Blogi

Toisinaan treffeillä käy siten, että molemmat viihtyvät, pitävät hauskaa, nauravat ja tanssivat, mutta eivät kuitenkaan tunne seksuaalista vetovoimaa toisiaan kohtaan. Yhteiskuntamme viestintäkulttuurin takia naisen on yleensä miestä helpompi sanoa ”tykkään susta, mutta vain kaverina” –fraasi ääneen.

Vaikka mieskin aistisi tilanteessa voimakkaammin kaveruutta kuin eroottista ihastumista, hän haluaisi kuitenkin myös fyysistä läheisyyttä, edes vähäksi aikaa, ”no pliis kokeillaan edes kerran ethän sä voi tietää jos ei kokeilla” tai jotain muuta älykästä, todistaakseen oman miehisyytensä ja vetovoimansa. Miehen on kauniin naisen seurassa erittäin vaikea päästää suustaan ”oltaisko vaan kavereita” –tyyppisiä lauseita, jokuhan voi luulla häntä vaikka homoksi tai jotain.

Törmäsin tällaiseen tilanteeseen hiljattain ollessani treffeillä erittäin älykkään, kauniin ja huumorintajuisen neitosen kanssa. Vaikka itsekin tajusin, että tässä ei nyt kipinät sinkoile, en olisi kuuna päivänä sanonut sitä hänelle ääneen. No, tyttöpä sanoi, ja sen jälkeen loppuillan tunnelma oli erittäin vapautunut, ja meillä oli itse asiassa helkkarin hauskaa. Meistä tuli kavereita, jatkossa ei tartte pelailla pelejä tai arvailla tekstiviestien takana olevia piiloviestejä, vaan voidaan ihan rauhassa mennä leffaan, kahville tai baariin.

Okei, ehkä sellainen pieni ”ehkä joskus” – siemen saattaa itää miehen mielessä, mutta jos treffeiltä alkanut kaveruussuhde alkaa oikeasti toimia, ei sitä halua hetkellisen nautinnon vuoksi enää uhrata. Omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen taitaa tässä, kuten elämässä yleensäkin, olla kaiken a ja o.

Sinkkuelämän pyörteissä pärjäämiseksi alkaa väsäilemään itselleen erilaisia opaskarttoja ja selviämisohjeita. Tai no, ei nyt oikeita papereita, mutta mindmappeja, jotain jälkiä aivojen neuroverkon synapseihin kuitenkin. Kokemuksien karttuessa niistä voi sitten nopeasti tsekata tilanteen, jotta voi päättää onko menossa oikeaan suuntaan vai umpikujaan. Kaikki jututhan ovat toki jo keksitty ennenkin, mutta seuraaviin itse keksimäni termeihin en ole vielä muualla tässä kontekstissa törmännyt.

Päätin jakaa ihmiset kahteen kategoriaan heidän suhdekäyttäytymisensä mukaan. Nämä ryhmät ovat: pelurit ja eläkesäästäjät.

Pelurit ovat dynaamisia, impulsiivisia, nopeasti syttyviä ja sammuvia neutriinoja, jotka sinkoilevat pitkin poikin palloa tutustumassa uusiin ihmisiin. Heille kalenteri tai kello eivät merkitse mitään, heidän aikansa on aina ”NYT”. Pelurit ovat aina valmiita tarjoamaan hyvät pileet, ottamaan lisää lainaa, diskonttaamaan tulevaisuuden tunteet ja tulot tähän käsillä olevaan hetkeen. Peluri haluaa tavata uuden tuttavuuden uudelleen heti seuraavana päivänä, mieluiten tietysti ensimmäisten treffien jälkeen vietetyn yhteisen yön jälkeen. Peluri ei usko, että säästäväisyys on hyve, hän uskoo kansantalouden kiertokulkuun positiivisesti vaikuttavaan runsaaseen rahankäyttöön. Pelurien hyvinä puolina voidaan pitää kaiken likoon laittamista, kiihkeyttä ja heittäytymistä. Samat hyvät puolet voi toki laskea huonoiksikin. Pelurien ”all in” –asenne voi pelottaa, ja välillä pelurit ottavatkin pataansa oikein isolla melalla. Tämä ei silti hidasta pelurien tahtia, sillä pelurien on pakko noudattaa selkäytimensä, intuitiivisen ja irrationaalisen vaistonsa, ääntä.

Eläkesäästäjät ovat erilaista porukkaa. Heidän etenemisensä on hidasta ja harkitsevaa. Eläkesäästäjät eivät odota jackpotteja, he haluavat turvata elämänsä kapean leivän harmaaseen loppuun saakka ja ehkä nauttia leivän päällä olevasta juustostakin sitten vanhainkodissa. Eläkesäästäjät eivät missään tapauksessa hyppää ensimmäisenä yönä kenenkään sänkyyn, mutta saattavat taivuttelujen jälkeen suostua hätäiseen hyvänyönsuudelmaan. Eläkesäästäjät ajattelevat, että hyvää kannattaa odottaa, heille rahan, tavaroiden tai kehonsa harkittu ja kohtuullinen käyttö on hyve. Eläkesäästäjät eivät kiihdyttele autoillaan, eivätkä makuuhuoneissaan. Tämä rauhallinen ja järkevä ihmisryhmä on fiksua ja yhteiskunnan normit täyttävää porukkaa. He eivät toimi tunteen tai vaistonsa varassa, he ajattelevat ja analysoivat tilanteet ajan kanssa aivoillaan.

Puhtaasti pelurin määritelmään sopivan ihmisen ei kannata lyöttäytyä yhteen puritanistisen eläkesäästäjän kanssa. Onneksi suurin osa ihmisistä on erivahvuisia sekoituksia edellä mainituista tyypeistä, joten mahdollisen toimivan parin löytäminen ei ole täysin mahdotonta. Tunnista kuitenkin itsesi, niin tiedät haetko rinnallesi peluria vai eläkesäästäjää.