaret esittää tavatessaan pikapsykologia, ne kykenee viidessä minuutissa sanoon, että kuka niiden tyyppiä on ja kuka ei…ELI EI KUKAAN! Vitut sanon minä, varsinki entisenä todella ujona poitsuna. Mä en tiedä kuinka itsestään selviä nämä huuhkajat on, mutta allekirjoittaneesta ei todellista minää saa selville ihan viidessä minuutissa, ei edes päivässä. Näin myös haluisin ajatella muistakin, ellei sitten ole todella tylsä persoona. Ehkä mussa on sitten liikaa joillekki tapauksille.
Tässä vaiheessa on varmaan syytä ottaa myöski puheeks asia, josta miehiä syytetään; keskustelemattomuudesta suhteen päättyessä! Kevään/kesän mittaan tapasin pari kiintoisaa tapausta, jotka ei ole osannu keskustella, vaan kaikki päättyny tekstariin. Juu, M&M varmasti tietää kenestä puhutaan. Ei uskois, että Turussa on vielä 26v lapsellisia naisia! Tai sitten on näitä tapauksia, jotka on päästään vialla. Esitetään fiksua, mutta se on kaukana todellisuudesta. Ainoo koulu, jota on käyty, on autokoulu, sekin reputtaen. Sitten sitä omaa pahaa oloo puretaan muihin. Oma puolustuskeino on diagnosoida muita typerillä väitteillä, vaikka itessä esiintyy narsismia ja psykoottisuutta.
No mutta, onneks ei tarvi lähtee kun 200km Hesaan, niin on asiat eri tavalla. Kuhan stondaat baaritiskillä tai vaikka kaupan jonossa, kohta on jonkun märkä kieli sun korvassa, neidot hymyilee takas hymyyn eikä näytä ”haista minä vittu”**-ilmettä!

No se siitä aiheesta, ei ne kuitenkaan ota opikseen.
Kun duunit oli loppu, alko oleen taas komiaa hellettä. Hengailin hetken Turussa, shoppailin leffoja ja muuta mukavaa. Löysin eräästä trendikenkäliikkeestä kolme paria komeita vaaleita kenkiä, sellasia vapaa-ajan tossuja. Marssin sisään ja kysyin myyjältä tuttuun tapaan; ”Löytyykö miestenkenkiä?” Myyjä tais olla niin pahasti provikoiden perään, kun sen keuhkoputkesta asti lähti kimakka Mikki- ääni; ”Juu tietty löytyy!” Mä olin tohkeissani ja annoin mammalle selvän merkin ostohalukkuudesta; ”Näistä kolmesta parista, alkaen numerosta 47, kaikki tänne!”
Tädillä pyöri silmämunat pallossa ku hedelmäpelissä ja änkyttäen se sopersi jotain, joka kuulosti tältä; ”eeeee…eiii meillä sellasia ole!” Mä sanoin, et; ”Nyt perkele hoidat tuon astmas kuntoon ja lopetat valehtelun; just sanoit teillä olevan miestenkenkiä!”
Tulilanka palo jo siinä vaiheessa pahasti. Sitten se provikkansa menettäny ihmisraunio alko esittelee mulle muita kenkiä, lähinnä mustia ja joista löytyy 45 ja 46 numerot. Sokka lähti siinä vaiheessa, en tiedä miten olin muka antanu ymmärtää, että mulle sopis joku saatanan tonttutossu. Tai edes se, että mua kiinnostas mustat kaneetit, olinhan aiemmin osottanu tädille liikkeen kaikki VAALEET kengät. Sanoin ystävällisesti vielä, että kiinnostaa VAIN vaaleet. Eikö tää perkeleen latvaroso palveluhenkilö kanna mulle mustia alamittasten kenkiä sylikaupalla. Mä sanoin sille tähtimyyjälle, et; ”mä meen tonne tein naapuriliikkeeseen”! Sinne se jäi hymähteleen mun perään, mut mullehan ei vittuilla!

Turhaan kulutin tossusta pohjaa, viereisessä liikkeessä oli valikoimaa vielä vähemmän. Ne neuvo sentään siellä siirtymään Myllyyn, jossa ois isompi valikoima. Myllyyn siis, MUTTA EI JUMALAUTA! Siellä oli varmaan tän ekan liikkeen mummun sisko töissä. Se hikoili ku Tom Jones kuulleessaan mun kengännumeron. Ja sama laulu taas, tääkin täti (ilmeisesti kuuro) alko tyrkyttää mulle alamittasten mustaa nahkajalkinetta. Mistä nämä tällaset myyjät löytyy, ihan taatusti Kelan uudelleenkoulutettavaa porukkaa!. Eipä oo vielä koskaan kännyä ostettaessa tyrkytetty leivänpaahdinta tai autoo ostettaessa kauhakuormaajaa!

Tollasen kaupunkiseikkailun jälkeen kaipasin chillailua ja vaihdoin taas hetkeks maisemaa landelle, siellä rentoutuu eikä tarvi herneneniä kauheesti katella. Sitä rentoutuu kummasti ihan vaan chillaillen. Harmiks/onneks ei edes duunipaikkoja oo kauheesti tarjolla, ainakaan heinäkuussa. Otin siis vaan taas loman kannalta!

** ILMEISESTI MELKO KÄYTETTY ILMAISU KOUVOLASSA!

Lomailu katkes hetkeks, kun eräs hyvä ystävä Kipakka kaipas seuraa roadtripille Hämeenlinnaan. Ja mähän oon aina mukana (kaikkee pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja omaa mummoo, ruumiskin käy jos se on vielä vähän lämmin!).
Se oli eräs kaunis keskiviikkopäivä. Mutta mähän otin jo pohjaa tuolle tulevalle reisulle tiistaina, Edisonissa tietty. Kipahan sitten haki mut valmiiks Naantaliin tuolla amerikan ihmeellisellä raudalla Edistä. Aamulla siis lähes 100%:n varmuudella ylös (ei mahanesteet, vaan minä),ulos ja olutkauppaan. Haettiin vielä Jardeträkki kyytiin ja bändi oli koossa. Jarpen kanssa maisteltiin olutta ja kateltiin kuumia maisemia. Lopulta oltiin Hlinnassa ja löydettiin vielä tuo perkeleen huoltoliikekkin. Ja kaikki tämä pelkän umpion takia. Ihan ku vittu Turussa ei osattas sellasta takuuna vaihtaa. No sama se mulle..kun on LOMA! Vartti venattiin ja homma oli valmis. Ajettiin keskustaan ja suoraan olusille. Näin lähellä tota kuppilaa kenkäliikkeen ja päätin mennä koittaan onnee, ja se löyty helpommin ku Turuuust! En nyt siis tarkota, että pokasin tuon hehkeen myyjän, vaan löysin ne kauan etsityt miestenkengät. Kertalaakista ja sellaset, jotka sopii. Tähänki vois laittaa mainosta, että VITTU turkulaiset kauppiaat; Ottakaa mallistoonne ne oikeet miestenkengät. Siis numerot, jotka lähtee 47:stä eteenpäin!!!!
Sitten lähettiinki ajaan takas koti-Turkuun. Tällä kertaa kierrettiin toista kautta ja ajettiin oikeen lande-Loimaan kautta. Siellä otettiin pikavisiitti Handeliin ja matka Turkkuseen. Kävästii vaihtaa mun kledjut Vakkella, haettiin pitkätukka-Jussi ja mentiin Kipakalle Nådendaliin maisteleen väkijuomia. Siellä oli oikeen bilemeininki, kun porukka lisäänty enempiki..tällä kertaa ei kirjaimellisesti. Eli siis armeijassa kuultu termi ”hakata pissivehkeitä yhteen”, ei tällä kertaa toteutunukkaan. Puoleltaöin allekirjoittanut tilas suharin pihaan, ja läks Turkuun pubiin. Muut jäi vielä sosialisoimaan keskenään Naantaliin. Löysinpä vielä tieni karaokekuningattarien esiintymispaikkaan, Silveriin ja siitä sitten pikaluritusten kautta kebulle ja yökylään…olympialaiset jatkukoon ;)!

