Sienestystä rakastavien huippusesonki on käsillä, ja monelle tämä on vuoden satoisinta aikaa: metsät antavat nyt parastaan.
Korissa on kaksi kiloa sieniä, ja keittiön pöytä täyttyy lautasista.
Aurinko paistaa ikkunasta suoraan lautasten päälle.
Juuri nyt sienille tapahtuu jotain, mistä harva sienestäjä tietää.
Sieni tekee saman tempun kuin iho
Sienissä on ergosterolia, joka on kemiallisesti hyvin lähellä ihon D-vitamiinin esiastetta.
Kun auringon UVB-säteily osuu siihen, ergosteroli muuttuu D2-vitamiiniksi.
Reaktio on käytännössä sama kuin se, jolla ihosi valmistaa keholle D-vitamiinia kesäauringossa.
Olennaista on, ettei sieni lopeta työtään edes poiminnan jälkeen.
Tutkija Pirjo Mattila Luonnonvarakeskuksesta on todennut, että pitoisuus voi nousta merkittävästi esimerkiksi toripöydällä auringonpaisteessa.
LUE LISÄÄ: Syötkö D-vitamiinia turhaan? Uusi tutkimus haastaa kaiken, mitä luulit tietäväsi
Viisitoista minuuttia keskipäivän auringossa
Tutkija Katherine Phillips Virginia Techin biokemian laitokselta mittasi ilmiön 16 kokeessa eri vuodenaikoina ja erilaisissa pilvisyysoloissa.
Käsittelemättömissä viipaloiduissa herkkusienissä D2-vitamiinia oli 70 gramman annoksessa tyypillisesti alle 0,2 mikrogrammaa.
Pitoisuus oli siis käytännössä olematon.
Viisitoista minuuttia kirkkaassa keskipäivän auringossa nosti saman annoksen pitoisuuden 3,9–18,9 mikrogrammaan.
Loistava uutinen ison osan vuodesta pimeydessä vaeltaville suomalaisille.
Viipalointi ratkaisee, ei aika
Heltan sisus ovat sienen ergosterolipitoisin osa, mutta kokonaisessa sienessä ne jäävät piiloon.
Samoissa auringonpaisteen oloissa kokonaiset herkkusienet keräsivät D-vitamiinia 3,9 mikrogrammaa ja viipaloidut 10,6–17,6 mikrogrammaa.
Ero on nelinkertainen, ja se johtuu pelkästä pinta-alasta.
Levitä viipaleet siis yhteen kerrokseen leikkauspinta ylöspäin.
Pakastin tallentaa vitamiinin talven yli
Mattilan ryhmä mittasi D-vitamiinin säilymistä suomalaisissa metsäsienissä.
Kantarellin pitoisuus ei laskenut lainkaan yhdeksän kuukauden säilytyksessä 20 asteen pakkasessa.
Myöskään kypsentäminen ei vie vitamiinia mukanaan.
Ruoanlaitossa D-vitamiinista hävisi alle kymmenen prosenttia.
Yhdeksän kuukautta riittää mainiosti elokuusta toukokuuhun.
Syyskuussa ikkuna alkaa sulkeutua
Suomen leveysasteilla riittävän voimakasta UVB-säteilyä sienien aurinkokyvettämiseen saa vain huhti- ja syyskuun välillä, ja varmimmin keskipäivällä.
Elokuu on siis sienille vuoden viimeinen kunnollinen aurinkokylpykuukausi.
Liika aurinko kääntyy sekin itseään vastaan.
Mittauksissa auringon vaikutus nosti D-vitamiinipitoisuutta ensimmäisen tunnin ajan, jonka jälkeen nousu tasaantui ja kääntyi kahden lisätunnin jälkeen laskuun.
Sama molekyyli, joka syntyy valossa, myös hajoaa siinä.
Puoli tuntia auringossa riittää, ja sen jälkeen sienet kannattaa siirtää pakastimeen vielä samana päivänä.
Yksi tärkeä rajoitus kannattaa muistaa
Sienen D2-vitamiini ei ole aivan yhtä tehokasta kuin lisäravinteiden D3-vitamiini.
Laura Tripkovicin johtama meta-analyysi Surreyn yliopiston ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan laitoksella osoitti D3-vitamiinin nostavan pitoisuutta tehokkaammin, ja tuoreempi katsaus päätyi samaan tulokseen.
Aurinkokäsittely ei silti ole turhaa.
Tulokset tarkoittavat, että 18,9 mikrogrammaa sienestä vastaa elimistössä lähemmäs kymmentä mikrogrammaa.
Yksi aurinkokylvetetty annos kattaa siis edelleen päivän tarpeen, ja toisin kuin pilleripurkki, se on kasvanut metsässä.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Jääkaapin ovilokero on kesällä elintarviketurvallisuusriski — nämä tuotteet kannattaa siirtää heti
