Blogi

Suurin osa ihmisistä kyselee motivaation perään, joten luulisin tämän kaupan syntyvän nopeasti.

Olin nimittäin aamulla lähdössä töihin, kun ajatus motivaationi myymisestä syntyi. Hyvin valvotun ja ryypätyn yön jälkeen minulla ei ollut minkään näköistä hinkua nousta ylös sängystä, ei pestä hampaita, eikä pukea, eikä varsinkaan lähteä töihin voimaan pahoin. Mutta kuitenkin tein tämän kaiken. Arvuutellessani peilin edessä, että onkohan nämä nyt tupla- vaiko peräti triplasilmäpussit tajusin, että ei näihin juttuihin mitään motivaatiota tarvitse. Sitä pystyy tekemään kaikkea, kunhan tekee vaan.

Ei siis mitään "juu tämä saattaa tuntua just nyt tosi paskalta, mutta sitku olet tehnyt sen niin tuntuu tosi hyvältä, voit olla ylpeä itsestäsi, hyvä moraali sulla, suoraselkäinen kaveri" -shaissea (juu tiedän, pitäis kai olla Scheisse), vaan pikemminkin "kunhan teet".

Suorastaa hävettävän yksinkertaista, mutta toimii. Pitäisköhän alkaa kilpailemaan Jarin kanssa valmennusmarkkinoista?

-Easy-

- Moi. Mitä sä katselet?
- Omaa elämäänihän minä.
- Miltäs näyttää?
- Emmä oikein tiedä. Tää juoni on vähän sekava.
- Onks toi päähenkilö hyvis vai pahis?
- Vähän kumpaakin vissiin, ei siitä ota selkoa.
- Miks sä et oo itse mukana tossa? Se on kuitenkin sun elämä.
- Sanopas se. Mun kello jätättää. Myöhästyin vissiin kolme minuuttia. Mut meneehän se näinkin. Vois kyl pikkuhiljaa alkaa tapahtua jotain, mä oon kytännyt tätä jo viis jaksoa putkeen ja toi jamppa vaan haahuilee siellä sun täällä, ei tee mitään hyödyllistä, mut toisaalta ei oo kunnon ajelehtijakaan. Ihme välimallin jätkä.
- Mitä jos pistäisit telkkarin kiinni ja pistäisit kässärin uusiksi?
- Tjaa, ei paskempi idea. Mut ehkä mä kuitenkin katson vielä tän jakson himasta, jos vaikka tapahtuis jotain.
- Okei, omapa on elämäsi.

Kaamosmasennus on lasten leikkiä verrattuna kunnon kevätvitutukseen. Joku sanoi joskus (tutkittua tietoa siis), että suuri osa itsemurhista tehdään juuri keväällä valoisan ajan saavuttua ja päivien pidennyttyä. Ei ihme.

Ellen olisi niin kiintynyt ihmisiin, roskaruokaan, seksiin ja muihin elämässä oleviin tärkeisiin asioihin, saattaisin itsekin ajatella hyppääväni joku kaunis päivä parvekkeelta alas.

Toisaalta vitutuksesta saa myös jollain kierolla tavalla voimaa.
Kämppä on sotkuinen, vitut siitä. Opinnot kesken, maapallo pyörii joka tapauksessa. Ihmissuhteet sekaisin omien ongelmieni takia, mitäs uutta siinä nyt on. Töissä vituttaa niin ettei veri kierrä, tuskin ne silti mua ulos potkii. Raha-asiat voisivat olla paremminkin, no, tiedät tyyppejä joilla on pätäkkää taskut täynnä mutta ne silti elää kitsaammin kuin romanialaiset katukerjäläiset.

Tavallaan laissez faire -tyylinen ajattelu auttaa nostamaan itsensä suorittajien yläpuolelle. Mä en ole supertehokas, koska mä en nyt jaksa. Mä en vittu käy joka päivä salilla, koska hyvässäkin kunnossa olevat ihmiset voivat kärsiä masennuksesta. Mä en tee tutkintoa valmiiksi vain sen takia, että kaikki itseni mukaan lukien ovat sitä mieltä että kyllä se tutkinto on hyvä olla. Vitut on, moni tutkinnonkin tehnyt on tappanut itsensä tai muuten mokannut elämässään.

Tämä siis toimii. Toivottavasti kevätvitutukseni jatkuu vielä pitkään. Ja vaikkei jatkuisikaan, vitut siitäkin.

-Easy-