Siinä sitten torstai chillattiin kokaten, mutta perjantaina sitten taas oltiin vauhdissa poitsujen kanssa Silverissä pelaamassa keppipalloo! Jannut oli jo melko hyvässä, mä vasta noviisina alottelin. Pelattiin muutamat pelit ja tuli siinä lähteissä joku blondikin halaileen ja tyrkyttään numeroonsa. Me ei niistä välitetty, vaan jatkettiin Rentoon, jossa oliki vanhoja duunikavereita. Juominen ylty myrskyn lailla mut ei haitannu. Osa jo lähti virittään bändille jatkoja Katin luo, mä poistuin Edisoniin yhdelle. Kun tulin takas, piti mennä tälle yhdelle ns. kaverille yöks (kun oli pelkkä T-paita päällä, helvetillinen viima ja vettä sato), mutta mulle sanottii ettei sinne kannata tulla/mennä kun jo melkeen nukkumassaki oltiin. Ajattelin että siellä joku mies. Iski paniikki, taksijonoki oli nälkävuotta pidempi. No sitten muistin Katin ja jatkot. Sinne passas hyvin mennä. Ja mitä mä näinkään kun tulin sisään, tämä ns. kaveri heiluuki kyseisessä mestassa. Thats it, mä paiskasin oven kii ja jonotin sateessa ja kylmässä viimassa mittaria. Olinhan mä sitte varmaan puol kuus himassa hiukan vittuuntuneena! Siitä seuras jonkinasteinen mökötyssessio, en puhunu edes itelleni viikkoon!
No, seuraavalla viikolla sitten piti lähtee landelle yhden aamuisen keppipallosession jälkeen. Kelihän oli mitä mahtavin, enkä raaskinu. Kaveritki oli jo jokipaatissa, joten liityin seuraan laivanupotukseen! Päivän mittaan billeet kasvo tolkuttomiks, meidän laivan pöydässä oli varmaan 15 ihmistä ja niistäki pari mun ”pokaamia” ventovieraita! Paatista ku lähdettiin, niin osa oli käyny kuulemma Bankissa tekemässä pienen noston ja osa oli Edisonin kautta menny El Gringoon (Jep, älkää kysykö miks)! Siellä sitte ollaan taatusti Jarpen kanssa haastettu lontoota yön timojen, hispaanojen ja edellä mainittujen ”ryhmien” suurien mieslihasten perässäjuoksevien turkugimmojen kanssa! Tuolta seurue on jatkanu Skodaan***, josta ollaan melkeen lennetty ulos. Ja tämä vaan siks kun rakas koordinaattorimme puras allekirjoittanutta habaan, niin että siitä saa kuukauden päästä vielä legovalun tehtyä! No, ei lennetty vaan käveltii ulos. Ja siitä sitten laulaan KaraÅkee Silveriin. Aika hatara vika filmitallenne mun päässä on, kun meidän teinin kanssa ollaan tanssittu hitaita jonkun laulaessa Arja Havakan Lokkia! Siitä sitte olen minäkin (kuten eräs muukin) siirtynyt koordinaattorin kämpälle nauttimaan yöllisestä mieliteosta..nukkumisesta!
Torstai oli sitten lämmin päivä ja ihan liian arvokas tuhlattavaks, joten tenua vaan…yksin jossain. Pitää varmaan kirjottaa kuten Vuorinen; EI MUISTIKUVIA!
Mutta kun päästiin perjantaille, oli tiedossa yhdet tuparit..vaan 8kk jälkijunassa. Niitä olis viettämässä vaan mä ja vanhat työkaverimuidut ellen keksis jotain. ja keksinhän mä, aveckutsu kun oli. Pyysin pikku-Jussin mukaan, sillä kun alko lomakin. Mulla oli vaan hirvee jälkijäristys edellisistä päivistä, eikä ois oikeen napannu. Mutta luvattu mikä luvattu. Hain alkosta kivan punkkupullon tuliaisiks ja menin odottaa Jussia Alvariin. Mikolta baarissa tilasin jotain kevyttä olutta..tolkuttomaan närästykseen. Sellasta sainkin, vaikkei sekään uponnu! Juotiin oluemme ja jatkettiin matkaa Käsityöläiskadulle. Haettii Salesta olutta ja minä närästykseen piimää sekä mustikkakeittoo!
Siinä se ilta meni napostellen varovasti, varovasti litkien olutta ja lopulta piimää vodkalla ja vodkaa mustikkakeitolla! Ei se viina noussu sitten kuitenkaa! Lähettii jatkaan Rentoon. Siellä taas tilasin närästykseen helpotusta, sain Jekun ja Moskovan muulin. Ei noussu. Join lisää, ei noussu vieläkään. No, ei ihme mutta sitten alko mein väki väsyyn. Porukka lähti hissukseen himaan ja yllättäen mä jäin yksin tai melkeen. Jossain kottaraisten pöydässä istuin. Hyppäsin jo vikaan dösään ja olin tuomiokirkolla, kun mulle ilmotettiin optiosta keskustayöpymiseen. Otin tarjouksen kuten kuuluu, hyppäsin dösästä ja matkasin Ediin. Join pari, noudin siellä lojuneet kamani ja pilkun jälkeen Eijan kaupunkiasunnolle Tuomiokirkon viereen ;)! Noutaja tuli nopeesti ja 95 kg lihaa sammahti melko nopeesti! Aamulla olo oli sellanen, et kroppa kaipas 5 litraa vissyä! Onneks Eija heitti mun kotii ja tyhjensin S-marketin vissypotuista!
Nyt oliki aika lähtee relaan landelle ja siellä sitten vietin reilun viikon…oli rento juomaton fiilis. Olin vaa kokkaillu ja chillaillu.
Mutta aina lopulta iskee se isomman cityn kaipuu ja tällä kertaa se iski siellä kuun loppuvaiheessa kun DBTL oli jo hyvin käynnistyny. Keli oli torstaina komee ja mä suuntasin iltasella suoraan jokipaattiin. Ihmisiä oli ku Hong Kongissa. Join pari bissee ja suuntasin Vakkelle. Tämäkin kuukausi oli nähty!

