Blogi

..Niin se on loma taas ohi ja seitsemän yötä töissä edessä. tuli hummailtua ja on nähty kamusia ja oli oikein lystiä=). tiettyjä asioita ei silti pysty enää jatkamaan, joten tein pari suurta ratkaisua oman elämäni suhteen. helppoa se ei tule olemaan, tänäänkin ollut hymymieli kaukana, mutta jos elämässä on asioita jotka ahdistavat, on niistä päästävä eroon. ja sen siis nyt teen....

onneksi on ihania kavereita jotka jaksavat kuunnella mun paatosta, jaksavat tukea ja ymmärtää. ja kohta alkavat meidän pilispojatkin palailla lomilta, saa taas enemmän ilonaiheita kun voi nauraa niiden kohelluksille=). kesä on kivaa ja loma myös mutta tän toiminta/tapahtumakesän jälkeen tekee oikein hyvää rauhoittua hieman ja palailla arkeen.

...menneisyys liikaa painaa,
sulkee silmät kuivuneet,
päästän sinut maailmaani ,
kannat minut vuoteeseen.
Oveton huone sisälläni
en löydä vapauteen.

_uniklubi: menneisyys-

from change to freedom
from hate to love, one by one.
slowly crying....
you need forgiveness,
for mortal sins.

lay down whit me,
maybe tomorrow love will
be wayting.

-----

jo kolme vapaapäivää takana, kolme edessä. nämä kolme jo mennyttä päivää on olleet täynnä touhua ja tohinaa. eilen muistettiin jopa viettää kaverin 25vuotis synttäreitä. Oli suhteellisen ikimuistettava ilta=). kavereita on loikkinut joka kulman takaa eteen ( ja taakse...I remember this henkka! =)...) ja juuri ne ihmiset joita ei ole halunnut tavata ovat pysyneet piiloissaan. ja huomenna...pitäisi nähdä eräs.

ylihuomenna pitäisi alkaa järkkailemään omia synttärijuttuja.syyskuussa tarkoitus olisi mennä risteilylle, viime vuotiset kolmen päivän himapileet eivät tule uusiutumaan. vaikka ruotsinlaivalle olisi tarkoitus mennä ja nehän on kolmen päivän juttu kans. viime kertaa ei unohda kukaan=)...tuhis kunniaan=D. meitä lähtee sinne kuusi henkeä, kaksi pariskuntaa ja minä JA kummipojan äippä. siinä vaiheessa kun pariskunnat vetäytyy kuhertelemaan me t:n kanssa suunnataan suoraan diskoon=). vanhat jaksaa heilua=).

mutta nyt on suuntana peti, yö on jo pitkällä ja alkaapi uinuttamaan...

vieläkin ahdistaa tän öinen...psykomummo istui sitten koko aamuyön sohvallla ja mulkoili...äsken meinasi käydä taas päälle. Mitä hemmettiä mä aikoinaan mietin kun koulutin itteni lähihoitsuksi? tosi viksua!!! huono liksa, raskas työ, tuntuu että on aina duunissa jopa kipeänä, pisin vuoro minkä olen tehnyt on 18,5 tuntia...hymyile siinä sitten ja ole ihana kaikille. ..vaikka toisaalta kutsumusammatti...eiköhän se riitä yhteen perheeseen että isommat sisarukset on johtoasemissa=)...
aina tarvitsee suku yhden mustan lampaan=).Elän toivossa että palkka nousisi niin ettei tarvitse muuttaa muualle duuniin, jonnekin missä on halvempi asua.

mutta nyt otan uuden asenteen *vips* ja alan odottaa vuoron loppumista!!!!jesh!!!seitsemän päivän vapaa alkaa täsmälleen tunnin ja 15 min päästä. oma loma...vihdoin. tätä on odotettu=). nappaan tonnin painoisen kassini ja kirmailen suu virneessä bussille...kauas jää helsinki city!!!=D

heti tuli parempi mieli. Nyt vaan hoen loppuajan mielessäni: loma, loma, loma, loma...mantrana...=). Heti alan vaipua positiiviseen nirvanaan=)...

