Blogi

Aurinko, valo, lämpö. Kesän pyhä kolminaisuus. Kenen syy, ettei niitä ole tänä kesänä näkynyt? Ilmastonmuutos my ass, taidan ihan vittuillessani varata thaimaanmatkan ja ostaa käytetyn auton.

Voin vaikuttaa asiaan. Jee.

Ilman lisäksi harmittaa entiset kaverit, joita ei vienyt ilmastonmuutos vaan perhe. Ärsyttää, että jos näitä tyyppejä yleensäkään näkee, niin silloinkin heidän pitää yhdn pienen oluen jälkeen heti lähteä ajamaan autollaan (kyllä, tulevat terassille autolla) takaisin kotiin lapsia nukuttamaan. Siis näin, vaikka lasten äiti on kotona. Perään huikkaavat vielä sen saman vanhan "mutta tulkaa joku ilta käymään meillä"-fraasin. Voi elämä, että ketuttaa tuommoinen. Sanoisivat mielummin, että "hei sitten, todennäköisesti ei nähdä taas kolmeen vuoteen".

Tähän en voi vaikuttaa. Eittutti ja splele.

Ilman ja ihmisten lisäksi harmituttaa joltisenkin voimallisesti olla töissä. Kun on tehnyt samaa hommaa samojen ihmisten kanssa viisi vuotta, se nyt vaan yksinkertaisesti on liikaa. Eikä mitään sm-liikaa. S/M-liikaa ehkä.

Mutta tähän voin vaikuttaa. JEE JEE!

Taidankin lähteä pois täältä. Tosin tällä kertaa vielä vain illaksi. Mutta toivottavasti hieman myöhemmin pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi loppuelämäkseni.

- Hei, etkös sä ole aamuvuorossa?
- Joo, miten niin?
- No kun kello on jo kaksikymmentä yli yhdeksän. Minä, Heidi ja Julia olemme olleet täällä jo viittä vaille kahdeksalta! Itse asiassa minä olin täällä jo varttia vaille kahdeksan.
- Onnea teille siitä. Mä en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan. Olen itse asiassa ylpeä siitä, että ylipäänsä jaksoin edes tulla tänne tänäänkin.
- Sinä olet lintsari! Työpäivä kestää kahdeksan tuntia, ja me tässä juuri puhuimme, että sinä et ole läheskään joka päivä kahdeksaa tuntia täällä töissä.
- Ai te olette oikein keskustelleet, hyvä! Hienoa, että teillä riittää aikaa ja energiaa tällaisenkin asian puimiseen. Teillä siis ei ole liian vähän töitä, vaan olette pelkästään niin supertehokkaita! Jostain syystä en kuitenkaan ole kateellinen teidän pikkusieluisesta elämästänne. Arvaa mitä minä ajattelen teistä ennen kahdeksaa tulevista?
- No?
- Ajattelen, että te tulette tänne aamulla unisina juoruamaan pahaa toisista ihmisistä, ettekä takuuvarmasti ole kovinkaan tehokkaita ensimmäisen puolentoista tunnin aikana. Sitten lähdette jo puoli neljän aikaan kotiin. Siihen aikaan kaikki eivät vaan voisi lähteä, kun pitää vielä vastata puhelimiin puoli viiteen asti.
- Ei pidä paikkaansa! Me olemme aamulla virkeitä ja saamme paljon aikaan!
- Niin, paljon pahaa. Sitten toinen asia, kuuntelepas nyt hyvin tarkkaan.
- Mitä?
- Sinä, Julia ja Heidi olette minun kollegoitani. Te ette ole minun esimiehiäni. Minulla on omat hommani, teillä omanne. Pitäkää siis huoli omista työasioistanne, ja minä pidän omistani. Jos teistä tuntuu, että teillä on enemmän hommia kuin minulla, harmin paikka! Tosin epäilen vahvasti sitäkin. Minä osaan järjestää työasiani siten, että saan hommani nopeasti valmiiksi. En halua teeskennellä työntekoa: Kun olen saanut päivän hommani tehtyä, teen jotain muuta kuin kantelen papereita ympäri toimistoa tärkeän näköisenä: surffaan netissä, lähetän sähköpostia tai jotain. Minua ei myöskään kiinnosta, kuinka lyhyttä päivää te teette, päinvastoin, mitä vähemmän näen teitä täällä, sen paremmin viihdyn toimistolla itse.
- Mutta... mutta jos kaikki ajattelisivat ja tekisivät kuten sinä..
- Aivan, maailma olisi paljon parempi paikka. Mutta sitä odotellessa joudun katselemaan teitä. Oikea esimieheni ei ole sinun kantelemisesta (kyllä, kuulin kiertoteitä että olet valittanut jo hänellekin) huolimatta minua torunut, joten aion jatkaa entiseen malliin. Häivy siis silmistäni, mene vaikka kiikkumaan kaulastasi naistenhuoneeseen. Tekisit miehesikin onnellisemmaksi.