*** NYKYÄÄN ERI NIMELLÄ,JOUTU VAIHTAA NIMENSÄ KOSKA AUTOMERKIN EDUSTAJAT VETÄS JALKAPALLON NENÄÄNSÄ!

Niin se tuli kesäkuun eka päivä ja sunnuntai, ilman krapulaa. Silti sydän hakkas ku mustasukkanen äijä muijaansa ja hikoilin ku heteromies homosaunassa. Illalla alkais duunit kello 19 reikäleipä uudessa mestassa, ja mulla oli vielä tämä orastava flunssa.
Tällä egolla menin vielä hiukan myöhässä, pari minuuttia vaan mutta silti. Sain jonkinlaiset työkledjut, koska ilmasto oli jääkaappi. Heti alkuun huomasin, että duunikaverit on todella lepposia..ja nuoria. Tällanen vanha paarmaki otettiin vastaan todella hyvin. Eikä muuten ollu ainottakaa vanhaa kurppaa, joka ois puhunu selän takana paskaa. No, huumorihan oli kuten varastohommissa kuuluu ollakki. Aikamoista suunsoittoohan se oli. Ihmeesti siellä olikin samannimisiä heppuja töissä ainaki siinä ”makkarakopissa”, jossa mäkin painoin meneen. Siis suurin osa niistä oli ”vitun homoja” ;)! Tuntu ettei ekana päivänä juuri aika kulunu vaikka olihan homma kivaa, mutta vaan työkavereiden takia. Homman pysty kevyesti hoitaan, jos vaan osas laskee seitsemään ja hiukan tavata. No, eihän kaikki totakaan osannu mutta ne olikin sitten niitä urpoja, jotka ei oo lapsena saanu tarpeeks tissiä ja huomioo tai sitten on tenavana haisteltu liikaa ponnekaasuja sillan alla! Tarkkikselta suoraan vaan tonne ja ainoo sosiaalinen taito on änkytys!
Homma alko yön tunteina sujuun, hiukan vaan oli vaikee muistaa heti alkuun, että missä minkäkin kaupan lava sijaitsi. Homma oliki melko fyysistä ja tennareista kulu pohja jo yhdessä illassa, kun tuli käveltyä sikin sokin ja melko paljon. Töiden jälkeen sain kyydin, mutta enpäs mennykkää kotiin vaan yökylään…onneks, sillä eihän kukan noista poikasista ois uskaltanu kuskata mua Vakkelle. Joskus neljän maissa olin käyny suihkussa ja otin yhden ansaitun oluen…eikä vittu se uni sitten tullukkaa, sen verran adrenaliini ja testosteroni juoksi suonissa. Aamulla heräsin….rättiväsyneenä ja jatkoin unia, flunssa vieläki rasitti eikä taatusti auttanu se asia, että olen helvetin iglussa duunissa! Jatkoin unia ja päivällä soitin työnjohdolle pitäväni hiukan vapaata..maanantain, muuten ei flunssa taltu.
Siinähän se työnteko sitten suju kesäkuun alun ja homma alko luistaan kepeesti. Sainpahan muutaman hyvän kaverinkin. Kalle ja Hannu oli ykköstyyppejä…ja Kosovon oma albaani Retze, joiden kanssa läppä lensi eikä tylsää ollu lainkaan. Retze oli ykkösjannu,kieli ei oikeen sujunu paitsi ne ; ”Vittu, Saatana,Perkele,Homo,Apina sekä EI SE HUONO OLE” , suju kun vettä vaan tarvittaessa. Retzep kuskas mua myös ajoittain kotiin,kun en ollu keskustaan menossa. Oudolla kaverilla oli outo harrastus; ajaa yöllä poliiseilta salaa kortitta. Mutta kotiin aina päästiin ja sekään ei ollu huono! Retzepalla oli myös paljon hyviä mielipiteitä..esim Kosovolainen koira ei edes söis suomalaista lihaa. Tämän Kosovon ASEEN, ERÄN ja KEBABIN toimitusjohtajan mielestä suomalainen safka on paskaa ja verot syvältä mannen hanurista! Ja siitähän riemu alko, kun tämä metropoliitti herra näki naudan kokonaisen kylkimotin ja huusi hallin täydeltä; ”täähän on ku 60v naisen *i*lu. Mä kysyin että; ”Mistäs tämä 25v heppu sen tietää?”. Retze vastas vaan; ”EI SE HUONO OO!”
No olihan siellä varastolla sitten outoo hiihtäjääkin joka ladulle. Ja Oliha siellä hameväkeekin, vaan eri ”osastolla”. Eikä ollu hassumpaa kissaa ollenkaan. Harmi ku niillä oli talvirotsit päällä, muutenhan ne ois kulkenu pitkät päällä tai mopontulpat jöpöttäen…jo pelkästään siitä ilosta kun näkivät tällasen leijan liitelevän pitkin varastoo! Kysyin jätkiltä kerran yhden nimee, sanoin et se on kauheen tutunnäkönen. Ja siitäkös riemu alko ja se huhu, että mä oon pannu sitä muidua. Olisinkin…ei sekään ois ollu huono! Ja yks varaston keräilijädaameista näki mut pariin otteeseen, ja katto kaukaa niin märällä katseella, et mun korva kastu 5 metriä kaukaa! Kaikkee ei voi saada, ja tälläki kertaa sen tipun jäi kokematta skorpparin yliajo!

Sitten tuliki juhannusviikko, poijaat sillä jo hiukan etukäteen pelottelikin. Ja niin siinä kävi, ilmat oli komeet  possun persettä ja kantturan kylkee tuli valmistajilta sellasta kyytiä, että näin märkiä unia lankkupihvistä, ryynäristä ja 20 sentin suomivihanneksesta viikon ennen ja jälkeen Jussin!