-hyvää aamua helsinki,
kulkureiden kaveri.
Minä nousen aamujunaan,
en tiedä koska palaan,
sinun luoksesi kaipaan kuitenkin
takaisin..._

(pieni muunnelma sydänmaan piisistä, ei se ex-naapuri pahastune=)...)

damm kun kädet tärisee...hullu mummo veti kaksi kertaa nyrkillä ja yritti pari kertaa uudestaa, mutten antanut. Ja vain kun kehoitin menemään jo omaan huoneeseen nukkumaan.Luulis että osaisi jo suhtautua tällaisiin tilanteisiin rauhallisesti mutta aina ne tulee yllättäen. Adrealiinit pomppasivat kattoon...ja kädet tärisee niin että sormet vain pomppii näppäimillä.
Ainakin painui takaisin huoneeseensa vaikka haukkuikin meikäläisen mennessään. Huomenna se taas hilluu että ranteet on murtuneet kun otin niistä kiinni, ihan saletti...

Tällaisinä hetkinä tulee mieleen pitäisikö vaihtaa duunipaikkaa. Mutta viihdyn muuten täällä hyvin, olisi surulllista ja sisutonta luovuttaa vain yhden akan tähden. Joten täällä siis pysyn.

Taidanpa lähteä tupakalle että rauhoitun, ei tässä auta muukaan...=/ ( ja ihmiset ihmettelee miksi en lopeta tupakanpolttoa...DAAA!!!!)

...tulikin sitten pitkä yö=/...olin ostanut tänään lord on the rings two towers:n ohjaajan versiona ja ajattelin katsoa sen yövuorossain mutta täällä ei penteleen dvd toimi!!!!hmph!

muutenkin väsyttää, exä toi hempukan aamulla kotiin, ja nukkuminen tapahtui puolen tunnin jaksoissa...seitsemäksi piti viedä hempukkainen tarhaan, ja olin ihan varma että äiti-ikävä iskee mutta sinne se vaan jäi kavereiden kanssa iloisena leikkimään=).

Yö alkaa taas virrata suonissa...ajatuksia, ajatuksia...liian yksityisiä tänne. Hirmuinen kaipuu jonnekin, vain pieni aavistus minne. Enkä tiedä onko sekään todellista. Joskus tulee mietittyä kuinka todellinen elämä oikeasti onkaan. Vaikka kuinka yrittää painaa jonkun tietyn hetken mieleensä, muistaakseen sen ikuisesti, jonkin ajan päästä ei tavoita enää kuin varjon. Aika menee nopeaan tahtiin, aina on jotain mitä odottaa ja ennenkuin huomaakaan se hetki on jo mennyt.
Ja sitäpaitsi, yhteinen todellisuus on vain harhaa, koska jos on olemassa todellisuus, niin jokaisella ihmisella on omansa. Jokaista elämää kohti aivan ikioma maailmansa.

kyllä yö on ottanut valtaansa ja hämmentää mun pientä päätäni=).

kello neljä on ja kaikki mummot ja pappaset nukkuvat, vain minä yksin valveilla. Yössä on outoa voimaa. rauhallista voimaa...
yövuoroissa ( ja muutenkin öisin) on helppo sukeltaa itseensä ja väännellä ajatuksiaan , tutkiskella tuntemuksia viimeaikojen tapahtumista, eritellä niitä ja uohtaa negatiiviset jutut ne käsiteltyään...ja tuntea hyvää mieltä niistä ilon pirskahduksista, ja pienistä kommelluksista. Miten jaksaa lämmittää mieltä koko päivän kun antaa mummolle paikan junassa ja se hyvä mieli, jonka toiselle on voinut tuottaa jollain niin pienellä teolla. snentimentaalista ....mutta niin kaikki tuppaa olemaan neljän aikaan yöllä!
Kolmisen tuntia ja mietteliäisyys vaihtuu ylikierroksiin, vaiheeseen jolloin kaikki on hauskaa=)...saapi taas kikatella himamatkan junassa ja joutua kaikkien tätiihmisten ylenkatsomaksi=)...mutta minkäs sille voi jos naurattaa=)?

mutta vielä ei olla siellä asti...=)

tässäkin on tullut pitkästä aikaa matchailtua, kun ei ole joukkovaellustakaan ollut, ( ainakaan vielä=)...ikinä ei saa sanoa että hyvin mummot nukkuvat, koska juuri silloin joku lähtee vaelluslenkille=)...) ihan mukavaa piiiitkästä aikaa.
mutta nyt on lähddettävä jatkamaan hommailua, aamupala ei valmistu itsekseen=)...