Olimme eräänä sateisena keskiviikkoiltana kaverini kanssa matkalla laulamaan karaokea. Pysähdyimme hieman ennen karaokebaari Satumaata polttelemaan tupakkia ja juomaan kotoa mukaan otetut matkaoluet loppuun, kun arviolta 19-vuotias nuori tyttö tuli luoksemme.
"Onks tästä pitkä matka Vallilaan?", tyttö kysyi. Hänen meikkinsä olivat hieman levinneet, vaatteet olivat sateen kastelemat märät, ja pinkit muovikorkkarinsa hankasivat ilmeisesti melko paljon, sillä hän heitti ne pois jalasta ja tunki ne mukanaan olleeseen muovikassiin. "Joo, kyllä tästä on Vallilaan muutama kilometri matkaa", vastasin. Kaverini jatkoi "juu on sinne sen verran matkaa, ettei kannata kyllä tällä ilmalla ja tuossa kunnossa lähteä kävelemään".
Suosittelimme hänelle taksia. Tyttö vastasi, ettei ole varaa taksiin. Kaverini sanoi, että jos on ollut varaa vetää tommoiset kännit, niin kai nyt on varaa yhteen taksimatkaankin, mutta tyttö kertoi, että nyt ei ole.
No, minkäs siinä sitten voi. Oma iltamme olisi mennyt jonkun verran pilalle, jos olisimme päästäneet tytön vain kävelemään sukkasillaan keskustan halki. Siispä talutimme tytön hotelli Presidentin taksitolpalle, annoimme hänelle taksirahat käteen ja pyysimme taksinkuljettajaa katsomaan, että hän pääsee kotiin asti. Tyttö kiitti, toivotimme hyvät yöt ja jatkoimme matkaamme baariin.
Todennäköisesti tämäkin nuori nainen oli tulossa jostain uusien opiskelijoiden bileistä. Jäin vähän miettimään niitä tutoreita tai opiskelukavereita, jotka päästävät tällaisessa kunnossa olevan ihmisen yksin kotimatkalle, kun jalkakäytävänkään leveys ei meinannut riittää hänen matkantekoonsa. Pitäkäähän ihmiset vähän enemmän huolta kavereistanne, kukaties seuraavalla kerralla tarvitsette itse lähimmäistenne apua!
Aurinkoista maanantaita kaikille :)
-Easy-