Blogi

Näytetään kirjoitukset elokuulta 2009.

Treffailun kaksi koulukuntaa á la Easy  3

Olen taas keksinyt uuden teorian. Okei, ei se ole kokonaan omani, mutta sovellus kyllä on.

Ihmiset voidaan jakaa kahteen kategoriaan heidän deittaustapojensa perusteella. Kun ensimmäisen ryhmän aikakäsite on lineaarinen, toisen ryhmän taas pyöreä.

Lineaarisen aikakäsityksen omaava ihminen pitää asioista, joilla on alku ja loppu. L-jengiläisen aikakäsitys on länsimaalainen, eurooppalainen ja amerikkalainen. Aika käsitetään suoraviivaisena, rajallisena suureena, jonka tehoton käyttäminen on sekä vastuutonta että typerää.

L-jengi odottaa, että ekoilla treffeillä kolahtaa heti, muuten ei tule mitään. Jos ekoilla treffeillä ei kolahda, oli syyt mitä tahansa, L-jengiläinen pistää mielellään pisteen koko touhulle. "Ei tästä tullut mitään, se tietty kipinä puuttui, en tunne sinua kohtaan mitään seksuaalista, olet hyvä tyyppi mut joo enivei tää oli nyt tässä". Alku ja loppu. Nice & clean. Sit jos kipinä tuntuu, niin homma lähtee samantien erittäin vakavaksi, karrikoiden tämmöisten L-jengiläisten seurustelu alkaa ekoilta treffeiltä. Sitten ollaan yhdessä niin kauan, kunnes kuolema erottaa. Noin niinku periaatteessa. Todennäköisimmin tyypit eroavat jostain pienemmästä syystä, mutta yhtä kaikki eroaminenkin tapahtuu nopeasti. Koska lopun täytyy olla selkeä. Janassa pitää olla kaksi päätä, alku ja loppu.

Pyöreän aikakäsityksen omaavat, P-jengiläiset ovat toisenlaisia. P-jengiläisten mielestä aika ei mene janassa, vaan asiat tapahtuvat sykleissä. Välillä aika juoksee nopeasti, välillä se pysähtyy, mutta ajalla ei ole alkua tai loppua, se vain "on". P-jengiläisten ajatuksensa sekä ajasta että ihmissuhteista on hyvin aasialainen, osin fatalistinenkin.

P-jengiläisen tavatessa uuden ihmisen hän ei välttämättä aloita alusta. Hän ei välittömästi ole kiinnostunut toisen ihmisen lapsuudesta, vanhemmista, koulutuksesta tai työpaikasta. P-jengiläinen yrittää hypätä mukaan toisen aikaan, persoonaan ja tunnelmaan siinä hetkessä. Mikäli hetki ei ole otollinen esimerkiksi välittömälle pussailulle tai seksille, P-jengiläinen ei siitä hetkahda. P-jengiläinen ymmärtää myös ihmisen ajatusten ja vireystilojen olevan mallia pyöreä, välillä tekee mieli pussata ja välillä taas ei. P-jengiläinen ei ota asiaa niin henkilökohtaisesti, hän luottaa, että asiat sujuvat omalla painollaan. Ja vaikka mitään suhdetta ei tulisikaan, P-jengiläinen saattaa silti haluta pitää uuden ihmisen tuttavapiirissään, sillä koskaan ei tiedä jos asiat vaikka muuttuisivat. Viiden vuoden kuluttua tilanne voi olla aivan toinen.

Lineaarisen ja pyöreän aikakäsityksen ihmisten deittaileminen on molemmille hankalaa, muttei mitenkään mahdotonta. Pitää vain ymmärtää, että lähtökohtaisesti P- ja L-jengiläiset ajattelevat eri tavalla. Erot pitää ymmärtää sekä hyväksyä. Ja vaikka deittailu otetaan toki tosissaan, ei saa ottaa sitä liian vakavissan tai liian henkilökohtaisesti. Välillä paistaa aurinko, välillä ei, mutta uusien ihmisten tapaaminen rikastuttaa kaikkia aina.

Näillä eväillä eteenpäin, vähemmän sateista päivää kaikille!

-Easy-


Easy-ornotsoeasy-Elokuu  2

Elämä voi olla rankkaa, mutta jos sen tuntee, tietää sentään elävänsä...Okei, olihan tuokin aloitus, varsinkin kun asiat eivät todellakaan ole ihan noin radikaalisti.

Olen tämän kuun aikana päätynyt monessakin tilanteessa miettimään tämmöistä perusdilemmaa, että mikä vittu ihmisiä vaivaa? Ihmiset tuntuvat jumittuneen täysin epätyydyttäviin parisuhteisiinsa, kuka milläkin huonolla tekosyyllä, ja sitten siinä rimpuillaan suuntaan jos toiseen kuka enemmän ja kuka vähemmän huonolla omatunnolla varustettuna.

Okei, annetaan vähän siimaa. Muistan toki itsekin, että kun oli ollut samassa suhteessa viisikin vuotta putkeen, siinä tuli joitakin houkutuksia ja uudelleenevaluiointeja suoritettua.

Mutta pääpointti oli itselläni kuitenkin se, että se suhde oli silloin the juttu ja siihen panostettiin siksi, että halusin panostaa eli tykkäsin tyttöystävästäni eniten.

Emme olleet yhdessä siksi, että olisi ollut taloudellisia (tulee kalliiksi erota kun joudutaan hankkimaan taas omat kämpät..) tai laiskuudellisia (no eihän tää mitään ruusuilla tansimista ole, mutta kun ollaan jo oltu niin kauan yhdessä jne jne) argumentteja.

Toinen erikoinen juttu: Harva niistäkään pareista, jotka seurustelevat (eivätkä siis liehakoi ympäriinsä muiden kanssa) "tyytyväisinä", on oikeasti kovinkaan onnellisia, varsinkaan intohimon osalta. Miksi näin, kysyy epätietoinen Pohjanmaalta... Haluaisin nimittäin uskoa, ettei ole mahdottomuus olla saman ihmisen kanssa vaikka viisikymmentä vuotta JA olla yhä kiinnostunut/innostunut/ihastunut/rakastunut/intohimoinen siihen samaan ihmiseen.

Toivottavasti elokuun loput kaksi kolmasosaa tuovat toiveilleni lisää pontta.

Rakkauden- ja intohimontäyteistä viikkoa kaikille!

-Easy-