Oletko kiinnostunut ihmisoikeuksista? Jeesaatko miestä mäessä?
Olen pyöritellyt näitä kysymyksiä mielessäni viime aikoina sattuneiden onnettomuuksien ja kaupungilla tapahtuneiden silmittömien väkivallantekojen vuoksi. Sitäpaitsi ensimmäisen kysymyksen kuulen myös joka päivä ääneen kysyttynä noin neljältä naamalleni hyökkäävältä feissarilta (lat. Rasitus Maximus).
Toisinaan ihmisten välinpitämättömyys on johtanut laitapuolen kulkijan paleltumiskuolemaan Mannerheimintien ratikkapysäkillä, toisinaan sivustakatsojien apuuntulo onnettomuus- tai pahoinpitelytilanteessa on saattanut pelastaa jonkun hengen.
Mietin, olisinko valmis riskeeraamaan oman henkeni ja fyysisen koskemattomuuteni jonkun minulle entuudestaan tuntemattoman ihmisen vuoksi. Vastausta en tiedä ennen kuin tositilanne tule niin sanotusti päälle. Toivottavasti sellaista testiä ei tarvitse lähiaikoina käydäkään läpi.
Omien ja ystävieni kokemuksista ammentaneena tein sellaisen johtopäätöksen, että apua tarvitsevan sosiaalisesta statuksesta / iästä / taustasta huolimatta 20-30 –vuotiaat nuoret aikuiset ovat eniten valmiina auttamaan hädässä olevia kanssaihmisiä. Vähiten auttamishaluisia ovat keski-ikäiset ”vittu-mua-kiinnosta-mulla-on-kiire-ilmaiselle-lounaalle” –uraohjukset ja ”vittu-muakaan-kiinnosta-mulla-on-kiire-hautaan”–eläkeläiset.
Onneksi tilanne on näin päin, että me nuoret aikuiset välitämme. Mehän myös tulevaisuudessa päätämme, minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme itsemme ja mahdollisen jälkikasvummekin elävän. Toivottavasti vanheneminen ei kylmennä meitä, vaan jaksamme ja haluamme pitää huolta toisistamme vielä elämän ehtoopuolellakin. Välittäminen rules! Välittävää viikonloppua kaikille :)