No, onneks oli ihan kivasti vapaata Juhannuksena, et pääsi vähän huilaan noista pilipalijobeista. Mutta..taaskaan ei mitään plääniä, joten päätettiin ystävä (ehkä) kanssa mennä Naantaliin siskonsa paatille ottaan keittoo ja rillaan! Kävästii jo torstaina kattoo mestat ja viemää vähän tavaroita etukäteen. Mä siinä samalla sitten jo juhlistin parilla ketterällä alkanutta Jussia. Istuttii hetki siinä jollassa ja lähettii Turkkusee, ja mä tietty poikien kanssa Laituriin olusille. Siitä katteleen ihmiset Rentoon. No sieltähän tuli sitten pokattua joku kauppakassi, tai siis…se kauppakassi tai oikeestaan vaan lyhyt nainen (<160cm) pokas mut mukaansa mieskaverinsa kera. Oltiin kait lyöty pöydässä joku rahaton veto siitä, kumpi juoksee satasen nopeemmin Paavo Nurmella….ALASTI! No lähdettävähän se oli, koska mä otan aina haasteet vastaan, enhän muuten vois naistenkaan kanssa seukata/hengata! Siitä sitten tallustettiin Nurmelle ja kesävaatteet narikkaan. Sitten päässä soikin Kummelin biisi; ”munasillaan,munasillaan…kohta kaikki on munasillaan!” Juoksu lähti päin pildee jo heti alkuunsa. Mä tein siis Lasse Virenit alkuunsa, mutta en kyllä ihan sitten voittanu kuitenkaan…olin kuitenki loistava kakkonen. No,releet ylle ja jatkoille oli lähdettävä..tosin vaan kahdestaan tän hukkapätkän kanssa. Siinä sitten hetki talon lonkeroo naamaan ja hiukan evästä. Sitten alkoki kesäolympialaiset kuukauden etuajassa. Aamusta sain frendin hakeen mut veks ja taas alko kauppareisun jälkeen hillitön hauskanpito. Tosin mä halusin hiukan tuunata tätä meidän ideaa, en halunnu paatille, koska joku ois taatusit hukkunu…vaikka vaan siihen satama-altaaseen. Joten päätettiin vetää bileet tämän tytyn kaupunkiasuntoon. Siellä sitten tintattiin kahdestaan…vähän kokattiin salaattiaki, ja tulihan sitten eräs pariskuntakin meitä viihdyttään. Piti baariinki lähtee mutta ku vierakset läks, kello oli sulkemisaika!
Se oli tutilullaan kunnes kello oli sen verran, että yks tölkinsihahdus oli sallittua. Eli aamu alko taas suomilaisella aamupalalla. Tällä kertaa ei tyydytty salaattiin, olihan meillä grillikin jäänteenä tuolta edelliseltä suunnitelmalta. Ja kah ku ei ollu partsia, me viritettiin se kapistus keittiöön. Mä keittiömestarina paiston tusinan piffiä, litkin olusta ja välillä surffasin netissä suurta tyydytystä tuottavalla nettisivustolla…Nimittäin naamaraamatussa!
Iltasella taas oli suunniltemana poistua nautintolafkaan, vaan tällä kertaa tuliki isompi poppoo visiitille. Ja kun tämä seurue poistu, juottolat oli ollu kiinni jo tovin. No, nukkumatin kanssa hetken neuvoteltuamme päädyimme hänen ehdotukseensa. Heräsin aamulla, oli heikko olo ja mieli teki kotiin..sillä työt odottas illalla. Sain vielä työnjohtajalta viestin aamupäivällä ”Töihin sitten 19.00”! Minä helvetin vempulana se mua oikeen piti ;)?!?!
Sain onneks kyydin kotiin, otin päikät ja mietin miten tuskaa töissä tulis oleen. Sitte iski se kolmen päivän patouma synnittömästä juhlasta ja muutenki haureudettomasta viikosta. Onneks oli plan B ja eräs lupas miellyttää mua (ja mä sitä) ettei ihan ite tarvinnu. Reppu kuosiin siis ja keskustaan. Laitoin viestin töihin, että saavun myöhässä…koska ”juutuin ruuhkaan”! Ja hyvä ruuhka olikin. olin vaan 1,5 töistä myöhässä mutta sitäkin tehokkaampana. Pojat ihmetteli, että miksi laatikko lähtee Kivisen kourasta ku anoppi veneestä…keskellä aavaa! Jussista selvittiin..mutta sitten Mr Kalle otti hatkat duunista…alko vituttaan. No HassuHande vielä oli mestoilla ja Retze uhkaili lopareilla. Ja niinhän se sitten teki, Kosovon Lord of the war irtautti ittensä palveluksesta viikko Juhannuksesta. Sillon mullaki tuli se fiilis, kaikki hyvät tyypit ja kuskit oli lähteny, seuraavaks ois mun fiilis. Soitin päällikölle ja anoin armoa. Lupasin tosin olla armelias ja jatkaa Ruisrääkkään asti. Tuli helpottava olo, sillä en ollu käyttäny aivojani kuukauteen…enkä oikeestaan edes tuhonnu niiden pikku solusia. Kesäkuu läheni kivasti lopppuaan, kuten mun palveluskin tuossa lihansyöjän paratiisissa!

ps. Jos jonkulla on levoton anoppi, hyysäävä emäntä tai asutte Vakkella (kuten allekirjoittanut), Retzepin mukaan Khalasnikovin saa viidellä huntilla!

