Vanhempi näkee teininsä viettävän iltaa yksin omassa huoneessaan ja huolestuu tilanteesta välittömästi.
Tuore tutkimus väittää nyt, että tämä luonnollinen reaktio voi usein perustua täysin väärään oletukseen.
Paljon yksin aikaa viettävä nuori ei tutkijoiden mukaan olekaan automaattisesti se kaikkein yksinäisin nuori.
Tutkijat seurasivat nuorten arkea suoraan puhelimen kautta
Uutta tutkimusryhmää johti tohtorikoulutettava Cara Luisa Wicher Wuppertalin yliopistosta Saksasta.
Tutkijat lähettivät 294:lle ikäluokkaa 12–21 vuotta edustavalle nuorelle puhelimeen useita kyselyitä päivässä kahden viikon ajan.
Nuoret vastasivat seurantajakson aikana yhteensä yli 27 000 kertaan kysymyksiin siitä, kenen kanssa he olivat ja miltä heistä juuri sillä sekunnilla tuntui.
Hetkellinen yksinäisyys nousee piikkinä, mutta ei kerry
Tulokset osoittivat aluksi selvästi, että yksin ollessaan nuoret tunsivat itsensä hetkellisesti hieman yksinäisemmiksi.
Tämä tunteiden piikki oli tutkimuksessa erityisen voimakas vanhemmilla teineillä, ja pojat tunsivat olonsa yksinäiseksi harvemmin kuin tytöt.
Mutta kun tutkijat vertasivat ihmisiä toisiinsa koko kahden viikon ajalta, paljastui jotain todella yllättävää.
Paljon aikaa yksin viettävät nuoret eivät olleetkaan kokonaisuudessaan yhtään sen yksinäisempiä kuin kaikkein sosiaalisimmat ikätoverinsa.
Kaikki seura ei lohduta samalla tavalla
Wicherin mukaan yksinolon vaikutus riippui arjessa ratkaisevasti siitä, kenen seurassa nuori muuten vietti aikaansa.
Läheiset ja merkitykselliset ihmiset, kuten omat ystävät, perhe tai seurustelukumppani, vähensivät yksinäisyyden tunnetta selvästi.
Heikommat sosiaaliset siteet, kuten pelkät luokkakaverit tai työkaverit, eivät sen sijaan lievittäneet yksinäisyyttä lainkaan.
Pelkkä muiden ihmisten fyysinen läsnäolo ei siis tutkimuksen mukaan riittänyt tuomaan nuorelle lohtua.
Persoonallisuus ratkaisee enemmän kuin yksinolon määrä
Tutkijat löysivät datasta selvän yhteyden niin sanottujen haitallisten persoonallisuuspiirteiden ja koetun yksinäisyyden välillä.
Erityisesti vetäytyvä ja tunteiltaan suljettu piirre ennusti nuorella sekä useammin yksin olemista että voimakkaampaa yksinäisyyden tunnetta.
Tämä havainto viittaa siihen, että taustalla vaikuttava persoonallisuus selittää nuoren pahaa oloa enemmän kuin se, kuinka monta tuntia hän viettää yksin huoneessaan.
Arkipäivät tuntuivat yksinäisemmiltä kuin viikonloput
Tutkijat löysivät kerätystä aineistosta myös yhden mielenkiintoisen ja tärkeän lisävivahteen.
Nuoret tunsivat olonsa keskimäärin yksinäisemmäksi arkipäivisin kuin viikonloppuisin, vaikka koulupäivinä ihmisiä on ympärillä huomattavasti enemmän.
Selitys löytyy siitä, että koulun sosiaaliset tilanteet ovat nuorelle usein pakollisia, eivät itse valittuja.
Siksi pelkkä luokkahuoneessa istuminen ei riitä tehokkaasti torjumaan sisäistä yksinäisyyden tunnetta.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä arjessa
Wicherin mukaan tutkimuksen tärkein viesti on se, ettei yksinolon pelkkää määrää kannata pitää automaattisena hälytysmerkkinä.
Tutkijat korostavat sen sijaan sosiaalisten suhteiden aitoa laatua sekä sitä, miten tyytyväinen nuori on niihin ihmissuhteisiin, joita hänellä on.
Vanhemman kannattaakin kysyä lapseltaan mieluummin suoraan, tuntuuko hänestä yksinäiseltä, kuin laskea huolestuneena tunteja, jotka teini viettää suljetun oven takana.
LUE LISÄÄ: Yksin viihtyvät ihmiset elävät pidempään — tutkijat hämmästyivät omasta löydöksestään