Aki Sirkesalo lauloi "iho muistaa". Väitän toista.

Ihmisen haujuaisti ei evoluution ansiosta ole enää vahvimipia tai tärkeimpiä aistejamme. Tai niin meille ainakin opetetaan. Kuitenkin yllättävän monessa tilanteessa kuljemme nenämme viitoittamaa tietä.

Hän haistoi tilanteen oikein. Haistan palaneen käryä. Mitähän toi täällä nuuskii? Haista paska! Usein viittaamme hajuaistiin silloinkin, kun tarkoitamme jotain muuta havainnointikanavaa.

Minulla on erinomainen kasvomuisti. Jos olen kerran jutellut ihmisen kanssa, muistan hänet lopun ikääni. Mutta näkömuistiin ei liity kovin vahvaa tunnetta, se on melko mekaaninen toiminto.

Sen sijaan tunnistan joitakin ihmisiä hajusta. Taisiis tuoksusta. Äiti, isä, siinä ensimmäiset hajumuistini. Väitän tunnistavani äitini mistä tahansa joukosta nenälläni.

Samoin muita läheisiä ihmisiä: Ensimmäisen tyttöystävän tuoksu, lukioaikaisia luokkakavereita, hetkellinen ihastus.

Tiedetään, että ihminen tekee nenällään monia päätöksiä, joita hän ei edes tiedosta tekevänsä. Haistamme niin sanotusti alitajuisesti asioita. Valitsemme kumppanimme hajuaistin turvin.

Ongelma onkin, että manipuloimme toisiamme parfyymeilla. Peitämme ominaistuoksujamme, verhoudumme vierasperäisiin tuoksuihin, harhautamme hajulla. Lyhytaikainen jekutus onnistuukin, mutta loppujen lopuksi vieraan tai väärän hajuviestin levittäminen kalahtaa omaan klyyvariin.

Haisevaa viikonloppua kaikille!

Pari ammattitaitoista elävää patsasta ovat ilahduttaneet / ärsyttäneet / viihdyttäneet kesäistä Helsinkiä jo parin vuoden ajan. Haastatteluissa herrat ovat valitelleet suomalaisten tottumattomuutta ja kitsautta, mutta jostain kumman syystä ovat kuitenkin palanneet tänne toistekin.

Hmmm... Oliskohan ne tienestit sittenkään huonot?

Tätä on miettinyt varmasti se pariskunta, joka on vetänyt ylleen mustasta jätesäkeistä, foliolla päällystetyistä pahvilaatikoista ja erinäisistä muovinkappaleista viritetyt "robottiasut" päällensä ja ilmestyneet Esplanadin puistoon patsastelemaan.

Nämä "robotit" ovat takuuvaramasti huonoimpia eläviä patsaita, mitä olen koskaan nähnyt! Itse asiassa, he ovat huonoimpia katutaiteilijoita, mitä olen ikinä nähnyt. Tai, tarkemmin ajatellen, täydellisen soittotaidottomat hanurinrääkkääjä-kerjäläisetkin ovat parempia esiintyjiä kuin nämä robotit. Mutta samaan hengenvetoon, nämä robotit ovat myös ehkä hauskimmat tai koomisimmat esiintyjät mitä olen tavannut.

Ai miksikö? Yritän mahdotonta, selittää sellaista mikä pitäisi omin silmin nähdä...

Ensinnäkin, ne eivät pysy paikoillaan. Oikeasti eivät. Ne huojuvat ja tärisevät.

Toisekseen, ne liikkuvat ilman rahaakin. Kun ohikulkija halusi halata, toinen roboteista tuli oikein vastaan halaamaan. Ilman rahaa. Huono bisnes.

Kolmanneksi, kun joku kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä antoi heille rahaa, he alkoivat "tanssia". Tätä käsittämättömän kehnoa liikuskelua en osaa sanoin kuvailla, mutta melkein tuli kuset housuun, sen verran paljon robotanssi nauratti. Se nimen omaan EI ollut mitään electric-boogieta, mitä olisi voinut kuvitella, vaan todella töksähtelevää päiväkotitasoista heilumista hassussa kierrätyskostyymissa.

Ei saatana. Pakko lisätä myös kuva, että saatte edes jonkinlaisen idean "the shöysta"... Olkaa hyvä!

-Easy-