Kuten yleensäkki, kevät tulee ja menee niin nopeesti, ettei tällaset vanhat densot edes huomaa. Niin kävi siis nytkin. Aloin tosissani tai ainaki puolittain ettiin jobia. Se vaan kun on, suoraansanoen niin vittumaista puuhaa, niin oli aina pidettävä välipäiviä. Ja kun ei landella tullu oikeen tota keittookaan kiskottua, koska tää on niin kauhee mesta että. Puolivälissä sain kutsun työhastatteluunki. Varastohommia olis kuulemma tarjolla ja pääsin sinne. Homma alkais heti kesäkuun alusta..ja yöduunina.
Muutamana päivänä sain sitten kutsun hautausmaallekkin kiviä potk..asentaan ja mähän olen niissä hommissa AINA mukana! Helvetti että se on rankkaa..varsinki ku asennetaan noin 100 v vanhoja hautalaitteita, jotka jonkun ökyn suku on kalliilla aikoinaan laittanu. Kivet on 3 metriä pitkiä ja fiksut voi laskee, että ne PAINAA! Vaikka ois prkl 4 äijää kärrynkahvassa, niin kivi liikkuu hitaasti. Sitten tällanen kesähessu laitetaan kaivaan niille asennusmonttua, niin perkele. Kahdeksan tuntia tuntuu, varsinki niillä helteillä, kolmeltä päivältä. Eikä asiaa auta että kanttorit ja piispat tulee sisätiloista vittuilemaan; "onkos se kivi painavaki..?" Tai asiakkaat tulee kattelee asennusta ja voivoottelee vieressä, että; "Näyttää se ihan helpolta..mitäs tollanen kivi mahtaa painaa?" Sitte perään, ennen ku vastaat niin ne vastaa sun puolesta; "lähemmäs sata kiloo varmasti...!"! Ja ku pyhällä maalla ei auta kiroilla ja haistatella, varsinka jumalan sanansaattajille ja muutenki pyhille miehille. Sekin taitelijan näkönen asiakas, luurangon näkönen heppu vielä laskee noin paljo päin vittua, niin jo ois tehny mieli sanoo jotain nasevaa, kuten; ”vitun läänintaiteilija, ota toi baskeri päästä niin painat 10 kertaa vähemmän ku toi 200 kilonen kivimöhkäle..!”
No noiden kiviasennuspäivien jälkeen oli tunnetusti taas saunaa juomineen tarjolla. Isäntäväellä kun on perversiona keräillä saunoja. Siellä sitä sitten meni parit pullot konua ja löylyvettä kiuluittain. Olutta vedettii grillipiffin kyytipoikana ja jo ennen aamua oltiin himassa melko hyvissä huuruissa. Aamulla heräsin omaan horkkaan ja flunssaseen oloon. Mut tropin voimalla skarppasin itteni ylös, koska oli lähdettävä broidin kottaraisen lakkikembaloihin. Puku päälle ja baanalle. Menin jopa koululle kattomaan, ja tuskasena verestään omia muistoja. Onneks ne vanhan pystyynkuolleet opettajat ei ollu enää hidastamassa tahtia. Siitä sitten aterioimaan juhlakalun vanhemmille, tosin mulle ei maistunu ku pikkanen kahvi. Onneks myöhemmin päällikkö itte tajus kysyä, josko muutamalle vieraalle ois maistunu ööli tahi kesäinen booli. Turha sitä kysyä, tuotteet tiskiin ja pönttö sekasin. Siinä hetki litkittii nektaria, vedettii tikkakisaa ja sitte himaa. ei oikeen ollu fiilareita edes terdelle..täällä landella ku ei oo valinnanvaraa. Leffailta ja silleen. Ihan kiva, sillä huomenissa olis tulossa se kauan odotettu eka duuniyö. Lihat silmille siis ja odottaan mitä tuleman pitää!

Siinähän se sitten alkuviikko sitten lähti kepeesti käymään. Ilmat alko lämpeneen ja suomalaisten toisiks tärkein pakkojuopottelujuhla lähesty. On se perkele, kun ei voi sitten muuten ottaa keittoo kolme päivää putkeen, ellei oo joku pakollinen juhla jollon viina,laulu ja sukupuolitaudit virtaa. Tämän kyseisen vapun on varmasti taannoin joku tenukeppi omalla ilottelullaan kekannu laittaa just siihen kohtaan, kun arska paistaa ja hormoonit hyrrää. Heppu on ollu varmaan hitsari jossain konepajassa ja huvikseen tintannu Hankkijan haalarit päällä alkukeväästä sen kepeet kolme päivää. Yhtä äkkiä tullu kauhee idéé ja nimenny tämän ränninsä VAPUKSI. Sitten on tullu joku kädetön dippainssi ja vieny äijän komeen idean omaksi tenuhetkekseen. No, ihan sama...mua ei tollaset pakkojuomingit niin nappaa, osaan ottaa kyllä ilman syytäki. Olen joskus sanonukki että "en ratko ongelmia juomalla, vaan juon kun janottaa"! Turkuunhan sitä sitten oli kuitenki kaveriseurueeseen lähdettävä..ja hyvissä pohjissa. Junalla asemalla ja suoraan ykkösmestaan keitolle. Eli siis Chilistä Kouluun ja sieltä kämpän kautta teinien bileisiin...mutta vaan nopeesti käymään. Siitä sitten vielä Oscariin Ollia moikkaan ja Jussin luo johonki hengellisten kokoukseen. Tai aika viherpiiperösakkia ne oli. Erotuttiin kyllä Jussien ja Jarin kanssa poppoosta, olemalla myötälaitasessa koko muun väestön edestä. Heräsin sitte yöllä isäntäperheen soffalta ja piti lähtee baariin mutta kelli oli sen verran, että vika dösä läks ja mä sen mukana. Siinä oli sekin vappu.

Sen verran pakko mainittava perään, että tiistaina päivälehden lööpissä oli juttu "Prinssi Harry lensi helikopterilla tyttöystävänsä puutarhaan"....On se kova kaveri, härskimpi ku Ike!!

Neljäs lomaviikko alkamassa ja edelleen on KOMIAA! Vappukin olis tulossa ja alkaa pukkaan melko päheetä ilmaa tänne Suomeenkin. Viikot tosin sujuu edelleen yhtä tylsään tyyliin, ku aina ennenki. Takapajulassa ku ei oikeen voi, tai paremminki kannata, mennä viikolla olusille. On meinaan tyhjää ku kirkon jäsenlistoilla, vanhat juopotki taitaa olla multakeuhkoja jo!

Otin rauhallisesti ja aloin panostaan kunnolla tohon työnhakuun. Tiesin, että siinä on sarkaa. Turun seudulla kun on erilaisia henkilöstölafkoja noin 15-20 kipaletta joille voi tehdä nettiCeeVeen ja sitten vielä irtopaikat siihen päälle. Päivät sujuu melko nopeesti, ku taputtelee ensin pikkuveikkaa tunnin, juo aamukahvia, jatkaa taputtelua ja sitte alkaa hakee duunia. Siinä sitten ku oot saanu surfailtua sun kaikki elintärkeet nettisivustot (Suomi24,City, Naamaraamattu etc.) läpi, niin alkaa oleen kello kolme. Siihen aikaan sitten laitetaan jo paisti tulelle, kas kun porukat on neljältä himassa. Eli se työnhaku jää melkee joka päivä melko minimiin. Teinpä jopa excel-taulukon, jotta nään minne on haettu, mitä jobia ja miks helvetissä?!? Toki sitten iltasella väsäilin aina hakemuksen tynkää ja tietty laitoin sen niin mahtipaikkaan, ettei sinne otettas edes Ollilan Jormaa! Mutta mähän oon kolme kertaa niin kova kaveri, ku Jorma , sehän on vaan insinööri…korjaan DIPLOMI-insinööri! Sille pitää siis näyttää ainaki kaks, ellei kolme kertaa miten luututaan lattiaa.

Asiaan sano Juhantalo, kivoja mestoja olikin tarjolla ja niihin hain, lisäks tuputin nettiCeeVeetä melko moneen paikkaa. Jos sillä ei irtoo, niin ei sitten millään, varsinki kun on niin mahrottoman komia ja joviaali kaveri tämä allekirjoittanut!

Eipä se pelkkää tylsistelyä ollunna tuo viikko. Alkuviikosta oli juttua paikallisuutisissa, että hippiretkuilla on joku oma instituutio liittyen Turun kultturointipääkaupunkina. Olikohan se nimeltään alakulttuuripääkaupunki. Olivat jossain vanhassa talossa maalanneet piripäissään ja hampun usvassa äärettömiä kuvia äireen vanhaan verhoon, ja sillä syyllä se sitten oli kulttuuria. Samalla se kait oli jonkinasteinen nurkanvaltaus. Sillä samalla kellonlyömällä allekirjoittaneen värikkäässä, mutta faktapitoisessa pääkopassa välähti pill….pullantuoksunen idea. Minä henkkoht sekä mun ideaan liittyneet , kehitämme omamme; "Turun puolesta kulturellia toimintaa". Kaikki mut tuntevat varmasti arvaavat mikä tulee projektin nimeks!?! KYLLÄ; ”Alapääkulttuurikaupunki 2009”. Se voidaan perustaa vaikka Vakkelle. Mun 30 neliön yksiöön mahtuu vaikka kuinka paljon äksöniä, jos niikseen tulee. Mä nyt annan lukijoille vapaan sävelkorvan ja ajatusmaailman tätä proggista aatellen. Mutta siis posliininmaalausta, piparin- ja piirakan leivontaa vois olla ohjelmassa. Saa siellä laittaa pullaakin uuniin, jos siltä tuntuu, mutten suosittele!! Laittakaahan ideoita tuleen GetLaid@Ghetto.fi - osotteeseen.

Keskiviikkona alko kupolissa tuntuu tää vitun verkkareiden ja ruutupaitojen ympärillä eläminen. VitunVittu, Turussa istuisin tolla sekunnilla Chilin terdellä. Olut maksais 2,70 € ja naaraksia painais ohi pelkkä vyö ympärillä. Se on kumma, Turussa kun asuu ja arska alkaa tekeen selviä esiintymisen merkkejä muuallaki ku Espanjan sääkartalla, niin gimmat villiintyy. Ne alkaa sekottaa mieskuskien päitä keskellä cityä pukeutumisellaa, tai oikeestaa sen puuttumisella. Joka toisella on sellanen hame, jonka kanssa ei lähdetä ulos ajelematta karvoja, enkä mä tarkota sääriä tällä kertaa!
Jumalauta, vahinkovankkureissa makaavista poikasista rullatuoliin istuvissa kävyistä, ajelee päin lyhtypylväitä. Papparaisen tahdistin käy 150% jännitteellä ja pienimmillä on helistin herkässä. Mä oon satavarma (vaikken ite muistakkaa kultaselta 70-luvulta), että tollanen 1,5v ihmisensiemen taatusti hokaa 3 richterin perseen kadulla, kun sellasen näkee. Ja siinä tapahtuu sillo paljon muutaki ku yökastelua!

Keskiviikon traumoista selvinneenä mulla oli sotasuunnitelma. Otin torjantaina isän auton alle ja suuntasin Turkuun ”pelaan bilistä”! Soitin muuttorotalle matkalta ja pyysin mun avuks tuhoon ilolientä! Sehän oli mukana ku pakolainen väkivallanteossa! Kitalaki alko naksuun jo Pöytyän kohdalla (tietämättömille surkimuksille tiedoks, että se on Loimaata pienempi käpylä Loimaan ja Auran välissä). Motarilla kaasujalka oli jo melko raskas, 130 lasissa kattelin kierroksella ohitettavia ja hämmästelin miten monet puhuu edelleen puhelimeen ilman handsfriitä. Neljännen kapulaan puhuvan kohdalla aattelin; ”Vittu mitä idiootteja, vaarantaa toisten turvallisuuden omalla törttöilyllään”! Oisin soittanu kytillekkin, ellei olis ollu tekstarin kirjottaminen kesken!

Kämpillä suoritin nopeen alapesun ja naamansuihkimisen. Otin dösän alle ja suuntasin Bremeriin. Join aika tahtiin olutta ja ihan STNA syystä! Onneks oli taas hyvää seuraa samalla tiskillä.
Muuttajaprinsessa päätti ilmotella itestää ja anto mun juoda vielä omassa seurassani. Neidon polvi kuulemma tarvi liikuntaa ja meni lenkille. Parempi keino tohon on kuitenki mennä kontallee ja antaa tehdä, kuten paha paimen tekee lampaille.

Siirryin moikkaan Ollia Oscariin ja sinne se aveckin sitte saapu, vihdoin. Juotiin ku Kaanaan häissä ja etittii elämää tuopista. En oo satavarma, mutta saatto se sieltä löytyäkki. Saatiin vielä seuraan Suvi ja sen equadorilainen ystävä. Tää ystävä oli sen verran ”väsyny” ettei Edin arjalainen pokesetä päästäny sitä huiliin sisätiloihin. Me kuitenki mentiin ja tää mokkalatten värinen tumma kaunotar jatko matkaansa muuhun ruokaraflaan.Tämän jälkeen onkin helvetin vaikee sanoo mitä tapahtu, olin kuulemma tilannu ällönmakeita mansikkadrinksuja ja koittanu vielä imee niitä sekotustikun kautta, siinä kuitenki onnistumatta. Pitänee treenata imuttamalla golfpalloja puutarhaletkun läpi, ehkä se imu sitten vielä löytyy!

Pitänee vielä sanoo, ettei noi naiset osaa kyllä hoitaa asioita. Tai ainakaa keskustella asioista, vaan ihan samanlaisti ne jättää tekstarilla, eikä saatana uskalla tulla naamatusten hoitaa asioita. Tai sitten vaan taas mun epäluottamus paljasjalkasia turkulaisdaameja kohtaa kasvaa. Yleensä ne on naama norsunrömpsällä, varsinkin jos meet juttelee baarissa. Lisäksi helvetin pinnallisia tai kanoja, ne EI VAAN OSAA! Varmasti asianosaisilla on aavistus mistä puhutaan! Mä tiiän, monet on tyyliin ”PLAYS HARD TO GET”, Janne on taatusti ”PLAYS HARD TO WANT ”

Perjantaina heräsin keskustasta siihen, et mua koitettii saada ylös ja lähtee kotiin, ilman tulosta. Olin niin sukat sekasin vieläkin, että oisin voinu väittää olevani joku muu. Jatkoin unia ja soitin kyydin himaan. Haettii muuttoekspertin kanssa roskamoskaa ja mässäiltiin. Käytii terdellä vetää yhdet ja lähin ajelee Loilandiaan!

Viikonloppuna en sitten koskenu viinaksiin, paitsi lauantaina, kun piti hakee yks päällikkö Espoosta. Lähtö oli aamulla ennen kuutta ja takapenkillä kylmää olusta. Uskalsin kusihädän uhalla maistaa ekaa vasta Forssan ”lääninvankilan” kohdalla. Maistu edelleen eetulta, joten jatkoin maistelua. Haettii herra ja takastulomatkalla saikin sitten jo raikasta minttuviinaa, olihan unohtanu haravoida aamulla leegot. Tulin himaan ja otin pienimuotoiset päikät. Päivemmällä kokkailin ja otin iisisti, kuten sunnuntaink. Viikonloppu olisiis suht selvä ja rauhallinen. Ens viikolla onkin vappu, voivoi! Mitähän siitäki tulee?? Se on yleensä sellane juhla, ettei hajua tekemisistä ennen eikä jälkeen juhlien!

Sunnuntai suoraa häröilyä, ei siis mitään uutta täällä focking skutsissa. Pitänee alkaa tosissaan kattoo uusia kuvioita, et pääsee takas betonihelvettiin ja kaupungin meluun. Tosin täällä landella ei Hassanit, Mehmedit ja Abdullahit piestessään vaimojaan kamalasti häiritse mun nokkaunia. Toisaalta mä keskeytän sellaset kekkerit helvetin nopeesti. Kerranki tulin keskiviikkona alkuillasta himaan, muutaman siman töiden päätteeks nauttineena. Alakertaan asti kuulu kamala naisen voivoottelu ja ku pääsin hissillä lähemmäs omaa kerrosta, ääni vaan voimistu. Pääasiassa ääni kuulu kerrosta alempaa ja oli naisen itkua, huutoo ja selvää hysteeristä pelkoa. Alakerran mokkaranne siis ilmeisesti anto palautetta vaimolleen päivän askareista, ja vielä lasten nähden/kuullen.
Mä pudotin kauppakassit maahan, hyppäsin raput alas lähes yhellä loikalla ja nappasin nyrkillä, niin paljon ku hartioista lähtee, niiden oveen. Joku ”mini-ihminen” avas oven ja sanoin ”pyydäppäs pikku terroristi isäs ovelle”. Isä tuli uho päällä, pahasti ”perheneuvottelu” keskeytettynä ovelle ja katto mua ylöspäin. Mä tokasin sille melko rauhallisella äänellä, joskin hiukan adrenaliinissa, että; ”Jos toi äänekäs perhetapahtuma ei lopu, sä oot seuraava!! Ja sen jälkeen sun valkonen arkku nostetaan mustaan autoon tossa pihalla!” Se pelästy pahasti, sillä sen albanialainen viiksi alko väpättään ku Nakke Nakuttajan nokka!
Samainen setä ei uskaltanu koko elonsa aikana enää samaan hissiin mun kanssa. Se säälittävä karvakasa huomas aina alakerrasta, kun olin tulossa hissillä alaspäin.

Täällä maaseudulla ei oo myöskää herätyksiä yöllä siihen, kun joku myssytohtorille kuuluva villapipo koittaa sisään postiluukun kautta tai luulee mun erotiikan pyhää luolaa omaks kemianlabrakseen. Viitaten edelliseen tositarinaan, annoin mä hippilapsillekki kerran kyytiä. Pitivät niin helvetillistä möykkää, että oisin taas saanu syyt siitä niskoille. Mä annoin yhdelle nenärenkaalle palautetta ensin sanallisesti ja sen jälkeen hissinovella. Sen nenäkoru meni niin solmuun, ettei sitä poista kirurgikaan, irrottamatta sen tuulenhalkojaa juuresta asti ensin.

Täällä landella taas on paljon kivampaa toi naapureiden sosiaalinen elämä. Otetaan vaikka esimerkki; Päätät viettää rauhallisen päivän fiksaillen rästijuttuja. Meet vaikka tekee autolle huoltoo omalle pihalle. Juuri kun oot avaamassa auton konepeltia; ”Kriik…” Toi konepeitosta lähtevä ääni saa naapurin sammuttaan ruohonleikkurinsa ja tuleen paikalle. ”Mitä mitä…eikö Nissani starttaa…?”
Kohta paikalla on koko kulmakunnan äijät potkimassa renkaita ja sun kun piti vaan vaihtaa viattomasti akku. Ennen kun huomaatka, niin joku keksii kysyy, et ”Onks bissee?” Ei aikaakaan ku joka jannulla on kori keittoo ja istutaan jonkun naapurinäijän saunassa ja keskustelu tosta vanhasta Nissanista on siirtynyt joka jannun saunaan; ”Mulla on paremmat kivet ja ilmanvaihto!!”
Siinä sitä sitten väitellään tuntitolkulla perse lauteessa kii, kunnes joku hokaa ettei oo lainkaan kossua hommattu. Eipä sen väliä, Peralla on aina puuliiterissä 3 eurolekaa ja autotallissa Jallua! Tää on tätä oikeeta ja aitoo naapurisopua. Eikä siinä vielä kaikki, läheskää kaikki ei edes tunne toisiaan. Suomalaisuus kunniaan!

Se siitä sunnuntaista, mitää tollasta täällä ei tapahtunu, mut ois voinut!
Sen verran mainittava, että tein niin mahtavaa palapaistikastiketta ja bataattimuusia, että ois pitäny lehtiin kirjottaa!

Taas oli virkeyttä ilmassa lauantaina. Kun ei tullu mitää otetuksi eilen, heräsin taas jo ysiltä. Muutama kuppi kahvia tuli maistelluksi tuoreen lehden seurana. Siinä sitten hetken häröiltyä siirryin pihalle, ku arskaki alko kivasti paistaan jo päivisin. Kohta lankomies tuli rassaan uutta bilikaansa mein pihalle. Seurailin tätä touhua. Jännäks se meni siinä vaiheessa, ku ne alko äijän kanssa kittaan olusta ja hetikohta perään vedettiin teräviä. Mua pyydettiin hakee lisää mallasta, ja mähän menin. Samassa vaiheessa alko itelläki kitalaki naksuun. Kokkailin pikaseem taas suuret määrät einestä ja korkkasin keiton. Tässä vaiheessa alko tekee suunnattomasti mieli illan bileisiin. Haettiin kaveri meille kanssa maisteleen, sillä aikaa mä käväsin suihkussa ja laittauduin kuosiin.
Eikös velmut sillä aikaa ollu jo pakkasesta löytäny Minttuviina- pullon, black- version vielä. Ilta oli taattu tolla menolla. Otettii kyyti alle ja käytii kaupan kautta suuntana nää DI-valmistujaiset. Pojat oli sille kuulemma hommannu lahjaks työkkäristä lisäopintoja aatellen opinto-oppaita jne koulutusmateriaalia. Pointti tässä oli se, että kaveri valmistu Dippainssiks, 11vuoden rankalla työllä!

Päästiin bilemestoille, jossa ei vielä ollu kamalasti sakkia. Ojensin sankarille kortsupaketin sanoilla; ”eiköhän Suomessa oo tarpeeks Diplomi-Inssejä” ja Jallupullon sanoilla; ”Ainiin, olihan mulla sulle korttikin”…
Maisteltii mallasta ja ihmeteltiin metsän lumoovaa taikaa, oltiin siis keskellä ei mitään-ei missään! Saatiin sinne sitte vielä soppalähetyskin, tällä kertaaa ihan vaan lihasoppaa. Sopat heitettiin helttaan ruissareiden kera ja juotiin kaljaa. Kyllä Suomipoika on pienestä onnellinen. Enää puuttu se, että oltas tultu saunasta munasillaan kossun kera pihalle painiin; enemmän tai vähemmän tosissaan! Kyllä me suomilaiset ollaan sitten urheilukansaa!

Sitten alko populaaki valuu enempi; päästii kahvin ja konun kimppuun. Konu kyllä tuli tarpeeseen, pihalla alko oleen jo viilee istua. Kyllä sitä konua meniki ja kahvia kuissi! Taisin kolmannen lekan jälken luovuttaa ja siirtyä marjaiseen booliin. Muistan vielä elävästi ensimmäisen mukin ja sen jälkeen enää muistin eläväni. Kait sitä joku mittariki tuli pihaan, ja vanha tuttu kerberossilauma siirty cityyn. Jossain tais keppipallokisatki olla käynnissä, en vaan muista siitä mitään. Onneks illan edetessä broidin emäntä heitti mut kotiin. Tosin, oltiin eka käyty kuulemma Hesellä (Kyllä, käpylässä on tuollanen pikaruokala!) ja olin ehdotellu myyjättärelle sellasia asioita, joista Jalluunkin kirjotettaessa tulee syyte ;)!
Kait olin menny sitte nukkumaankin…

Torstaina sain sitten palkkanauhan. YLLÄRI!; eihän siinä ollu maksettu, kun mun käyttämättömät lomapäivät vaan, ei lainkaan kerrytettyjä ylitöitä! Sokka lähti taas nopeesti ku Kimi paalulta! Pienimuotonen ja helvetin asiasisältöinen kyselymeili läks ex-lafkaan! Sieltä tuli melkosen nopeesti anteekspyytelevä soitto ja luvattii maksaa ASAP! Vittu miten palkanlaskentafirmassa voi palkanlaskija olla noinkin sössivä…!

Siinä se torjantai suju muuten melko mutkitta ja oleskellen. Ei oikeen vieläkään minkäänlaista jaksamista töitä kohtaan. Perjantainaki otettii vaan rennosti, lauantaina ku oli tiedossa eräät billeet joihin menoo epäröin vielä. Otin perjantain todella chillistä enkä juuri evääni nostanu. Safkaa väsäsin isolle poppoolle, syötiin ja kateltii telkkua. Näinkin tylsä siis ihmisestä tulee maalla. Ainoo huvi on katella, miten naapurin kanttura mäkättää pikku asioista ja punatulkku visertää aidannokassa. Kun oikeen sattuu ja tapahtuu, niin sillon poliisiauto ajaa kilsan päässä pillit päällä hakee kylän suurinta juoppoo nukkumasta puiston penkiltä. Ja tämähän on sitten paikallislehdessä etusivulla ”Suuri poliisioperaatio” -nimikkeellä. Turussa tällänen noteerataan kohdissa ”löytynyt” -otsikolla takasivulla ja fontilla 5!

Eipä auta valittaa, eipä mulla ois Turussa mitää tekemistä. Telkku kun ei näy ja nettiä ei oo. Varmaan maistelis reippaasti muiden maiden rahtaamia exportteja ja olisin taas elementissäni ”piparileipurina”! Tällanen seesteinen laiffi tekee välillä eetua. Sitä saa niin sanotusti henkistettyä itsensä vappuun. Sitten puhalleellaankin Sulttaaneista ilmapalloja, juodaan viinaa ja katellaa miten porukka koheltaa 7 voltin simassa! Vappupiknikillä juodaa lisäää viinaa, vedetää sillivoikkaria ja katellaa miten herkkupeppu temmeltää vyön kokosessa minarissa niin että varmasti ”naisnäkökulma” tuulettuu kunnolla. Sillon tämä revan rakas ystävä on taatusti mestoilla tsekkaamassa ensimmäisenä laskeutumisalustat!!

Mutta nyt siis rauhotutaan ja valmistaudutaan työnhakuun. Tämä onnistuu siis kattelemalla perjantai-iltana porukoiden kanssa Salkkarit, Olet mitä syöt, Sampon helvetin hauskat kotivideot ja vetämällä kiinalaista vihreetä teetä, JIHAA!

Kuten todettua, heräsin ajoissa. Aloin kattoo sitä toista leffaa, samalla hiukan laitoin kämppää edustuskuntoon. On paljo kivampi sitten joskus tulla takas, kun kämppä ei oo ku Matin ja Mervin koti-illan jäljiltä. Leffan loppupuolla se turkuturisti ilmotti sijaintinsa motarilla. Okei, ehdin kattoo leffan komeesti, koska noilla kottaraisilla on sokeen hamsterin suuntavaisto! Polkee päättömänä vauhtipyörää. Niinhän siinä kävi, että simasuut olivat eksyksissä ku manne työvoimatoimistossa.

Lopulta mutkin sitten löydettii Turun Baghdadista ja päästiin viimeinki cityyn asti. Kävästii valkkaa toiselle tyllerölle tatska-aika ja sitten kuulemma piti päästä shoppaileen. Auto Stockan halliin ja hansaan. Mä menin tähtireportterin kanssa syömään ja ottaa pari soppaa, samalla ku landepaukut koitti päästä fyrkasta eroon. Safkailun jälkeen pyörin ku päätön kana kaupoissa ja odotin kutsua lähtee landikseen.

Eipä emännistä kuulunu, mutta broidi laitto kaljaviestin, joten suunnattiin takas Chilin puoli-ilmasille päiville. Siinä tuli saatua velat veks veljeltä, kaljan muodossa. Istuttii, puhuttii paskaa ja venattii emäntiä. Ehtipä seuraan liittyä vielä muitaki tuttuja.
Viimein kottaraiset salli itsensä saapua, hain matkaevästä Stockan herkusta ja lähettii menee, tosin YLLÄRI YLLÄRI; Myllyn kautta. Onneks Raisiossa ei haistu kauaa, käväsin hakees vähän juustoja tuliaisiks ja lähettii maaseutukierrokselle. Matkalla tietty maisteltii olutta ja sidukkaa, kunnes matka sitten päätty Saviseudulle, maalaisjunttilaan!
Olustenmaistelu loppu ku seinään, jatkettiin juustojen testailulla ja hyväähän ne oli. Siinä sitten hiukan telkkua ehtoon ratoks ja eikun simmut kii peitto korvilla.